Purinalla paniikissa

Eilinen kisapäivä alkoi painajaismaisesti. Mä nukuin pikkujoulujen johdosta pommiin! Kello soi 8.30 ja mä heräsin sitten 10.30 kun klo 11 piti lähteä että ehtii juuri ilmoittautua ja hetken hengähtää. Ate oli onneksi krapulastaan huolimatta ihana ja auttoi lähdössä, pakkasi auton ja Hiskin tavaroineen, mitä oisinkaan taas tehnyt ilman sitä! Mä kaappasin vaan Nemon kainaloon ja sitten menoksi. Ate ei päässyt mukaan kun ei tiennyt yhtään kuinka myöhään siellä menisi. Hiskin ja Nemon ratojen välissä kun oli "mukava" viiden tunnin odotusaika. Pääsin hyvissä ajoin kyllä paikalle ja sain jätettyä kisakirjan ilman sen suurempaa jonottamista. Kisat oli isot, n.700 koirakkoa. Mä mietin että miten oon ollu niin hullu etä aloitan Hiskillä tällaisessa hässäkässä...voi elämä!

Nemo oli täpäkkänä ja keräsi taas katseita pienen kokonsa takia. Ja onhan se suloinen killisilmä :). Reippaana se tepasteli metelissä ja oli vireikkäällä, leikkisällä tuulella. Lähtö sillä sujui taas hyvin, vein hallinnassa sen radalle ja otin jo "karsinassa" hihnan + pannan pois. Tuli nätisti eikä lähtenyt nuuhkimaan tai suorittamaan itsekseen rataa. Rata alkoi painajasimaisesti kun Nemo alitti ensimmäisen hypyn...miksi mä en keskeyttänyt?! Annoin sitten tyhmänä korialle luvan sikailla radalla...Nemo alitti jokaisen hypyn, ihan joka ikisen..:(. Putket, kontaktit (myös keinu), kepit, pituus jne meni täysin moitteettomasti samoin ohjaukseen tuli hyvin ja irtosikin kohtalaisesti putkiin. Kepeille ei tarvinnut minkäänlaista käsiapua sisäänvedon jälkeen ja olin tyytyväinen. Ei lähtenyt lapasesta omiaan mutta ei himmaillutkaan...mutta ne hypyt..se paahtoi ihan onnessaan ali ja jatkoi vaan täysiä matkaansa. Tästä johtuen mä oon nyt päättänyt sen kanssa olla sivussa kisoista kunnes voin olla varma hypyn suorittamisesta. Epiksiä, joissa matalemmat rimat voidaan käydä mutta ei yhtään virallisia. Tsekkasin varmuudeksi selän, niskan ja jalat, ei kipuilua joten tämä meni Nemolta kyllä suoraan vittuilun piikkiin ja minulta harjoittelun puutteeseen korkeilla rimoilla. Me treenataan neuvojen mukaisesti tuplarimoilla + muurin tyyppisillä esteillä korkeus kondikseen, napataan uhojuomaa ja lisää itseluottamusta ja palataan kisaradoille sen jälkeen! Harmittaa kun ohjauksellisesti se on niin taitava kirppu...me juteltiin Nemon kanssa pitkä tovi radan jälkeen ja vaikka se ei tajunnut sanaakaan, se katseli mua pää kenossa, häntä heiluen ja yritti napata leikkisästi nenästä :D.

Jessi ja kääpiöpinseri Touho nappasivat vitosen, olin ylpeä niistä kuitenkin koska ovat treenanneet vasta keväästä 2009! Hienoa!

Kisoissa oli tuttujakin niin sain seuraa väliajalle. Kiitos Saijalle juttuseurasta ja ruokaseurasta sekä Jessille ja Maijulle kisaseurasta ja kanssajännittämisestä :) ! Maiju sai harmittavan sekunnin yliaikaa muuten virheettömällä radalla :(...joskus se on niin pienestä kiinni.

Sitten Hiski...mua pelotti ja mä kävin mielessä kaikki kauhukuvat ja painajaiset mitä voi tapahtua. Mietin mitä Ate sanoisi mulle jos se olisi siellä, miten se rauhottaisi ja naurattaisi mua kun mua pelottaisi...yritin rauhoittua ennenkuin se tarttuu Hiskiin. Me käytiin kehityskeskustelukin siellä hallissa kun Hiski aluksi apinoi kuin mikäkin kakara. Kieri maassa ja ulisi hölmön näköisenä ja esiintyi kaikille narttukoirille. Kehityskeskustelun jälkeen moinen loppui ja odoteltiin ihan nätisti omaa vuoroa. Sitten lähtökarsinaan, sitten lähtöalueelle, pillin vihellys...mä muistin mitä Marju sanoi joskus treeneissä "siinä ei ole mikään kiire, rauhallisesti koira lähtövalmiiksi ja panta pois" . En tosiaan tiedä rapsutinko Hiskiä, otinko pannan rauhallisesti tai teinkö mitään, niin kovasti pelkäsin ja jännitin. Jäi hyvin istumaan, tuli kutsusta hypyn, liikuin liian aikaisin joten toiselle hypylle tuli turha kiemura. Pituus, kolmas este oli sellainen jota Hiski ei ole koskaan ennen nähnytkään. Huusin vain "este" kuten hypyilläkin ja yli meni niin että heilahti. Putkeen irtosi hyvin joten mulla oli aikaa ottaa vastaan kepeille. Hyvin sisään, käsiavulla (mutta oikeinpäin!) suoritettiin ja pujotteli hyvin. 180-asteen kulma kepeiltä hypylle ja A. Tein A:lle takaaleikkauksen ja Hiski haki esteen hyvin. Ei kontaktivirhettä. Sitten rengas...voi surkeus...en ottanut tarpeeksi näppiin A:lta ja vein huonosti, ohi ja kielto, pyöräytin takaisin ja hölmöyksissäni en ottanut haltuun ja Hiski meni A:lle, ei renkaalle ja HYL (hylätty) siitä sitten rapsahti. Niin ärsyttävän pieni hairahdus. Jatkettiin kuitenkin intona loppuun, suoritti renkaan, haki taas hyvin putken, hyppy ja keinu johon meni nopeasti ja seisahtui käskystä, odotti ja lähti luvalla, JES! Mutkaputkeen edessä haki taas kauniisti ja mä saatoin turhaan liiankin lähelle ja meiansi tulla kiire puomille. Puomin kontaktit myös ok, seisahtui loppuun ja luvalla lähti. Hyppy, hyppy ja pussi jota se ei myöskään ole tehnyt kuin kesällä 2 kertaa. Huusin vain "putkeen" eikä ollut mitään eroa, sieltä se suhahti :) ! Hyppyjä kaksi vielä loppuun jossa pientä haparointia mun ollessa liian takana eikä hypyt olleet suorassa linjassa. Mä olin ylpeä Hiskistä ja ylpeä itsestäni. Noinkin hyvä ensimmäinen suoritus ja hallinta täysin uudenlaisessa ympäristössä. Vaikka ei tulosta tullutkaan, olin hymyssä suin radasta. Jäi hyvä olo! Jäi sellainen olo että kaikki työ on ollut sen arvoista ja meillä oli hauskaa. Hiskillä oli se pentumainen kakara ilme päällä ja se halusi tehdä, päättää ja mennä. Mahtavaa!

Päivä oli pitkä ja Aten luona olin vasta iltasella. Oli kiva palata kun mua oltiin selkeästi odotettu, voi niitä mun ihania miehiä :) !

Ilmoitan Hiskin Lietoon 6.12 kahteen starttiin, katsotaan onko tämä hieno kisafiilis pysyvää vai kertakäyttöistä näin virallisissa :). Hauskaa meillä on joka tapauksessa! Sinne Atekin tulee, jee!

Oli muuten kivat pikkujoulut. Koiraihmiset on vaan niin koiraihmisä :)!