Arvatkaas miten saan mielenkiintoisen automatkan? Laittaa Minukkiin Lassin,Tuukan,Mikin (eli 3 lasta) , minut rattiin ja Rutun vielä takapenkille :D ! Ruttu oli sitä mieltä että JES, tänne takapenkille tuli mulle kauheasti kavereita!! Onneksi matkaa ei ollut kuin n. 5km mutta kyllä nauratti...
Mä kävin eilen hakemassa putteyskärokotteen kun tuon epilepsian takia kuulun riskiryhmään. Ei joutunut älyttömän kauaa jonottaa eikä oireet rokotteesta ihan ylitse pääsemättömiä ole ollut. Käsi on pirun kipeä ja ei sitä voi normisti liikutella. Päätä särkee ja niskat on jäykkänä, samoin nivelet ja muutkin lihakset. Muutoin olo vaikuttaa ihan normaalilta :). Ahdistaa kun Ate ei saa rokotetta kuin ihan viimisten joukossa. Pojat saa ne kahden viikon päästä jo onneksi. Mä oon kyllä pohtinut jo suunnitelmaa että mitäs jos Ate tulee kauhean kipeäksi että saa pojat eskariin/kouluun, Hiskin hoidettua ja hoivattua myös Atea jos se sairastuu. Jos pojat tulee kipeäksi, niin sitten teen vaan etätöitä. Noh, tulee jos tulee, ei siihen oikein voi sen suuremmin vaikuttaa. Toivottavasti kaikki pysyy terveenä!
Vaikka käsi on kipeä ja pääkin on/oli kipeä jne niin eihän sitä treenejä voi jättää väliin ;). Ate veti eilen todella hyvät treenit. Puhuttiin yleisesti kisatilanteesta, asenteesta, ohjaajan vaikutuksesta koiraan ja testattiin miten eri tavalla koira käyttäytyy jos ohjaaja tosiaan on rauhallinen. Meillä on Rutun kanssa yleensä aika hektistä ja hulvatonta kentällä joten teki todella hyvää. Ruttu kyllä ens alkuun katsoi mua sen näköisenä että "ootko sä mamma kipeä tai jotain" kun en käskyttänytkään kimeästi ja liikkunut rivakasti. Eilen 90% Rutun perusasennoista oli suoria, JEE! Seuraamiseen olin alun nuuskimisen jälkeen taas todella tyytyväinen, ei enää tule liian eteen eikä tuupi eteen vaikka tiivis onkin. Oli todella kivaa jakaa kokemuksia kisatilanteista, jännittämisestä jne...tuli taas sellainen olo, että ei tosiaan yle yksin ongelmiensa ja panikoinnin kanssa. Mä oon alustavasti miettinyt maaliskuun lopulle KKK-Halliin Kirkkonummelle Rutun ekaa virallista TOKO kisaa. Tuomarina on Harri Laisi. Kati ja Pimu vähän puhuivat että tulisivat samaan kun ehdotin...Ate ja Hiskikin voisivat tulla, koska myös AVO luokka on samaan aikaan! Toisaalta se on niin pitkän ajan päässä että ei sitä vielä kannata lukkoon alkaa lyömään, mutta noin niinkun ajatuksena :). Meillä oli eilen Rutun kanssa juttuhetki iltasella. Se alkaa olla jo tosi hyvä kuuntelija. Ennen ei voinut kuvitellakaan että menisi lattialle/maahan kyykkyyn ja pyytäisi sen rapsutettavaksi. Se meni siitä niin pöljäksi että hyppi niskaan, tunki naamaan jne...nykyään se tulee jo nätisti juttelemaan, istuu selkä muhun päin, vilkuilee välillä mua ja muun ajan se tarkkailee ympäristöä, ihan kuin minun turvaani vahtien. Sitten kun siltä kysyy jotain, vastaus on nopea nuolaisu ja heiluva häntä. Rutulle siis käy aina kaikki asiat :) ! Komeakin siitä on tullut, vaikka rumaturvaksi sitä aina sanonkin. Lihasta on alkanut tosi lyhyen ajan sisällä löytymään ja rintakehä on levinnyt. Silti se on niin kakara, niin höntti Ruttu :) . Aamulla mulla oli naurussa pitelemistä kun se löysi ison, kaatuneen puunrungon mikä oli ontto sisältä. Ensin se haki mut paikalle sen näköisenä että "kato minkä aarteen mä löysin" ! Kiersi runkoa, heilutti häntää, meni leikkiasentoon, tuli taas mun luo...Sitten se keksi mennä sisälle sinne puunronkoon. Kauhea rapina kuului ja kyllä sillä oli sitten hauskaa! Sinkoili välillä pois sieltä, kurvasi mun luo ja eiku takaisin puunrungon sisään :D ! Miten pienestä asiasta voi tullakin niin onnelliseksi.
Nismo & Nemo eivät eilen olleetkaan agimestareita vaan saivat vaihtelun vuoksi tokota! Nismo otti perusasentoja, paikallaoloa, luoksetuloa ja seuraamista ja Nemo samaa ilman perusasentoja.
Nismo oli vähän ylivirittynyt ja haukkui seuratessa ihan hemmetisti. Sillä on muutoin kyllä niin hemmetin kaunis askel, täpäkkä pikku kirppu ja seuraamiskohta juuri oikea. Atelle puhuin haukkumisesta ja se tietysti keksikin siihen ratkaisun, niillä eväillä eteenpäin :). En meinaan halua sen työskentelykykyä kuitenkaan lannistaa. Nismo menee jo seuratessa tosi virtaviivaisia ja kauniita käänöksiä. Käsiapua annan jonkin verran mutta koko ajan pienevissä määrin. Luoksetulossa jäi hienosti istumaan ja tuli kutsuttaessa suoraan eteen. Nismon kanssa on hauska tehdä kun meillä menee yksiin. Se vaan on sellainen on/off tyyppi. On päiviä kun se kattoo mua ilmeellä "joo, seuraa ite vaan" ja päiviä kun se on niin tekemisen hakuinen..meillä tulee ole varmaan ikuisesti olemaan tällainen puoliriitaisa suhde Mimmun kanssa siis :)
Nemo oli taas niin Nemo. Ahne, innokas, reipas, taitava ja iloinen. Pieni häntä huiski vaan menemään kun se puuhasteli :). Treenattiin tokon omaisesti agin lähtöä. Eli seurautin "lähtöön", jätin istumaan ja otin luoksetulon siitä. Kävin myös pari kertaa palkkaamassa lähtöön ja vapautin. Toimi siis hyvin. Oli kiva mieli kun kaikki koirat oli halukkaita saamaan sen oman huomionsa ja oman treeninsä :)
Mua alkaa pelottaa Hiskin agikisat. Starttiin on aikaa 9 päivää. IIIIKK! Sanoin eilen Atellekin, että onneksi Nemon vuoro on ensin. Se tuo tiettyä rauhallisuutta varmaan muhun itseenikin. Treenattiin Hiskin kanssa eilen etäisyyksiä ja ohajusta kauempaa muutenkin. Ensin pujoteltiin, taas pujoteltiin ja vielä pujoteltiin :). Sekä niin että mä peruutin ja käännyin matkalla että myös niin että olin koko ajan oikeinpäin ja vedin vain sisään. Peruutettaessa huomattavasti nopeampi, varmuutta varmuutta. Otin kolme hyppyä jotka olivat suorassa linjassa ja siten että juoksin itse aika kaukana esteistä. Haki hyvin ja eteni itsenäisesti!!! Olin niin iloinen. Otin myös käännöksiä koska hyppyvälit oli tarkoituksella pitkiä eli kolme hyppyä peräkkäin, U -käännös ja kaksi hyppyä takaisin päin ja palkka. Tällaista pyöritystä eri hyppymäärien kanssa. Etäisyyden sain pidettyä hyvin eikä sitä tarvinnut käännöksienkään jälkeen töniä hypyille vaan haki taas hyvin. Kuumeni pyörityksestä jonkin verran ja käytinkin taas koko treenein ajan heitettävää palkkaa, muuten napsii käsiä kuumetessa. Tällä viikolla täytyy vielä ottaa lisää keppejä, ohjausta hypyillä eri kulmista ja rengas. Ensi viikko sitten täytyy keskittyä pidempiin radan pätkiin, kontakteihin ja erityisesti keinuun. En halua edes kuvitella miten paniikissa olen ensi viikon sunnuntai aamuna...apua....
Kaikki koirat treenasivat siis suurinpiirtein mallikkaasti ja kaikista jäi hyvä mieli :D ! Eikä se ilo siihen loppunut, Ate oli myös oma ihana itsensä ja lapsetkin olivat hyvällä tuulella :). Patsy & Jaanakin piipahtivat iltakahveella ja käden jomotusta lukuunottamatta eilen taas halasin Atea nukkumaan mennessä onnellinen hymy kasvoilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti