Alkuvuodesta 2008 mä sain puhelun. Äiti soitti ja sanoi löytäneensä pienen mustan tyttökissan joka ei ollut ihan pentu, mutta ei aikuinenkaan, arviolta muutaman kuukauden ikäinen. Sille ei ollut kotia ja mä olin juuri joutunut 27.12.2007 lopettamaan Nessu kissan kun sille tuli vatsaonteloon tulehdus ja sisäelimet nesteytyivät pahasti. Otin tuon pienen palleroisen kotiini ja ristin sen Napiksi.
Nappi oli kipeä. Sillä oli korvapunkkeja ja maha ihan sekaisin. Arka se ei ollut vaan tuli heti tekemään uteliaana tuttavuutta vaikka ei kunnossa ollutkaan. Vein sen pieneläinklinikalle ja kahden antibioottikuurin jälkeen sen masu rauhottui ja se alkoi tervehtyä. Napista tuli veikeä, vilkas ja vähän vittumainenkin kissa. Se keksi kaiken maailman kolttoset ja pöllytti Nismoa ja Nemoa ihan 6-0. Silti se iltaisin tuli sänkyyn, kehräsi ja petsi itselleen pedin mun mahan päälle. Muuttojen myötä Nappikin aina vaihtoi asuinpaikkaa eikä se ollut siitä moksiskaan, päinvastoin, aina uteliaana tutkimassa että mihis sitä nyt ollaan tultu. Gruotilassa se alkoi osoittaa merkkejä siitä, että ulos on päästävä ja kaksi kertaa se karkasi ikkunasta. Nismo ja minä perustimme etsintäpartion kahdestaan ja molemmilla kerroilla etsittiin Nappi takaisin kotiin.
Tunnusmerkkeinä tälle pienelle paholaiselle oli muuten aivan kiiltävän musta turkki, mutta rinnassa 6 valkoista karvaa ja keltaiset silmät. Myös ulospäin harottavat pikkuvarpaat kuuluivat Napin erikoisuuksiin. Sen hienoin ja samalla myös ärsyttävin piirre oli sen suuri luonne. Ei ole toista sellaista "kissaa" kuin Nappi. Se kantoi koirien luita, ei kunnioittanut ketään eikä mitään, kerjäsi ruokaa eikä koskaan totellut kieltoja ettei ruokaa saa pölliä tiskipöydältä. Se osasi avata ovia, vetolaatikoita, kaappeja...Lisäksi se piti vedestä ja ui vähän väliä ämpäreissä, suihkussa, tiskialtaassa...
Nappi muutti Atelle hiirikissaksi kesällä 2009. Oikeastaan se hoisi Hiskin kanssa pihavahdin virkaa enemmän kuin hiirihommia. Todistettavasti se on syönyt yhden hiiren ja yhden linnun ja nekin sen jälkeen kun me Aten kanssa uhkailtiin että se saa kenkää koko hommasta jos ei tuo jotain näytille :). Pihalle ei kuitenkaan millään vieraalla elukalla ollut asiaa. Se ajoi ihan hulluna toisia kissoja pois tontilta, pitkälle metsään vaikka ne olivat sitä 3-4 kertaa suurempia. Nappi pisti neniin kaikkea vierasta mitä sen tontille uskaltautui. Yhtenäkin aamuna Ate haki sen metsästä jossa se miukui kiukkuisena. Se huuteli Atea vaan katsomaan kun pöllytti suurta kollikissaa. Nappi asui pihapiirissä ja sisällä, Ate rakensi sille vintille menevät rappuset ja aina me naurettiin kun se liukui niitä alas hassun näköisenä.
Vaikka Nappi oli vittumainenkin, sillä oli sen omia ihmisiä kohtaan suuri sydän. Atesta se tykkäsi erityisesti. Aten auton tullessa pihaan, Nappi juoksi aina täysiä vastaan. Tuukan ja Lassin kanssa se osasi leikkiä aina nätimmin eikä juuri koskaan raapinut tai tykännyt huonoa kun Tuukkakin sitä sylissä kuljetteli.
Napista on monta hauskaa tarinaa, monta juttua ja kauheasti muistoja. Uusia tarinoita ei enää tule koska tänä aamuna mun lähdettyä töihin Ate soitti ja kertoi, että postilaatikon edessä tiellä makaa musta kissa joka on kuollut. Joku oli ajanut Napin päälle. Olisi voinut edes pysähtyä ja miettiä, että eläin on ollut joillekin perheenjäsen ja tärkeä. Ate sanoi, että Nappi saa paikan pihamaalta Aten poismenneiden koirien vierestä. Hyvä puoli on, että Ate sanoi ettei se varmaankaan ollut kärsinyt vaan kuollut heti törmäykseen.
On niin ikävä...puuttuu se pieni, mutta niin suuri eläin joka kerjäsi aamuisin ruokaa, meni aina tiskipöydälle ja varasti ruoat vaikka ei olisi saanut, sai hulluja kilareita ja juoksi kömpelöä laukkaa ympäriinsä, luisteli alas vintiltä lautaa pitkin, pölli roskia ja leikki niillä, puski Hiskiä ja kehräsi sille, kiusasi Nismoa ja Nemoa, tuli ruokapöytään istumaan omalle tuolille ja katseli, odotti Lassin kanssa taksia, tuli Ate vastaan kun se tuli töistä...eli mun mukana kaikkine muuttoineen ja elämäntilanteineen. Nappi oli hieno kissa tai siis miuku, niinkuin Ate sanoi. Ate aina jutteli sille ja Nappi tykkäsi siitä kovasti.
Nuku rauhassa, vaikka et koskaan osannutkaan olla paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti