Tästä tulee taas pitkä juttu kun kirjoitan Rutun tokotreeneistä, Hiskin ohjaustreeneistä ja Nismon & Nemon kikkailusta + tokosta. Tässä on nyt hyvää aikaa kirjoittaa kun joku on taas lainannut mun miestä piiiiiiitkäksi aikaa, höh! ;)
Kerrotaan ensin otsikko. Näin syksyisin hiirikausi on pahimmillaan ja nyt kun ei Kappeloa <3 enää ole, niin tuntuu että hiiriä on ainakin tuplasti Aten vintillä ja seinien välissä, ihan niinku omakotitalossa yleensäkin näin maalla. Mä näin aamulla meikatessani mielestäni vilauksen jostain pienestä ja tummasta (ei, se ei ollut Nismo ;) ) joka sujahti keittiöön. Voi olla että meni aamusilmien piikkiin mutta Ate laittoi varmuudeksi hiirenloukun keittiön lattialle n. 10 sentin rakoon seinän ja kaapin väliin ja klassisen juuston syötiksi. Loukkuun ei kuitenkaan jäänyt itse hiiri vaan NEMO! Nemohan on tajuttoman ahne ja osaan kuvitella, että sen päähän on syttynyt hirveän ruoan himo kun se on pienellä nenällään haistanut juustonpalan kaapin välissä. Noh, ahneuksissaan se on tunkenut väkisin rakoon ja Lassi sen sitten oli pelastanut kun se oli siellä välissä vinkunut eikä päässyt pois. Hiirenloukkuun se ei jäänyt kiinni, mutta oli se sen saanut laukaistua ja popsinut juuston :D !!! Käveli kyllä ihan normisti eikä mikään jalka tai kuonokaan ollut kipeä. Kyllä nauratti...hemmetin ahne pieni otus bongaa juustonmurun ja keinolla millä hyvänsä tavoittelee sitä :D !!! Nismo on varmana vieressä pudistellut päätään ja huokaissut syvään..
Ruttu the man oli mun kanssa keskiviikkona töissä ja toin sen sieltä Atelle. Vein aamusta hiippikset (Nismon & Nemon) hoitoon Ninalle, jotta olisi koko päivä aikaa vain Rutulle. On sitten itsellä parempi omatunto kun tietää, että kaikilla on puuhaa ja seuraa. Täytyy sanoa, että en ole koskaan nähnyt Ruttua niin tasapainoisena ja rauhallisena kun keskiviikkona. Olen siis tehnyt oikean valinnan ja antanut sille hyvän elämän. En voi kuin tuhannennen kerran kiittää Katia!!! Me julteltiin Rutun kanssa pitkät tovit kun käytiin duunissa tupakalla. Sattuipa meille sitten yksi "tapaturmakin"...liukkaat syyslehdet, cityjänis ja hihnassa oleva Ruttu ei ole mikään huippuhyvä sekoitus. Oikeastaan aika kaaottinen johon mahtui paljon huutoa, liukastuminen, molskaus ja märät vaatteet.
Ennen Rutun palauttamista sijaiskotiin Katille, kävimme treenaamassa kentällä. Huomasin Rutun olevan todella hyvässä vireessä jo heti kun otin sen autosta. Se ei ollut övereissä vaan todella innokas ja halusi tehdä töitä. Niimpä tein sen kanssa ALO luokan suorituksen läpi ILMAN PALKKAA ja Ruttu toimi kuin ajatus. Siinä ei ollut hiventäkään liikaa eikä hiventäkään liian vähän. Myönnän, tunteellisena ihmisenä oli hyvä etten alkanut parkumaan, niin ihanasti se toimi! Palkkasin viimeisen liikkeen jälkeen ihan miljoonaa, vinkulelua, kehua, namia ja juostiin yhdessä ympäri kenttää. Meillä oli niin hauskaa. Lopuksi tehtiin agilitya ihan pelleilymielessä ja eihän siitä mitään tullut. Ruttu koohotti (luvan kanssa, annoin sen olla hetken kakara) ja pomppi, sinkoili ja seikkaili...spurttaili ja oli vaan niin Ruttu. Ei se haitannut, se oli tehnyt juuri hetki sitten niin hyvän suorituksen että oksat pois. Otin vielä hallintaan kentältä ulosmenoon ja autoon ja taas palkkasin hyvästä rauhoittumisesta. Ruttu rakas <3 (yleensä Ruttu perkele ;) )
Nismolla ja Atella treenit jatkuu. Ne harjoittelee yhteistyötä, koska Nismolla on suuria vaikeuksia ymmärtää, että jotakuta muutakin täytyy totella kuin minua ;). Ihan hyvin tuloksin kyllä ovat hommia tehneet ja arvstan että Ate jaksaa nähdä vaivaa. Nismo on tokoillut/tottistellut pieniä palasia joka päivä. Välillä on ollut herpaantumisia seuraamisessa ja vinoa perusasentoa mutta voi vitsit miten makeesti se kääntyy käännöksissä sekä oikealle että vasemmalle! Tekee niin kauniin kulman ja tepsuttaa töppöjaloillaan niin tärkeänä!
Mun oli tarkoitus treenata agia ihan kentällä tänään mutta eihän siitä mitään tullut kun en jaksaisi kastua kokonaan :(. Sunnuntaina mä menen, satoi tai paistoi!!! Hiski teki juuri hetki sitten ohjaustreeniä sisällä. Otin sitä kummallekkin puolelle ohjaukseen ja nyt alkaa myös tuo oikea olla ihan jotenkin mallillaan, ilman esteitä ainakin. Ei se mahdoton ole ollut aikasemminkaan mutta hakee kyllä vasenta ja lujaa. Sylkkäriä harjoiteltiin myös ja kolmen-neljän pompun ja ärsyyntymisen jälkeen Hiski hokasi mitä tarkoitan ja kääntyi jo vähän kauempaakin kuin ihan nokasta vedettynä. Pujottelua mun jalkojen välistä niin että kävelen eteenpäin tehtiin myös ja lopetettiin se sitten kun mun sisäreidessä on varmaan 100 mustelmaa, kiitettäviä napsuja tuli ;). Hiski nautti oikein kovasti ja toohkasi taas tyypilliseen tyylinsä, mutta oppi taas uutta, ihan mahtavaa!
Huomenna me lähetään Turkuun näyttelyyn. Taidan ottaa hiippikset mukaan reissuun (niinku aina) ja ihmettelemään maailman menoa. Tosi hyvää treeniä Nismolle. En uskalla itse näyttelystä ja mun toiveista kirjoittaa mitään tai Ate vielä syyttää mua jos menee pieleen ;). Toisaalta se taas kiittäisi jos menisi juuri kuten kirjoitan hmm....noh, katsotaan!
Pitäisiköhän mun mennä jo kohta kertomaan sille tohon ulos että hei, mulla on sua kuule ikävä ja haluan jakaa sohvan, iltapalan ja aikani sinun loistavassa seurassa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti