Perjantaina me lähdettiin matkaan ja mä jouduin ajamaan! Helsinki vielä meni, mutta se laivaan ajaminen...onneksi Ate istui vieressä ja rauhoitteli, muuten mä oisin saanu kyllä jonkun hyperventilaatiokohtauksen. Matkalle oli mukava lähteä kun molemmat on niin samantyyppisiä tietyissä asioissa; matkatavarat olivat hyvissä ajoin katottuna, liput monta kertaa tarkistettuna, samoin passit ja Hiskin kaikki paperit, näyttelylaput ja aikaa oltiin varattu niin, että JOS on ruuhkaa niin silti ehditään hyvin. Mä en siis koskaan ollu ajanu autoa laivaan ja vaikka siellä opastettiin niin silti olin ihan paniikissa. Onneksi ongelmitta kuitenkin säilyttiin eikä mun tarvinnu turvautua paperipussiin eikä Aten korvatulppiin ;). Hiski oli kyllä hassu ja pälyili ihmeissään että mikäs homma tää oikein on, mutta reippaasti käyttäytyi!
Matka Tallinna - Tarto ei sitten ollut mikään erityinen helmi. On joskus noloa jos liikenteessä perässä ajaa 3-4 kiukustunutta autoilijaa, mutta mites noloa onkaan kun on itse jonon etummaisena ja perässä on monen sadan metrin jono autoja ?! Keli oli siis todella huono, valoton suurimmaksi osaksi ja vieras tie joka oli liukas + luminen...ei hyvä yhdistelmä. Aten uusi tuttavuus Underberg piti kuitenkin tunnelmaa yllä Aten irvistelyjen takia sekä muutkin meidän todella järkevät jutut :) . Yritettiin matkalla arvuutella mahdetaanko päästä ennen puoltayötä nukkumaan. Normaalisti Tartoon ajaa kuulemma sen 2 - 2,5 h mutta meillä kesti sitten n. 3,5 h. Kiitos navigaattorin, Tarton keskustassa ei mennyt ylimääräistä aikaa hotellin etsimiseen. Mä kyllä vieläkin mutisen itekseni, koska meillähän piti olla sviitti Tartossa...noh, olihan se sviitti muihin huoneisiin verrattuna mutta ei todellakaan esim Suomessa olisi voinut puhua sviittinä, ei todellakaan. Siisti se oli, oli "olohuone" tila, parisänky, kylpyamme jne mutta ei se kyllä sviitti ollut...mrr...noh, matka kuitenkin oli ilmainen joten ei niin kauheasti tartte mutista kuitenkaan ;). Hiski oli käsittääkseni elämänsä ekaa kertaa hississä ja sen mielestä se oli ihan pienen paniikin paikka ekalla kerralla. Tässäkin tuli opittua miten hyödykästä se koiran kouluttaminen on: ekaksi vaan yritettiin kävellä hissiin ja Hiski päätti että MIN EN muuten tollaseen koppiin tuu joten otettin tottis avuksi. Ate hissiin ja käsky "SIVU" ja siihenhän se Hiski reippaasti ponkaisi, nätisti sivulle ;). Hotellista muuten sen verran vielä, että oli avaimenperällä sitten kokoa...painoi varmaan kilon! Tai ainakin niin paljon että Ate näytti toispuoleiselta kun avain oli sen takin taskussa :D !
Lauantaina yhteisen aamulenkin, puliukon pelästyttämisen (hyvä Hiski!) ja aamupalan jälkeen me suunnattiin keskelle täydellistä kaaosta! Kaikki voi kuvitella miltä näyttää paikallisen messukeskuksen pienet tuplaovet kun sieltä tunkee n.1000 omistajaa koirineen/koiralaumoineen SAMAAN AIKAAN! Mä tein myös taidonnäytteen, haarat kirjaimellisesti räjäyttävän jalkavenytyksen kun Hiski lähtikin siinä rytäkässä naapurikoiraa vähän vaan kurkkaamaan ja piha oli liukas. Tupu ja Maarit olivat myös samaan paikkaan tulossa ja neuvoivat onneksi kikan jolla päästiin ohi ryysiksen, huh! Ryysistä lukuunottamatta mä olin ihan onnessani, miten kivaa olikaan päästä näin isoon näyttelyyn!! Kehät eivät olleet kovin suuria ja mä mielessä kauhistelinkin, että miten tuossa saa mitään liikkeitä katsottua. Lisäksi matto näytti liukkaalta. Muutkin hoffi-ihmiset alkoivat kerääntyä siihen ja tuli reissun aikana kaksi uutta tuttavuuttakin; Jenni & Maiju , oikein kivaa seuraa!
Hetken odottelun jälkeen oli Hiskin & Aten vuoro. Mä huomasin ennen kehää, että itse hermostuneena harjailin Hiskin turkkia enkä tiennyt toivotanko onnea vai en..Ateakin selvästi jännitti joten olin hiljaa vaan. Voi että miten komeita ne oli molemmat siellä kehässä, oli ilo katsella. Tuomari katsoi, mietti, sihteeri kirjoitti, näytti että juoskaa ympäri ja edestakaisin, taas katsoi...aika tuntui ihan kauhean pitkältä!
Sitten se Aten ilme kun sille ojennettiin kaksi ruusuketta: SERT & CACIB. Se ilme jäi kyllä mieleen, miten hämillään ja onnellinen :). Mä olin itsekin ihan fiiliksissä ja onnittelin kauheasti kumpaakin ja pompin kaulassa ja niskassa ja ja ja...Mulle jää usein yksittäisiä asioita mieleen. Tuosta hetkestä se oli se Aten ilme mikä piirtyi tosi syvälle muistiin sen ilmeen viereen kun niille ojennettiin TK1 lätkä :) !!! <3 Myöhemmissä kehissä samalle päivälle Hiski pokkasi vielä VSP ruusukkeen. JEE!!!! On ne niin komeita...on ne niin parhaita!
Onnea tätä kautta vielä kaikille muillekkin, Tupulle, Maaritille, Maijulle ja Jennille koirineen! Hienosti meni!!!
Näyttelyn jälkeen meille jäikin aikaa palloilla siellä sun täällä. Ekaksi me käytiin moikkaamassa Hannaa joka opiskelee Tartossa eläinlääkäriksi.Hanna vei meijät syömään kun mehän tietty oltiin ihan turisteina koko mestassa vaikka Ate puhuikin omista "hoodeista" ;). Ruoka ei kyllä maksa siellä yhtään mitään! Käytiin pizzalla + limulla ihan italialaisessa ja loppusumma oli n. 5 € / nokka. Tsekattiin samalla reissulla Hannan talo, iso ruokakauppa ja eikun päikkäreille! Iltasella treffattiin sitten muu hoffiporukka ja vietettiin iltaa tyypilliseen tapaan (mä en kyllä oikein tiedä onko kaikki hoffinomistajat yhtä hassuja, tuntuu olevan :D) eli nauraa räkättäen, ruoan ja juoman merkeissä. Oli hauskaa, tuntui siltä että kuului juuri nimenomaan sinne. Oli hyvä olla Aten ja niiden kanssa.
Sunnuntaina kehä oli arvioitu n. klo 13 - 14 alkavaksi, mutta eihän me mitään osattu nukkua vaan lenkillä oltiin jo ajoissa ja pakkailtiin kamat nippuun. Yhteiset lenkit oli kyllä hauskoja...milloin Hiski säpsähti roskista kohtalokkain seurauksin, säikäytti jonkun joka yritti tulla pummimaan jotain tai milloin ravasi hulluna paskapaikkaa kaupungista metsästäen :D ! Näyttelypaikalla ei ollut ihan niin suurta tunkua kuin lauantaina mutta ei kyllä todella väljääkään. Saatiin kuitenkin häkille paikka kehän vierestä ja töllisteltiin siinä kahvin ja hihityksen merkeissä kääpiöpinserit, pinserit, labbikset...oltiin siis ajoissa :). Mua jännitti Aten ja Hiskin puolesta taas ihan yhtä paljon ja yritin antaa niille tilaa rauhoittua ennen kehään menoa ja menin kauemmas kuvaamaan. Kehä oli vähän isompi mutta liikkeisiin taas huono. Hiski hösötti, pussasi tuomaria ja taisi sitä vähän kädestäkin kuljettaa ja mä koko ajan toivoin että se tajuaisi olla paikallaan ja rauhallisesti iiiihan hetken :D ! Voi sitä onnen, ilon ja fiilareittien määrää kun näin että käteen ojennettiin taas kaksi ruusuketta: SERT & CACIB!!!!!!! TÄYDELLISTÄ!!! Olin niin onnellinen Aten ja Hiskin puolesta!!! Saatiin kaikki mitä Tartosta tultiin hakemaankin :), JES!
Hienon näyttelyviikonlopun kruunasi se, että me saatiin Aten muutaman yrityksen jälkeen vaihdettua vielä laivaliputkin sunnuntai illalle! Päästiin vielä siis sunnuntaina takaisin Suomeen! Kyllä reissussa oli hauskaa ja ihanaa, mutta kiva oli päästä takaisinkin :) ! Ajokeli takaisin Tallinnaan oli moitteeton ja löydettiin hyvin perille satamaankin. Jännitettiin kyllä lipuntarkastukseen asti sitä, että varmasti meille on liput ja uskallettiin huokaista vsta kun auto oli laivassa.
Vaikka väsytti sunnuntaina niin kyllä myös nauratti. Reissu oli mitä onnistunein ja ihanin!
KIITOS..
.. Tupulle, Maaritille, Maijulle ja Jennille matkaseurasta, nauruista ja kaikesta!
.. Hannalle joka opasti meitä Taron "hoodeilla" ;)
.. Hiskille hyvistä hihityksistä, turvasta ja komeasta itsestäsi jolla saatiin hyvät tulokset
.. PomPomille joka esitteli taidokkaasti röhpossuaan
.. Atelle, parempaa matkaseuraa ei voi löytää, missä tahansa on ihanaa ja ihan parasta, kunhan olet mukana <3 KIITOS! Nauroinkin niin paljon että maha tuli kipeäksi :)
Omia koiria oli kova ikävä reissussa, mutta pääsin vasta maanantaina niitä katsomaan ja hakemaan halittavaksi. Bea oli pärjännyt niiden kanssa esimerkillisen hienosti!! Hyvin olivat hoidettuja ja hellittyjä :). Tuliaiseksi kirput saivat pienen norsun ja Nemo sai kurkkarin kisoja varten. Norsusta ei kauan iloa riittänyt kun se meni kirppujen kahdenkeskisessä vetoleikissä kahtia. Ne oli kyllä niin suloisia kun ajoin pihaan, tunnistivat Minukin äänen ja tulivat aivan ätysiä syliin hännät huimasti viuhtoen ja putsasivat naaman,korvat,nenän...ja kuiskivat juttuja :) !!! Ruttu ei myöskään meinannut taas raitapaidassaan pysyä, niin iloinen se oli. Tuhisi, koohkasi, pomppi ilmaan ja VINKUI :D! Hassu poika...Ruttu sai tuliaseksi vinkuvan alligaattorin ja kuivattua maksaa sekä pehmeän peiton. Alligaattori kesti vinkuvana n. tunnin kuten arvelinkin :) ! Ruttu oli niin liikuttava kun se rauhoittui lopulta hieman, katsoi suoraan mua silmiin, heilutti häntää, tuhisi ja painoi pään syliin. Ihana Ruttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti