Nemon luonnetesti 22.7. / Lohja

Hetki sitten kotiuduttu ja vieläkin ymmyrkäisenä..Nemo selvisi testistä aivan upeasti ja yllätti lähes kaikilla osa-alueilla! Koira jota en uskaltanut aluksi viedä testiin...

Kokonaispisteet : 129 ja laukausvarma

Osaalueet :
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu + 3 kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu: -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti + 3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
+++ laukausvarma

Kuvat : Ate Kolulahti, kiitos rakas :)

Alkuhaastattelussa minua jännitti ihan hirveästi..mietin että teinkö virheen että päätin kuitenkin tuoda Nemon luonnetestiin ja mietin että mitä jos sille jää kauheat traumat..

Tuomari yritti leikkiä Nemon kanssa - ei mitään reaktiota! Minä yritin ja tulos oli tämä:

Tämä oli tosi iso harmi...koira joka kotona kantaa AINA lelua ja roikkuu siinä kun terrieri murinan kera...mutta en ole koskaan osannut siirtää sitä kodin ulkopuolelle. Tulos siis oikea, ei sillä silloin ole taistelutahtoa. Ei uskoisi että roikotin samaa koiraa eilen illalla pihassa kiinni kepissä ja se murisi siinä ihan hulluna ja kantoi saaliin pois kun irrotin.

Kelkkaa pelkäsin että Nemo saa han hirveät hepulit eikä tule kelkkaa katsomaan mutta mitä vielä..ekaksi se vaan vilasi kelkkaa, mutta kun huomasi että se tulee kohti niin meni itse kohti kelkkaa, siitä pikkuhiljaa peruutti ja loppujen lopuksi meni minun selän taakse koko ajan haukkuen.

Häntä oli voimakkaasti tötteröllä ja kun kelkka pysähtyi ja minä käännyin sitä kohti niin tuli haistamaan kelkkaa, kehuin ja itsevarmuus selkeästi kasvoi ja haisteltiin kelkkaa myös toiselta puolelta. Käveltiin kelkan ohi ja vilkaisi kelkkaa mutta ei väistänyt.

Hyökkäyksessä Nemo ensin seisahtui katsomaan hyökkääjää, meni minun eteeni ja puolusti haukkuen, peruutti kiinni mun jalkoihin ja sitten lopulta meni selän taakse karkuun kun hyökkääjä tuli vaan kohti. Kun risu oli heitetty pois niin homma oli ok ja jäi ihan ok testaajan viereen, vähän korvia luomistellen. Tuli heti kutsusta luokse täysiä ja nappasi matkalla kepinkin mukaan!

Haalaria säpsähti voimakkaasti ja tynnyrillä kiihdytti askelia ja vilkaisi taakse että mikä perkele sieltä tulee. Kun käveltiin niistä uudelleen ohi niin askel oli reipas, häntä ylhäällä, olemus rauhallinen mutta vilkuili haalaria, tynnyriä ei ollenkaan.

Pimeässä huoneessa se lähti etenemään hyvin ja tuli melkein luokse mutta sitten meni pois ja kuulin kun se tepasteli reippain askelin ympäri huonetta. Kutsuin monesti ja loppujen lopuksi se löysi minut. Olemus pimeässä huoneessa oli kuitenkin äärimmäisen reipas, rauhallinen ja itsevarma - ei mitään luimistelua tai epävarmuutta.

Seinään jäätyään minun yllätykseksi puolusti itseään sitkeästi ja voimakkaasti kuulemma ihan viimeiseen asti häntä pystyssä. Tuomari sanoikin että saisi moni iso koira hävetä :) .

Kun tuomari lopetti uhan antamisen ja meni luokse niin hyvin pääsi, ei perääntynyt mutta ilme on sen aavistuksen pidättyväinen.

Laukauksissa katsoi laukauksen suuntaan mutta askelnopeus tai mikään mukaan ei muuttunut vaan olemus kertoi ettei pauke aheuttanut oikein muuta reaktiota kuin sen että huomasi jotain tapahtuvan mihin ei tarvitse reagoida.

Olen niin ylpeä pienestä koirasta! Aten kanssa pohdittiin että mites se noin pärjäsikin koko testin läpi ja tultiin siihen päätelmään että Nemon "lässykkyys" ei olekaan luonteen puutetta vaan ohjaajanöyryyttä mitä se osoittaa voimakkaasti. Lisäksi se on luonteeltaan sellainen ettei koskaan ikinä halua olla osallisena minkäänlaisiin yhteenottoihin tai riidanpoikasiin..sen eka ajatus on olla aiheuttamatta niitä kokonaan tai olla joutumatta niihin ja näemmä jos se joutuu, se puolustuu mutta jos uhan antaja jatkaa niin sille tulee järki päähän ja ajatus että en mä tolle pärjää ja se väistää. Tämä tekee siitä myös äärimmäisen helpon, mutkattoman ja kivan koiran mihin tahansa tilanteeseen missä tahansa. Myös Nismon antama paine vaikuttaa näemmä Nemon käytökseen paljon ja se nöyryys näkyy myös toisten koirien kanssa käyttäytymisessä...

Hieno, upea Nemo :) !

Mistään ei jäänyt mitään mörköjä eikä mielikuvia..se on pääasia.

Kiitos rakas seurasta ja kuvista!

Tyhmä mikä tyhmä..

Kuinka idiootti voi ihminen olla että menee treenaamaan, unohtaaa polvituen eikä lähde kotiin hakemaan sitä vaivaisen 2 km päästä?????!!!!!! Ja nyt siitä tyhmästä päästä saa sitten kärsiä...ei pahasti mennyt mutta kyllä juilii. Sanoin Katille että ensi kerralla kun yritän vastaavaa niin vedä suoraan turpaan äläkä mitään kysele. Ai että voi ärsyttää..

...mutta se itse asia....

Tein radan missä oli takaakiertoja, putki kontaktin alla, pari jaakotus paikkaa, pari saksalaisen paikkaa ja kontakteja kontakteja sekä keppikulmaa...

Hiski oli ihan tosi jees kontakteilla ja vauhtikin kasvaa sinne koko ajan eli hiippailua entistä vähemmän. Ei yhtään ollut possuääliö :D . Kepeille takaaleikkauksia ja herkästi jää se vika väli pois jos irtoan kovasti sivuun..pujottelunopeus on tuolla rungolla oikein kiva ja sisäänmenot meni melkein poikkeuksetta oikein mistä vaan. Rimat pysyi ylhäällä vaikka ajoin ahtaallekin ja putki/A erottelussa ei ollut mitään ongelmia. Putkeen vauhtia siten että purutin leluun suoraan ja vauhtisuoraa myöskin. Kontakteille paljon paljon palkkaa joko konaan juoksuttamalla palkalle tai sitten vaan pyöräytyksella. Hiski oli onnessaan jakamattomasta huomiosta ja puuhkisteli :) .

Superkiitokset Katille ja Bealle jotka olivat mun seurana ja apuna kentällä!

Iita pentunen yllätti mut todella ja olin aivan fiilareissa vielä kotonakin sen suorituksesta. Ainut virhe mikä tapahtui oli se että liian löysästi päästin sen kentälle sisään ja lähti juoksentelemaan sinne ja tonne niin että jouduin karjaisemaan jotta meni jakeluun...ensi kerralla täytyy ottaa hallintaan enempi. Vein Iitan sen elämän ekalla mutkaputkelle ja mietin miten sen opetan sille, päästin panansta irti ja se suhahti sinne putkeen ihan miljoonaa..noh, ei tarvinnut miettiä että miten - sille oli näemmä ihan sama koska ekalla treenikerralla suora putki oli huippukiva. En meinannut saada sitä sieltä putkesta vaan pois kun juoksi sitä edestakaisin, pöhkö pentu :D . Vaihtelin lähetyskohtaa, puolta ja välimatkaa - hyvin toimi. Sitten ekaa kertaa "hyppyjä" - matalat rimat, siis tosi matalat ja neljä hyppyä peräkkäin. Kati piti kiinni koska en halunnut vaatia sitä pysymään, ainoastaan innostaa. Ensin yhden hypyn taakse ja siitä sitten eteenpäin aina neljännen taakse puolta ja ohjauskohtaa vaihtaen sekä myös lähettämällä se vaan palkalle "eteen". Iita oli tosi hyvin keskittynyt, liikkui innokkaasti, hyppäsi tuollaiseksi pennuksi hyvin ja eteni päämäärään tarmokkaasti. Se näytti ihan luonnonlahjakkuudelta! Pyörittelin sitä myös yhden hypyn ympäri ja takaakiertäen...Voi että kun se oli hieno! Sitten lopuksi neljä hyppyä ja putkeen, Iita tuli täysiä!!! Siitä sai palkaksi haisunäädän jota repi minun kanssa ja voitettuaan kantoi ylpeänä pitkin kenttää. Niin ja purihan se minua myös pakaraan...tietysti niin...hmm..Kontakteja loppuun ja hyvin pysyy ja malttaa olla alasmenolla joten seuraavaksi täytyy keskittyä siihen että se kontaktipinnalle meno on se juttu.

Nismo ja Nemo olivat eilen (ja tänään) minun kanssa töissä ja pääsivät toki myös kentälle mukaan. Nismo harjoitteli takaakiertoja missä jää niin herkästi käteen ja keppejä sekä tehosti puomin alasmenoa mikä oli aikasten hieno ja ennenkaikkea nopea kun reikä päässä kipittää tulemaan :D . Kepitkin on ihmeen hyvät ottaen huomioon kuinka vähän niitä on loppujen lopuksi tehty. Putkeen irrotuksia ja hypyille irrotuksia, ihan ok eikä edes kauheasti huutanut mennessään. Saksalaisessa vaikeuksia tulla yli mutta toistoilla ok.  Hyppysuoralla vähän sivuetäisyyksiä, sellaista kaikkea pientä ja pikkuinen herra Pim oli aivan onnesta mykkyrällä kun hoksasi että pääsee esteille. Nemonen sai olla viimeisenä ja äänetöntä ohjausta sillä, vain kropan hallintaa ja selkeitä käsiohjauksia...ja se meni vaan, juuri sinne minne mä näytin, kääntyy niin pienessä tilassa, lähtee irtoamaan kun saa luvan, jää käteen kun sitä haluan..voi Nemo! Ja sekin oli aivan onnessaan liitelemään pääsystä ettei steppaamisesta meinannut tulla loppua.

Tänään töiden jälkeen mätsäriin Helsinkiin. Nismo & Nemo saa tulla mukaan ihmettelemään, kehään me ei taideta mennä..Ate on tuomarina isoille koirille ja harmiksi myös isoille pennuille niin en voi Iitaa esittää. Olisi ollut hyvä harjoitus juuri näin erkkarin alla :) .

Lenkkiä lenkkiä :)

Polvituki jalkaan ja menoksi! Iskuja vaimentavat kengätkin tulevat lähiaikoina postiin niin saa laittaa tosissaan tossua toisen eteen. Tuen kanssa kun on viuhtonut menemään niin loppulenkistä vähän juilii, mutta särky ei ole pysyvää vaan menee ohi eikä ole lisääntynyt mitenkään huomattavasti joten en ole antanut sen häiritä menoa. Viikonloppuna kertyikin kilometrejä taasen reilut 20 km joista kaikilla matkoilla oli Nismo ja Nemo mukana sekä osalla myös "pikkuinen" Iita. Kati ja Pimukin olivat eilen meidän mukana :) . Kävellen lenkkeilystä tulee niin hyvä olo ja on kiva tulla kotiin kun koirat käyvät rauhallisina nukkumaan ja itsekin voi rentoutua. Eilen sateessa tehty pitkä lenkki aiheutti kyllä Nismon suunnalta melkoista mulkoilua minun suuntaan mutta sitkeästi se tepasteli mukana porukassa.

Perjantaina oltiin tosiaan vähän hunningolla ja voi että kun olikin mukavaa! Tuli naurettua niin että elinvuosia tuli varmasti ainakin sata lisää ;) ! KIITOS kaikille ystäville ja rakkaalle, kyllä meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Vielä olisi 5,5 työpäivää loman alkuun, ei millään malttaisi odottaa! Aten kanssa ihania suunnitelmia, kuten esimerkiksi olla pari päivää tekemättä yhtään mitään muuta kuin vaan olla yhdessä :). Koiramaista ja ei koiramaista pientä reissua pukkaisi ja vähän sukuointia, ystäviä...

Huomiseksi varasin kentän meidän laumalle, päsätään liitelemään ja Iita opiskelemaan :) !

Spesiaalitreenit osa 2

Huhhuh...siis mun kunto vaan yksinkertaisesti loppui eilen treeneissä..ei noussu jalka, ei noussut ohjaava käsi enää..ja Hiski oli mahtvassa turkissaan sitä mieltä että eikö me mennä enää??

Marju sanoikin että Ate voisi juoksuttaa mua auton perässä :D !

Halusin treenata koko rupeaman yhteen pötköön koska mun mielestä oli niin kuuma että Hiski olisi ihan läkähdyksissä ja muutenkin mielellään treenaan niin että lämmitän sen - treenaan - jäähdytän - juotan - annan loppupalkan ja autoon. Sopii meille parhaiten :) . Mutta se joka läkähtyi olinkin minä ihan itse!

Marju oli tehnyt todella kivan treeniradan ja meille selvisi heti hypyllä nro 2 että ei toi esteen merkkaus ollutkaan sitten ihan muistissa - lisättiin vähän liikettä niin toimi paremmin - pakkovalssi onnistui oikein hyvin! Sitten putkelta pitkä hyppysuora josta piti saada käännettyä koira ettei se mene putkeen. Hiski kääntyi erinomaisesti vaikka tuli aikamoisella vauhdilla suoralta, mutta sitten minun saksalainen oli aavistuksen myöhässä ja sitä hinkattiin muutaman kerran että sain sen ajoitettua nappiin. Ennakoiva valssi oli niin hieno ja takaakierrot toimi erinomaisesti ilman yhtään rimanpudotusta. Kontakteille palkkaa ja ne pitkin hyvin. Erityisen onnellinen olen kuitenkin flipistä joka käänsi Hiskin pois A-esteeltä mihin oli vain kahden laukan matka ja suora linja hypyltä!!! Atekin jopa sanoi että hommahan näytti ihan agilitylta ;) ...ja se tuntuikin siltä, synkkasi hyvin ja potkua oli hyvin. Kunnes se kunto tosiaan loppui..polvea vähän juili treenien jälkeen, mutta pysyvää kipua ei onneksi jäänyt ja tuella mentiin koko ajan.

Nismo ja Nemo ovat keksineet uuden herkun - raa'at, pudonneet omenanalut! Niitä rouskettelevat pihalla heti kun silmä välttää ja erityisesti Nismo hamstraa niitä posket pullolleen :D . Hiippuraiset ovat juoksennelleet pitkin nurmikkoja ja tehneet vähän tokoa ja rallya ihan kotosalla.

Iita on myös tehnyt rallya ja se on niin ihanan röyhkeä ;)..ei mene kauaa kun siitä tulee iso ja se on mun mielestä kamalan röyhkeä :D ! Palkkautuu hyvin nameilla ja leluilla ja se keskittymiskyky - wau! Sitkeä ja vähän possuilija, ryöstää palkan kädestä helposti ja yrittää viimeiseen asti tehdä oikein. Hieno Iita :)

Tänään olisi sitten se grillaus ja lonkero tai pari..ja maha kipeenä nauramisesta todennäköisesti. Kuulostaa aivot narikkaan touhulta - oujee :) . Ja miten se kutsu menikään ; paskaa musiikkia paskoista kajareista :D ??

Pienet, tottelevaiset koirat

Ihan ensiksi täytyy laittaa aivan upean mahtava kuva, Aten ottama, kolmesta ystävyksestä. Keskellä oleva rotikka on siis ystävämme Katin koira Pimu, joka on Nismon ja Nemon paras ystävä! Myöskin Hiski ja Iita ovat Pimuun ihan rakastuneita, mutta Wilman kanssa ei oikein synkkaa. Pimun mielestä meillä vierailussa on kuitenkin parasta ne ihanat kissat mitä voisi tuijottaa tuntikaupalla :D . Pimu on kova leikkimään ja innostumaan, mutta aina se on osannut käyttäytyä hiippisten kanssa arvokkaasti eikä mitään närppimistä tai muuta ole koskaan ollut vaikka ovat vapaanakin juoksennelleet yhdessä.

Eilen siis tottistreeneissä ja äkkiäkös siellä vierähti neljä tuntia :D ! Meillä oli koko lauma mukana matkassa ja talloin Wilmalle jäljen. Suora jälki ja lopussa palkka muovipussiin kätkettynä. Ensin ajattelin että jätän sen kotiin koska suureksi harmiksi se odotti minua kotona pää riipuksissa :( . Jäljestä innostui hurjasti ja ajoi kovalla vauhdilla aina palkalle asti. Kauhean tarkka se ei ollut, mutta jäljen päällä se meni koko ajan. Yhteistä hömpöttelyä niin ei olla niin tarkkoja. Pääasia että pääsi mukaan ja tykkäsi. Päästettiin vielä treenien päätteeksi juoksemaan se pitkin hiekkatietä ja pellon reunoja.

Nismo oli aivan upean mahtavan hieno! Jonkun tosiharrastajan mielestä varmasti olisi viilattavaa siellä, täällä ja tuolla vähän enempi ja vähempi, mutta tällaisille aloittelijoille suoritus oli melkoisen hieno! Paikallaolossa hyvää treeniä kun viereinen nuori koira ei meinannut millään pysyä - Nismo pysyi hyvin! Seuraamiset oli oikein wau ja käännöksetkin ovat alkaneet sujua mallikkaasti. Liikkellelähdöissä täytyy olla tarkkana..kertavulkaisu koiraan ja se menee maahan. Nismo on seuraamisessaan edelleen ryhdikäs, innokas, vietikäs eikä kuitenkaan haukkunut lainkaan - oujee! Jäävät liikkeet rytminhidastuksella mutta oikein ja hyvin! Pirulaisella loppuperusasennossa sama juttu, kerta vilkaisu koiraan ja nousee heti perusasentoon. Ei saisi katsoa yhtään. Muutenkin täytyy olla omasta mielentilasta niin hirmuisen tarkka..vaikka edes ajattelen että hermo menee niin Nismolla menee yliyrittämiseksi, vaikka en sille juurikaan koskaan edes suutu, lähinnä itselleni. Estehypyssä yritettiin löytää sitä oikeaa kohtaa. Jos liian lähellä, menee heti istumaan hypyn jälkeen ja jos liian kaukana niin nousee estettä vasten katsomaan että mitäs minä sanonkaan?! Oikean kohdan löytyessä tekee ihan kympin hypyn..siis alokasluokan. Luoksetulojen perusasentoa, herkästi vino..paljon suorista palkkaa.

Nemosen luonnetesti on Lohjalla 22.7 klo 10.30 - katsotaan mitä minilemmu tuumaa :) !
Pikkuinen Nemonen pääsi eilen tottelemaan ja temppuilemaan. Tehtiin kiertoa - lasipurkki maahan pystyyn ja sitä ympäri sekä oikealta että vasemmalta ja lennossavaihto toiseen suuntaan kunnes lasipurkin ympärille oli jäänyt ura :D ! Sitten esineeseen koskemista eli joku roska tms maahan ja kaukaa käsky koske - juoksee, käy läpsäyttämässä ja juoksee takaisin. Orava-asentoa, pyörimisiä, tassua ja vilkutusta. Rallyakin ihan vähäsen, lähinnä sitä ymärillä pyörittämistä - perusasento, edessä, oikealle perusasentoon, takaa normiin perusasentoon jne..sitten ihan normeja maahanmenoja ja sitä hemmetin seisomista mitä en varmaan koskaan jaksa sille kunnolla opettaa. Seisoo kyllä joo, mutta kolmella jalalla ja tunkee yhden jalan mun nyrkkiin missä on palkka.

Pieniä, tottelevaisia koiria minulla - oli kiva puuhastella niiden kanssa :) .

Iita ja Hiski menivät Aten kanssa niin hienon näköisesti! Hiskin motivaatio tokoa kohtaan on taas nousussa ja Aten kanssa niillä synkkaa hyvin. Tässä kuvatodisteet, kerrankin minun ottamia kuvia :)

Iita perusasennossa

Ja Hiski jota "naurattaa" noutokapulan kantaminen

Hyvin muuten huomaa että mulla ei ole hajuakaan Aten hienon kameran ominaisuuksista, osaan vaan painaa nappia :D !

Kiitos treeniporukalle!

Tänään olisi Marjun spesiaalitreenien osa 2 . Polvi vähän kiukuttelee, katsotaan kestääkö. Huomenna hauska ilta tiedossa rakkaan, ystävien, grillailun ja hengailun merkeissä :)

Spesiaalitreenit

Saatiin mahdollisuus osallistua Marjun erikoistreeneihin joten otimme heti tietysti paikan :) ! Ekat treenit olivat eilen ja viimeiset torstaina. Marju oli rakentanut kivan radan missä oli sopivasti potkua, ohjaamista ja oho en sitten ehtinytkään tuolla tavalla. Hiskillä alkoi toistoilla olemaan kuuma, mutta pitkään se jaksoi kovalla vauhdilla paahtaa etiäpäin korvat hörössä.

Tässä Aten ottamia kuvia meidän puomista, mun ilmeestä näkee "pienen" epäilyn että pysähtyyköhän vai ei :D

...mutta pysähtyi se ;)

Sylivekkejä tehtiin ja voi miten mun tossut sojottikin alkuun minne sattuu..Hiski oli kuitenkin kuuliainen ja tuli hyvin ohjaukseen ja kääntyi hienosti. Pakkovalsseissa tulee niin röyhkeästi päin jos oon vähänkin myöhässä että niille otettiin toistoja. Meidän palkkalelu skunkki otti ja hajosi ensimmäisessä palkkauksessa, mutta puolikas kelpasi ihan yhtä hyvin. Mulla oli polvituki koko treenin ajan ja hyvin kesti polvi! Rohkeita persjättöjä ja hyvin ehti ja hyvin tuli ohjaukseen kun uskalsi mennä vaan eikä jäänyt tökkimään sillä "eipäs,juupas, osui jo" -asenteella. Kiitos Marju! Ja kiitos rakas kuvista :)

Viime vkon torstaina mä koin kauhunhetkiä kun Nemo jäi leikeissä Ninan Pomon jalkoihin, lensi ilmaan ja lösähti kuin märkä rätti maahan, veti siinä itsensä u:n muotoiseksi ja oli selkeästi sen näköinen että näkee tähtiä. Minä todella kovahermoisena tyyppinä (not!) sain aivan hirveät härdellit, pakkasin Nismon ja Iitan autoon ja ajoin kotiin paikasta mihin en edes osaisi takaisin, soitin hysteerisenä matkalla Atelle että tulee vastaan ja nyt lähdetään eläinlääkäriin, parkusin kurkku suorana koko ajomatkan Nemoa syliini puristaen ja kun pääsin kotiin, laskin Nemon maahan joka meni Aten jalkojen taakse piiloon ja kurkki sieltä mikä minua vaivaa, toi mulle kävyn lohdutuksesti ja oli TÄYSIN normaali...jonka jälkeen mua alkoi hävettää. Tilanne ja Nemon reaktio oli niin kauhean näköinen että pelästyin toden teolla..nyt nolottaa, ehkä ihan pikkuisen..

Vkonloppuna me lenkkeiltiin Nismon, Nemon ja Iitan kanssa hurjasti lenkkiseurana Pimu ja Kati. Polvi kiukutteli toisena päivänä tuesta huolimatta, mutta sunnuntaina se oli ihan ok. Iita sai elämänsä ekaa kertaa minulta "tukkapöllyä" kun hyppäsi toista kertaa linnun perään sellaisella innolla ja voimalla että hyvä kun ei jäänyt auton alle. Heti pois tollainen käytös, pikkuisen vaarallinen tapa. Näytti menevän jakeluun.

Ja jottei kaikki olisi aina niin ihanaa ja hienoa niin Wilma on kipeä :( , lonkat vaivaavat pahasti..asia on ollut mulla ja Atella keskustelunaiheena viimeiset kolme päivää enkä halua puhua siitä nyt sen enempää...tuntuu pahalta, ei pysty.

SuHaKoimassa..

Eilen Taijan ja Jussin maastoissa SuHaKon treeneissä..meitä oli taasen mukavasti paikalla ja minä ohjasin paria koirakkoa, mukaan lukien rakasta miestäni joka ei yhtään temppuillut vastaan vaan totteli hienosti, hyvä Ate ;) !

Nismo veti niin hienot treenit! Ei yhtään haukkua mikä on se pääpointti, jihuu! Tehtiin vaikka ja mitä ja ne meidän kompastuskivet eli jäävät meni niin makeesti että hymy oli  herkässä. Maaahanmenoissa putosi kuin kivi vähän kovemmassakin vauhdissa ja seisomisessa ei hiippaillut ollenkaan. Kesti hyvin kiertelyn ja kaartelun sekä viereen palaamisen ja siihen jäämisen ilman että annoin käskyä. Estehyppy oli tosi jees ja sen jälkeinen seisominen niin hieno mistä sitten vapautinkin pois. Tehtiin myös seuraamisen liikkeellelähtöjä, perusasennoissa pysymistä ilman jojoilua ja käännöksiä sekä täyskäännöksiä - käännökset on hienoja nyt kun Aten avun myötä muutin siihen askellusta. Nismo keskittyi aivan 110% ja tepasteli tuttua tirehtöörimarssiaan eikä ottanut mistään häiriötä. Sen seuraaminen on parhaimmillaan niin kaunista ja täpäkkää..se onkin ehkä siksi meidän lempiliike ja tuntuu että se palkkautuukin sillä. Loppuun vielä pitkä n.60 askeleen seuraaminen rytmimuutoksilla ja pysähdyksillä. Taas alkoi kutkuttamaan se BH -koe..joskos kolmas kerta toden sanoisi? Menossa ollaan anyway mutta koska...ja toko -kokeeseenkin pitäisi ilmoittautua ennen syksyllä järjestettävää NuPun koetta..katsotaan katsotaan...

Nemonen pääsi hömpöttelemään eli juoksi Tuukan kanssa pitkin metsätietä edestakaisin, teki temppuja ja hauskuutti kaikkia paikallaolijoita :D . Koira oli siis aivan elementissään. Taas tällä vkolla sitä luultiin pentukoiraksi..ja kysyjä oli kovin hämmästynyt kun sanoin sen olevan jo 6-vuotias.

Tänään olisi tarkoitus ottaa hiippuraiset ja Iita sekä Tuukka siskon sukulaisten mökille Ninan lasten kanssa..lapset saa uida ja koiratkin voisi polskutella.

Wilma oli eilen pelottavan rauhallinen..melkein huomaamaton mikä ei ole lainkaan tyypillistä...enteileeköhän tämä huonoa :( ??