Spesiaalitreenit

Saatiin mahdollisuus osallistua Marjun erikoistreeneihin joten otimme heti tietysti paikan :) ! Ekat treenit olivat eilen ja viimeiset torstaina. Marju oli rakentanut kivan radan missä oli sopivasti potkua, ohjaamista ja oho en sitten ehtinytkään tuolla tavalla. Hiskillä alkoi toistoilla olemaan kuuma, mutta pitkään se jaksoi kovalla vauhdilla paahtaa etiäpäin korvat hörössä.

Tässä Aten ottamia kuvia meidän puomista, mun ilmeestä näkee "pienen" epäilyn että pysähtyyköhän vai ei :D

...mutta pysähtyi se ;)

Sylivekkejä tehtiin ja voi miten mun tossut sojottikin alkuun minne sattuu..Hiski oli kuitenkin kuuliainen ja tuli hyvin ohjaukseen ja kääntyi hienosti. Pakkovalsseissa tulee niin röyhkeästi päin jos oon vähänkin myöhässä että niille otettiin toistoja. Meidän palkkalelu skunkki otti ja hajosi ensimmäisessä palkkauksessa, mutta puolikas kelpasi ihan yhtä hyvin. Mulla oli polvituki koko treenin ajan ja hyvin kesti polvi! Rohkeita persjättöjä ja hyvin ehti ja hyvin tuli ohjaukseen kun uskalsi mennä vaan eikä jäänyt tökkimään sillä "eipäs,juupas, osui jo" -asenteella. Kiitos Marju! Ja kiitos rakas kuvista :)

Viime vkon torstaina mä koin kauhunhetkiä kun Nemo jäi leikeissä Ninan Pomon jalkoihin, lensi ilmaan ja lösähti kuin märkä rätti maahan, veti siinä itsensä u:n muotoiseksi ja oli selkeästi sen näköinen että näkee tähtiä. Minä todella kovahermoisena tyyppinä (not!) sain aivan hirveät härdellit, pakkasin Nismon ja Iitan autoon ja ajoin kotiin paikasta mihin en edes osaisi takaisin, soitin hysteerisenä matkalla Atelle että tulee vastaan ja nyt lähdetään eläinlääkäriin, parkusin kurkku suorana koko ajomatkan Nemoa syliini puristaen ja kun pääsin kotiin, laskin Nemon maahan joka meni Aten jalkojen taakse piiloon ja kurkki sieltä mikä minua vaivaa, toi mulle kävyn lohdutuksesti ja oli TÄYSIN normaali...jonka jälkeen mua alkoi hävettää. Tilanne ja Nemon reaktio oli niin kauhean näköinen että pelästyin toden teolla..nyt nolottaa, ehkä ihan pikkuisen..

Vkonloppuna me lenkkeiltiin Nismon, Nemon ja Iitan kanssa hurjasti lenkkiseurana Pimu ja Kati. Polvi kiukutteli toisena päivänä tuesta huolimatta, mutta sunnuntaina se oli ihan ok. Iita sai elämänsä ekaa kertaa minulta "tukkapöllyä" kun hyppäsi toista kertaa linnun perään sellaisella innolla ja voimalla että hyvä kun ei jäänyt auton alle. Heti pois tollainen käytös, pikkuisen vaarallinen tapa. Näytti menevän jakeluun.

Ja jottei kaikki olisi aina niin ihanaa ja hienoa niin Wilma on kipeä :( , lonkat vaivaavat pahasti..asia on ollut mulla ja Atella keskustelunaiheena viimeiset kolme päivää enkä halua puhua siitä nyt sen enempää...tuntuu pahalta, ei pysty.