Hetki sitten kotiuduttu ja vieläkin ymmyrkäisenä..Nemo selvisi testistä aivan upeasti ja yllätti lähes kaikilla osa-alueilla! Koira jota en uskaltanut aluksi viedä testiin...
Kokonaispisteet : 129 ja laukausvarma
Osaalueet :
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu + 3 kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu: -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti + 3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
+++ laukausvarma
Kuvat : Ate Kolulahti, kiitos rakas :)
Alkuhaastattelussa minua jännitti ihan hirveästi..mietin että teinkö virheen että päätin kuitenkin tuoda Nemon luonnetestiin ja mietin että mitä jos sille jää kauheat traumat..
Tuomari yritti leikkiä Nemon kanssa - ei mitään reaktiota! Minä yritin ja tulos oli tämä:
Tämä oli tosi iso harmi...koira joka kotona kantaa AINA lelua ja roikkuu siinä kun terrieri murinan kera...mutta en ole koskaan osannut siirtää sitä kodin ulkopuolelle. Tulos siis oikea, ei sillä silloin ole taistelutahtoa. Ei uskoisi että roikotin samaa koiraa eilen illalla pihassa kiinni kepissä ja se murisi siinä ihan hulluna ja kantoi saaliin pois kun irrotin.
Kelkkaa pelkäsin että Nemo saa han hirveät hepulit eikä tule kelkkaa katsomaan mutta mitä vielä..ekaksi se vaan vilasi kelkkaa, mutta kun huomasi että se tulee kohti niin meni itse kohti kelkkaa, siitä pikkuhiljaa peruutti ja loppujen lopuksi meni minun selän taakse koko ajan haukkuen.
Häntä oli voimakkaasti tötteröllä ja kun kelkka pysähtyi ja minä käännyin sitä kohti niin tuli haistamaan kelkkaa, kehuin ja itsevarmuus selkeästi kasvoi ja haisteltiin kelkkaa myös toiselta puolelta. Käveltiin kelkan ohi ja vilkaisi kelkkaa mutta ei väistänyt.
Hyökkäyksessä Nemo ensin seisahtui katsomaan hyökkääjää, meni minun eteeni ja puolusti haukkuen, peruutti kiinni mun jalkoihin ja sitten lopulta meni selän taakse karkuun kun hyökkääjä tuli vaan kohti. Kun risu oli heitetty pois niin homma oli ok ja jäi ihan ok testaajan viereen, vähän korvia luomistellen. Tuli heti kutsusta luokse täysiä ja nappasi matkalla kepinkin mukaan!
Haalaria säpsähti voimakkaasti ja tynnyrillä kiihdytti askelia ja vilkaisi taakse että mikä perkele sieltä tulee. Kun käveltiin niistä uudelleen ohi niin askel oli reipas, häntä ylhäällä, olemus rauhallinen mutta vilkuili haalaria, tynnyriä ei ollenkaan.
Pimeässä huoneessa se lähti etenemään hyvin ja tuli melkein luokse mutta sitten meni pois ja kuulin kun se tepasteli reippain askelin ympäri huonetta. Kutsuin monesti ja loppujen lopuksi se löysi minut. Olemus pimeässä huoneessa oli kuitenkin äärimmäisen reipas, rauhallinen ja itsevarma - ei mitään luimistelua tai epävarmuutta.
Seinään jäätyään minun yllätykseksi puolusti itseään sitkeästi ja voimakkaasti kuulemma ihan viimeiseen asti häntä pystyssä. Tuomari sanoikin että saisi moni iso koira hävetä :) .
Kun tuomari lopetti uhan antamisen ja meni luokse niin hyvin pääsi, ei perääntynyt mutta ilme on sen aavistuksen pidättyväinen.
Laukauksissa katsoi laukauksen suuntaan mutta askelnopeus tai mikään mukaan ei muuttunut vaan olemus kertoi ettei pauke aheuttanut oikein muuta reaktiota kuin sen että huomasi jotain tapahtuvan mihin ei tarvitse reagoida.
Olen niin ylpeä pienestä koirasta! Aten kanssa pohdittiin että mites se noin pärjäsikin koko testin läpi ja tultiin siihen päätelmään että Nemon "lässykkyys" ei olekaan luonteen puutetta vaan ohjaajanöyryyttä mitä se osoittaa voimakkaasti. Lisäksi se on luonteeltaan sellainen ettei koskaan ikinä halua olla osallisena minkäänlaisiin yhteenottoihin tai riidanpoikasiin..sen eka ajatus on olla aiheuttamatta niitä kokonaan tai olla joutumatta niihin ja näemmä jos se joutuu, se puolustuu mutta jos uhan antaja jatkaa niin sille tulee järki päähän ja ajatus että en mä tolle pärjää ja se väistää. Tämä tekee siitä myös äärimmäisen helpon, mutkattoman ja kivan koiran mihin tahansa tilanteeseen missä tahansa. Myös Nismon antama paine vaikuttaa näemmä Nemon käytökseen paljon ja se nöyryys näkyy myös toisten koirien kanssa käyttäytymisessä...
Hieno, upea Nemo :) !
Mistään ei jäänyt mitään mörköjä eikä mielikuvia..se on pääasia.
Kiitos rakas seurasta ja kuvista!
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti