Eilen Taijan ja Jussin maastoissa SuHaKon treeneissä..meitä oli taasen mukavasti paikalla ja minä ohjasin paria koirakkoa, mukaan lukien rakasta miestäni joka ei yhtään temppuillut vastaan vaan totteli hienosti, hyvä Ate ;) !
Nismo veti niin hienot treenit! Ei yhtään haukkua mikä on se pääpointti, jihuu! Tehtiin vaikka ja mitä ja ne meidän kompastuskivet eli jäävät meni niin makeesti että hymy oli herkässä. Maaahanmenoissa putosi kuin kivi vähän kovemmassakin vauhdissa ja seisomisessa ei hiippaillut ollenkaan. Kesti hyvin kiertelyn ja kaartelun sekä viereen palaamisen ja siihen jäämisen ilman että annoin käskyä. Estehyppy oli tosi jees ja sen jälkeinen seisominen niin hieno mistä sitten vapautinkin pois. Tehtiin myös seuraamisen liikkeellelähtöjä, perusasennoissa pysymistä ilman jojoilua ja käännöksiä sekä täyskäännöksiä - käännökset on hienoja nyt kun Aten avun myötä muutin siihen askellusta. Nismo keskittyi aivan 110% ja tepasteli tuttua tirehtöörimarssiaan eikä ottanut mistään häiriötä. Sen seuraaminen on parhaimmillaan niin kaunista ja täpäkkää..se onkin ehkä siksi meidän lempiliike ja tuntuu että se palkkautuukin sillä. Loppuun vielä pitkä n.60 askeleen seuraaminen rytmimuutoksilla ja pysähdyksillä. Taas alkoi kutkuttamaan se BH -koe..joskos kolmas kerta toden sanoisi? Menossa ollaan anyway mutta koska...ja toko -kokeeseenkin pitäisi ilmoittautua ennen syksyllä järjestettävää NuPun koetta..katsotaan katsotaan...
Nemonen pääsi hömpöttelemään eli juoksi Tuukan kanssa pitkin metsätietä edestakaisin, teki temppuja ja hauskuutti kaikkia paikallaolijoita :D . Koira oli siis aivan elementissään. Taas tällä vkolla sitä luultiin pentukoiraksi..ja kysyjä oli kovin hämmästynyt kun sanoin sen olevan jo 6-vuotias.
Tänään olisi tarkoitus ottaa hiippuraiset ja Iita sekä Tuukka siskon sukulaisten mökille Ninan lasten kanssa..lapset saa uida ja koiratkin voisi polskutella.
Wilma oli eilen pelottavan rauhallinen..melkein huomaamaton mikä ei ole lainkaan tyypillistä...enteileeköhän tämä huonoa :( ??
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Jospa se Wilman rauhallisuus kieliikin kivuttomuudesta?! Mulle on joskus sanottu et koirat (varsinkin hoffi) voi juosta, rellestää ja touhottaa extraa kivun takia. Näin se saa helpotettua oloaan, ainakin joissain tapauksissa..
VastaaPoistaToivotaan näin - aina sitä vaan pelkää pahinta vaikka ei pitäisi :) . -Hanna
VastaaPoista