Keskiviikkona Nemo sitten kävi lääkärissä. Ate oli kiltti ja tuli ihan vastaanotolle asti mukaan, koska mä olin mielessäni maalannut seinille jos minkälaisia piruja Nemon kunnosta ja tulevaisuudesta. Tässä kopio lausunnosta mitä saatiin:
Om.mukaan koiran käyttäytyminen muuttunut noin puolen vuoden aikana - saa säikähdys/säpsähdyskohtauksia, agilityssa ajoitttain hyppää huonosti, saattaa törmätä esteeseen jne. Haukkuminen lisääntynyt.
Yleistutkimus ok, sydän ja keuhkot ausk.ok. Raajojen asentotuntorefleksit ok, hyppyyttämistestit normaalit, reagoi silmillä liikkeeseen, pupillit reagoivat valoon normaalisti, ei nystagmusta. Palp. kipureaktiot kaularangan taivutuksesta sekä lannerangan puolivälistä.
RTG:ssä selkärangassa ei mainittavaa, maksa aavistuksen isokokoinen ja pyöreäreunainen, sydän melko pyöreä, henkitorven linja melko ylhäällä.
Kotiin Metacam-kipulääke kahden viikon ajan. Liikuntarajoitus n.kaksi viikkoa. Kontrolli ja jatkotutkimukset tarvittaessa.
Olen TODELLA tyytyväinen, että kuvat selkärangasta yms olivat normaalit. Samalla taasen todella surullinen, koska vaikka kipupisteet löytyivät ja ne nukutuksen myötä myöskin aukesivat, ei ne silti selitä Nemon kaikkia oireita. Kivusta ainakin osa kyllä on johtunut koska kun heräsi narkoosista, oli ihan eri koira. Liikkui paljon sukkelammin ja mielestäni oli muutenkin pirteämpi. Toivon kuitenkin sydämestäni, että kipulääkekuurin loputtua kaikki oireet ovat poissa ja sama vanha Nemo on tullut jäädäkseen, ilman edes niitä hetkellisiä kohtauksia. Mikäli oireet jatkuvat, menee Nemo Aistiin tutkittavaksi. Se sitten tarkoittaakin, että kyseessä on jotain neurologista...taas tässäkin, aika näyttää. Treenitaukoa on nyt sitten tosiaan ainakin se kaksi viikkoa.
Tiistaina oli mun ja Hiskin ensimmäiset mölliagikisat ja me perskeles oltiin neljänsiä!! Ihanneaika tosin oli todella löysä, alitettiin se silti vain 0,36 s. Mä tarkoituksella himmailin kyllä esteiden välillä ja puomilla että Hiski varmasti pysyy näpissä. Virhepisteitä saatiin 2 x 5, molemmat tietysti minun virheitäni ja molemmat hypyltä. Ensimmäisen vitonen oli kielto hypylle, ohjasin liian löysästi ja kiersi esteen. Toinen vitonen tuli pudonneesta rimasta, johon ohjasin typerästi liian ahtaasti eikä Hiski ehtinyt edes tajuta että siinä on hyppy. Noin yleisesti käteen jäi onnistunut fiilis. Hiski oli innokas ja jouduin pudotella siitä vauhtia, se kesti todella hyvin ohjausta meijän treenimäärään nähden ja todella kuunteli radalla. Puomi vähän jännitti, että tuleeko se ninja sieltä taas niskaan vaiko ei, mutta eihän se tullut kun otettiin rauhaksiin ja varmisteltiin kontaktit. HYVÄ HISKI!!!!! Ja isot kiitokset Atelle, joka lainasi Hiskiä :). Huomenna me nykästään sitten heti toiset mölliagit Raaseporissa...pikkasen jännittää vieras kenttä ja se herääkö Hiski huomenna huumorijalalla vai ei. Toisaalta jos se pelleilee, saadaan me ainakin monta muuta ihmistä nauramaan :). Ja hei..agility on hauska laji!!! Hih.
On ollu muutoinkin aikasten jännät pari päivää. Ate vei mut Kuhmoisiin siskonsa ja äitinsä luokse....jaiks!! Mutta ihan hyvin mä kait pärjäsin...ainakin ne vielä puhui mulle kun lähettiin takas Saukkolaan tänä aamuna :). Oli kyllä todella ihanat päivät siellä. Kun yhdistää mukavan seuran, rakkaita ihmisiä, koirat (-Ruttu rumaturpa joka oli hoidossa), auringon, luonnon, vähän lonkeroa, paljon ruokaa ja jäätelöä niin voidaan puhua täydellisestä päivästä :). Tänä aamuna oli vaan pinna hieman tiukahkolla, kun Hiski the hovawart päätti ystävällisesti, että mun ei todella tarvitse nukkua vaan voin ihan yhtä hyvin olla arvon herran patjana. Shaakeli ;) ! Mutta me sovittiin Hiskin kanssa meijän riita kun se lutsutti mun korvan märäksi. Mä oon muuten sivistynytkin matkalla Kuhmoisiin! Tiesittekö, että siellä taloja rakennetaan vetten päälle ja niitä kutsutaan venevajoiksi?! Sain hieman kuulla kuittia.. ;)
Ruttu tosiaan jäi reissun ajaksi hoitoon Ninalle ja osoitti oikein hyviä käytöstapoja, ihan oikeesti! Oon niin ylpeä Rutusta :). Se oli nauttinut lapsien paimentamisesta ja arkihulinasta niin kovin, että on nyt ihan rättipoikki tuossa mun jaloissa. Jälleennäkeminen, kun hain Rutun, oli enemmän kuin iloinen. Ruttuturpainen ukko ei meinannut pysyä tiikeripuvussaan, niin onnellinen se oli. Ja kun me ollaan sovittu että päin ei hypitä niin se teki metrin päässä ilmaloikkia, uikutti ja heilutti häntää niin että olisi voinut lähteä lentoon :). Siinä me sitten moikkailtiin eikä sitä voinut olla nauramatta. Vein Rutun uimaankin ja se mennä polskutti joessa ihan intona. On se vaan suloinen rumaturpa ja ikävähän sitä oli ehtinyt tulla.
Nyt kun Nemo on treenitauolla, aijon keskittyä enemmän Nismoon. Olisi kiva saada sillekkin vielä tälle vuodelle pari möllistarttia agissa. Ja Rutun TOKOa täytyy hieroa, samoin esineruutua. Nismo on vaan haaste...voi luoja millainen haaste se onkaan...uppiniskainen,kolmikiloinen juippi. Yhteinen sävel meillä jo on, mutta olisi kiva jos se olisi JATKUVA yheteinen sävel, ei katkonainen ;).
Ate vähän lupaili että Hiski voisi virallisiinkin mennä (agi) kun mä vähän vihjailin, että nyt menee lisenssi hukkaan kun Nemo on tauolla ;). IIIIKKK! On se vaan kyllä ihana...sekä koira että isäntä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti