Nonni...mun uuden kämpän (siis sen mitä on siivottu ja puunattu ja nyt sinne voi jo koiria viedä...ite siellä ei voi vielä nukkua...) metsikössä asuu joku hullu eläin. Siis kämpän ovesta alkaa suoraan metsä ja kahtena iltana peräkkäin viime viikolla metsästä kuului ihan hullua meteliä. Oksia meni poikki ja selkeästi näkyi että puskissa liikkui joku ISO otus. Eikä siinä, mähän ajattelin ensin että hirvihän se siellä ja haukutin Ruttua. Noh, eipä lähteny karkuun vaan liikkui ulko-oven edessä metsikössä vaan sivusuunnassa eikä ottanut askeltakaan poispäin. Pelkurina (ja pimeä kammoisena) en uskaltanut mennä pusikkoon katsomaan vaan rauhottelin Ruttua ja laitoin sen takaisin autoon. Ruttu ei siis vain pelkästään haukkunut vaan murisi niskakarvat pystyssä ja yritti tunkea metsään väkisin. Soitin Atelle hysteerisenä etten uskalla mennä sisälle enkä tehä mitään muutakaan kun en yhtään tiedä mikä se on..Ate neuvoi heittämään metsään jotain. Noh, mä kipitin pari kourallista soraa ja viskasin äänen suuntaan. Taas meni oksia poikki ja kauhea rytinä, mutta se mikä se ikinä olikaan ei liikkunut poispäin vaan sivuttain/paikallaan. Soitin Ninalle ja pyysin sitä paikalle. Se kuuli myös sen metelin ja Ruttu reagoi siihen heti kun sen otti taas autosta ja puski väkisin äänen suuntaan. Muuten se ei pimeässä hauku..kaksin Ninan kanssa me uskaltauduttiin sitten Ruttu pissattamaan ja viemään se sisälle eikä selvinnyt mikä se ääni oli...aamulla kuitenkin pihalla olleita patjoja oli siirretty n. 5-10 metriä...joo, on voinut olla tuuli mutta en usko. Seuraavana iltana sama ääni illalla ja samassa kohtaa. Hain Aten myös katsomaan mutta yllättäen sen tultua ei ääntä kuulunut eikä mitään jälkiäkään metsästä löytynyt :(...onneksi Nina kuuli edellisenä päivänä saman kuin minä ja näki puskien liikkuvan. Tiedän että siellä oli/on joku iso otus ja ahistaa kun en tiedä mikä ja onko se vaarallinen...kun ei se Ruttua kyllä pelännyt pätkääkään.
Lomapäivät meni ihan liian äkkiä...mutta sain mä paljon aikaankin. Sain siivottua tosiaan sen kämpän lattiasta kattoon, nini että siellä voi jotenkin olla ja ilahdutin Ateakin siivoamalla myös sen kodin :). Mä tein myös ruokaa ja hei kukaan ei kuollut tai saanut mahakipua!!! Lisäksi ma sain itselleni onnellisen mielen, paljon hymyilyä ja mukavia hetkiä :). <3
Tosiaan viikonloppu oli poikkeuksellisesti epäkoiramainen...ei treenejä..ei näyttelyitä...ei kisoja. Toki pyörihän kaikki jaloissa, normilenkit yms mutta ei mitään ylimääräistä. Silti oli oikein ihanaa!
Eilen me Aten kanssa taas ylitettiin itsemme. Ensin oltiin puolukassa (IHAN OIKEESTI!). Kerättiin myös karviaisia puolukoiden sekaan ja tehtiin niistä ihan itte omin pikku kätösin mehujäätä! Mauasta ei kyllä olla ihan varmoja mutta kuitenkin...iltasella nykästiin sellainen 8 km fillarilenkki ja Hiski tietysti jolkotteli mukana. Oli ne kyllä hauskan näköinen kaksikko Aten kanssa, mutta hyvin sujui ja mä nauraa räkätin siellä perässä ;). Mua kyllä myös nauratti se että mitenköhän mun ja Rutun kävisi jos ottaisin sen kenguruloikkineen fillarin viereen?! Sairaalareissu varmaankin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti