Sunnuntai aamuna tuli sitten jäljelle vähän hätäinen lähtö. Meille kävi Aten kanssa lauantai iltana vähän "ohraisesti" siinä saunomisen ja kaiken hauskan jälkeen että nukahdettiin sitten sohvalle eikä mitään kelloja laitettu soimaan. Ei me kyllä taidettu edes illalla sopia lukkoon että lähetäänkö porukalla jäljelle vai nou. Elisa laitteli sitten siinä 8.30 viestiä että kohtapuolin ois lähtö ja mehän herättiin vasta siihen aikaan. Ate ehti antaa Hiskille ruoan joten se jäi pois jäljeltä. Ei sitä täydellä mahalla ole helppo mennä nenu maassa.
Ruttu, Nismo ja Nemo pääsivät matkaan mukaan ja metsässä oli Suski laumansa kanssa, Elisa & Jeni ja Minna & Nuka. Eikun tallomaan ja mä ajattelin että Ruttu saisi ajaa vähän vaikeampaa kuin pelkkää suoraa. Yksi kulma ja puunrungon ylitys.Polkua ja polunviertä. Pitkä jälki ei ollut ja näin jälkeinpäin ajateltuna se oli liiankin lyhyt. Nakkia sille ei tarvitse enää jättää kuin satunnaisesti, on pitkiä pätkiä ilman nakkia ja sitten taas muutama peräkkäin jne. Jäljen vaikeuttaminen olikin sitten virhe. Lisäksi mä valmistauduin huonosti enkä rauhotellut sitä tarpeeksi. Otin sen autosta ja se tiesi heti mistä on kysymys ja alkoi puskea jäljen alkupaikkaa kohti. Istutin, silittelin, rauhottelin mutta se häntä heiluen oli täpäkkänä kontaktissa ja intona. Miksi mä päästin sen sellaisena jäljelle?? Ensimmäiset 10-20 metriä meni siihen että se meni jäljen yli ristiin rastiin ja oli aivan liian energinen. Ei malttanut seurata jälkeä vaan poukkoili. Tätähän me juuri ollaan yritetty välttää! Pysäytin, näytin jälkeä, jatkoi hösötystä hetken ja alkoi sitten ajamaan. Kun Ruttu pääsee hösötyksestä ja keskittyy se ajaa todella hyvin ja tarkasti eikä nenä nouse kertaakaan. Olisi pitänyt videokuvata sitä ääntä mikä sen lyttyturvasta lähtee. Se kuulostaa rätisevän radion ja flunssaisen sian risteytykseltä :D!! Sitten kulma...ajoi läpi, palasi, pyöri ympyrää, odotin, löysi jäljen ja kääntyi oikein. Puunrungolle tuli niin tohinalla että mä jo hetken mietin että törmää. Ei törmänny, vähän oli ihmeissään mutta meni yli ja jatkoi nenä maassa matkaa. Loppupalkka haisi liian vahvasti ja siihen täytyisi kyllä käyttää purkkia joka menisi hyvin piiloon aluskasvillisuuteen.
Sitten talloin lyhyet jäljet kirpuille. Nemo ei tajunnut tuon taivaallista koko jäljestä vaan toohkasi hirveän tuhinan kanssa edestakaisin epätoivoisesti ruokaa etsien, ahne kun on. Kirpuille kun tämä on vain aktivointia, annoin Nemon säätää. Kyllä se sitten suunnankin löysi ja jokaikinen nakinmurunen tuli syötyä.
Nismon kanssa mua taas harmittaa kun se on seurakoira eikä sillä ole pk-oikeuksia koska se on todella hyvä jäljellä. Maasto oli sille haastellinen koska pää piti oikeasti työntää varvujen sekaan että löysi jäljen mutta se ei ollut Nismolle ongelma. Heti kun sille sanoo "etsi" alkaa häntä heilua ja pieni tuhina kuuluu pienestä nenusta. Ajoi tarkasti ja innolla, ei mitään ylimääräistä säätöä. Olin tyytyväinen!!
Rutun kanssa tulee tokoiltua vähän joka päivä. Ei mitään suuria ihmeellisyyksiä vaan arjen yhteydessä pieniä seuraamisia, sivulle tuloja ja luoksetuloa ihan riehumis/rapsutuspalkalla. Innokas se on työskentelemään, mutta jotenkin se on alkanut aikuistumaan. Pentumainen ylienergisyys ei ole enää niin överiä. Eipä silti, ei sitä kyllä voi TODELLAKAAN rauhalliseksi vielä sanoa :D !! Lauantaina me oltiin Ninalla Aten kanssa hoistenpätkinnässä ja Ruttu pääsi mukaan. Sillä riitti paimentamista kun Ninan lapset juoksentelivat ympäri taloa ja Ruttu oli mielissään :)!
Tänä aamuna kun satoi, tuuli ja oli kylmä niin olisin mielummin jäänyt kyllä Aten viereen peiton alle. Taas toisaalta, jäisin mä sinne siltikin vaikka aurinkokin paistaisi ;) !
Eilen Hiskin sisko ja veli kävivät luonnetestissä ja Tupu laittoikin niiden tuloksia blogiin. Hienosti oli mennyt ja onnea molemmille!!
Kalenteria katsottiin eilen ja kyllä meillä riittää sesonkia!!! Seuraavat viisi viikonloppua on pyhitetty joko jompana kumpana tai molempina päivinä koirahommille :)!
Nemolla on muuten viralliset agikisat (1-luokan) 1.11 Liedossa. Ate lupasi lähteä mukaan ja se on ihan hyväkin koska tiedän että sen läsnäolo tuo mulle sen vaadittavan rauhallisuuden radalle. Kun se on siinä vieressä, mitään ihan kamalaa ei voi sattua :) !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti