Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

12.10.2009

TOTO juoksu & agitreeniä kirpuilla




Kuvat: Ate Kolulahti

Siinä ne nyt sitten on. Kaikki mun kolme "pikkuista". TOTO juoksu siis järjestettiin meijän koiraklubin puolesta launtaina. Ryhmiä oli kaksi, isot ja pienet koirat. Sää suosi ja oli hauskaa katsella kaikkien menoa. Lelut, kiljuminen, pomppiminen ja kaikki mahdollinen oli sallittua, kunhan koira tuli lähettäjältä mahdollisimman nopeasti maaliin :) ! Isojen matka oli n. 60 metriä ja pienten n. 40 metriä. Tässä ajat:

Ruttu, lörppähuulien kuningas 5.83 s - 5. sija
Nismo, meetvurstin pöllijä 6.47 s - 9. sija
Nemo, minidalmatialainen 8.24 s - 13. sija

Ruttu paahtoi vinkulelun ja pallon voimin minkä kintuistaan pääsi eikä jäänyt voittajasta kuin n. 0,5 s . Nismo ja Nemo tulivat myös lyhyillä jaloillaan niin lujaa kun pystyivät ja Nismon lisänimi "meetvurstin pöllijä" tuli siitä kun jätin sen lähettäjälle ja heilutin meetvurstia sen neän edessä, tarkoituksena lähteä sitten karkuun niin salmannopea Mimmuli (nismo) vetäsikin koko meetvurstin sitten turpaansa ja nielaisi kokonaisena :D!

Ruttu tokosi perjantaina kahden ihmisen, kahden rekan ja paukkuvien varasto-ovien häiritsemänä. Ei ollut moksiskaan ja teki mielellään. Kiinnitettiin liikkeestä seisomiseen erityistä huomiota ja alkoi jo sujuakin ilman sitä mun voimakasta tökkäsyä kädellä. Seuraaminen on sillä nyt ihanteellista ja muistin siitä taas palkkailla, tehä lyhyttä ja pitkää ja välillä heittää lelunkin. Meillä oli hauskaa ja Ruttu toimi kuin ihan oikea koira :)!

Nemon viralliset agikisat lähestyvät..mua jännittää nyt jo. Kaikkein eniten se hyppykorkeus. Ylihän tuo menee heittämällä mutta on jonkun verran tehnyt ahtaissa ohjauksissa riman alituksia. Täytyy mennä paikan päälle hyvissä ajoin että se tottuu hallin meteliin ja pääsen kokeilemaan sitä siinä pohjalla. Nemolle halli on kyllä paras mahdollinen paikka. Kävin torstaina treenamassa molempien kanssa ja Nemo teki keppejä, hypylle irtoamista ja taas keppejä, keppejä ja keppejä. Oli ilo taas tehdä sen kanssa, vauhtia riitti eikä kepitkään olleet sen mielestä tylsät. Ollaan tehty niitä nyt yksittäin ja yhdistettynä muutamaan hyppyyn. Menee sisään jo aika itsenäisesti mutta tarvitsee liikaa mun rytmitystä. Mitään käskyhokemista ei enää käytetä, vain kepit riittää. Luulen kyllä kisoissa varmistelevani, että vedän sen peruuttaen kepeille, käännyn vauhdissa ja rytmitän tarkkaan. Ettei vaan kaadu keppeihin meijän rata. Yliaikaa pelkään mutta puhdas rata on nyt tärkein. Katsotaan sitten mihin eväät riittää jatkossa ajan suhteen.

Mä olin torstaina Nemon treenauttamisen jälkeen niin hyvällä tuulella, että ajattelin hermoni kestävä Nismoakin agiradalla ;). Tuo kuumakalle kun on hieman verrattavissa sekopäiseen terrieriin agiradalla..Mä en tiedä mitä Nismossa oli tapahtunut!!! Perkele kun se oli hyvä ja NOPEA! Aloitettiin puomilla. Lähettiin yhtä matkaa ja mä juoksin TÄYSIÄ enkä silti ehtinyt lähellekään puomin loppua kun Nismo oli jo kontaktialueella ja ODOTTI paikallaan?! Ollaanhan me sitä treenattu mutta jotenkin Nismon kanssa tuo agi on vaan ollut motivointia ja meijän kahden päänhakkaamista yhteen koska Nismo kuumenee radalla niin paljon. Nytkin se kuumeni mutta kaikki se virta kanavoitui täysin nappiin! Otettiin lisäksi hyppy, takaakierto hyppy, A -yhdistelmää ja mä en voinu uskoa miten hyvin se toimi. Tuli ohjaukseen, meni aivan täysiä, antoi irtautuakin A:n vierestä ja häntä heiluen tuli heti kontaktiin ja näppiin kun vaadin :D!!! Josko sittenkin....josko sittenkin siitäkin saisi kisakoiran...

Hihi...Ate koki järkytyksen eilen kun mä palautin Hiskin peltoreissulta. Kyllähän mä tiesin että Hiski on pellolla/metsässä vapaana ollessaan kova kierimään mutta en mä jotenkin hoksannut että pellollahan on niitä pieniä kivoja, piikikkäitä siemeniä jotka jää tuollaiseen hoffiturkkiin aikasten jämäkästi kiinni muodostaen tupeeratun takkupallon :D ! Mä naureskelin Hiskille kun se pyöri ja riehui pellolla, oikein kunnolla kiehnäsi ja nautti kauniista, kirpeästä syysilmasta mutta voi luoja kun se nousi pois pellosta!!!! Siis se oli kauttaaltaan niiden takkupallojen ja siementen peitossa, korvat,jalat,häntä, mahan alus....pienen harjauksen sai tehdä että ne sai irti ;) !

Viikonloppu se taas meni vaan suhisten ohi..ilmat on alkanu kylmenemään ja luonto on aikasten kaunis nyt. Jos sitä lunta on tullakseen niin ihan vähän kiitos, juuri sen verran että päästää lasten ja Aten kanssa pulkkamäkeen ja sitten myös kiitos pysyvä -3 asteen pakkanen :) ! Ei räntää eikä vettä, kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti