Viikonloppuna Nupun Koiraklubi järkkäsi mestaruuskisat omille koirilleen, lajeina TOKO (vai mölleissä tai alossa kisaavat koirat) ja agility. Molemmista lajeista valittiin sekä vuoden tulokas että vuoden mestari. Molemmissa lajeissa kisattiin siis kahdessa sarjassa. Ate tuomaroi tokon mikä tarkoitti siis sitä, että Ruttua ohjasi ystäväni Kati Manninen. Kati omistaa rottweilerin Pimun jonka kanssa harrastaa tokoa ja pk puolelta jälkeä. Tässä nyt sitten koirittain miten meni.
Ruttu the huuli (Ate kirjoitti näin ihan arvostelulomakkeeseen)
Pisteet: 43 p. Hohhoijaa...
Pisteet kertoo jo varmasti miten surkeasti meni. Me edellisenä iltana kokeiltiin miten Ruttu toimii Katilla ja se oikeasti teki ihan nappisuorituksia. Lauantaina se sitten päättikin pelleillä eikä tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Pisteet tulivat lähinnä estehypystä (9) ..Lähti paikallaanmakuusta ja nyt sitten on sellanen homma että tätä tahkotaan seuraava viikko. Mun on tiedettävä että se pysyy ja kun treeneissä se pysyy AINA. Jos se siellä edes lähtisi niin pääsisin komentamaan mutta kun ei..aina vaan kisoissa. Ruttu sikaili ja karkaili Katilta kentällä leikkimään ja Atea katsomaan. Mä tarkkailin suoritusta autosta piilossa Rutulta..Pisteet kuitenkin Katille siitä että se yritti ja pysyi koko suorituksen ajan tyynenä eikä luovuttanut vaikka moni olisi häpeissään poistunut kentältä. Mä sitten suorituksen jälkeen tokosin sillä ja taas se toimi hyvin. Ihme pöhkö koko Ruttu :D !
Nemo, kirppujen kirppu
Agility, mestaruusluokka, sijoitus 6.
Yhdeltä esteeltä virhe ja aikavirhettä 15 s. :( ...kyllä surkeaksi vetää tuo aikavirhe..
Nemo oli ihan hyvässä vireessä, irtosi, tuli ohjaukseen, pujotteli hyvin mutta oli hidas puomilla ja pitkällä hyppysuoralla. Hauskaa meillä oli radalla, ennen rataa ja sen jälkeen :) ! Virhe tuli TAAS mun rintamasuunnasta, työnsin esteelle ja Nemo lähti takaakiertoon koska olin niin vinossa. Täysin mun moka. Nemo sai taas ihastusta osakseen ja hurjat taputukset :) !
Hiski the hovawart
Agility, tulokasluokka VOITTO!
Mulla oli paha aavistus edellisenä iltana kun kävin Hiskin kanssa pitkän tauon jälkeen nopeasti agiradalla. Siinä oli niin paljon intoa että olin aivan varma ettei se pysy mulla näpissä siellä radalla. Aamulla, ennen kentälle lähtöä se hönötti kuin mikäkin kakara, pölli Atelta sukan jne ja mä sanoin jo Atellekin että tästä taitaa tulla aikamoinen show. Tosiaan voitto nykäistiin tulokasluokasta, 15 virhepistettä. Ärsyttäväähän tässä on se että 15 vp tulivat täysin taas mun virheistä. 5 vp tuli puomin kontaktilta koska mä en pysäyttänyt vaan ajoin putkeen sitä hulluna jolloin se nappasi siitä vitosen..tyhmä minä. 5 vp tuli pudotetusta rimasta, mä käännyin liian aikaisin kääntämään sitä puomille jolloin se hyppäsi suoraan riman päälle. Olisi pitänyt lähettää kauempaa ja kääntyä vaan myöhemmin. Viimeinen 5 vp tuli siitä että mä en yksinkertaisesti ehtinyt! Neljän hypyn suora ja me lähettiin melkein yhtä matkaa. Työntö hypylle ja juoksuun ja tiesin jo siinä vaiheessa etten tuu ehtimään, olisi pitänyt saada enemmän etumatkaa koska en ole Hiskille opettanut eteenmenoa agihypyillä..Hauskaa meillä kuitenkin oli ja olin tyytyväinen siihen miten hyvin Hiski luki mua radalla eikä innostaan huolimatta tehnyt omia ratkaisuja ja irtosikin jonkun verran, putkille varsinkin! Hyvä Hiski! Ja kiitos Ate koiran lainaamisesta! Hiskin möllikisa putki alkaa 31.10 kun osallistutaan Lägin hallicupin ensimmäiseen osakilpailuun. Saa nähdä miten käy...tuleeko vaan puru pakaraan ja sitten se lähtee Atea etsimään. ;)
Mimmu ei sitten päässyt ollenkaan kisaamaan ja mua harmittaa jälkikäteen kun en ottanut sitä tlokasluokkaan agilityyn :(..noh, myöhäistä sitä nyt on pohtia. Lisää vaan treeniä ja nokka kohti möllikisoja sen kanssa!
Hienosti meni kisat kaikinpuolin ja kiitos taas mukana olleille työmyyrille!!
Mestaruuskisojen jälkeen Ruttu ja Pimu pääsivät metsälenkille riehumaan. Ne tulivat niin hyvin toimeen että oli ilo katsoa niiden menoa. Leikkivät ja painivat mutta menivät myös omia hajujaan ja polkujaan. Katin kotipaikan metsiköissä on hyvä kävellä kun ei tule ketään vastaan ja maasto on helppokulkuista mutta kuitenkin vaihtelevaa. Ruttu kahlasi innokkaana ojissa ja juoksi pusikot heiluen :) ! Oon niin tyytyväinen että ne tulivat juttuun keskenään niin hienosti!!! Toisaalta ei siitä kyllä kauheasti ollut epäilystä, molemmat kun yleensä ovat sellaisia kaikkien kavereita :)
Nemo & Nismo, jotka ovat saaneet myös yhteisnimen; hiippalakkiset homoveljekset ;) olivat eilen Ninalla päivähoidossa. Hain ne Aten kanssa iltasella ja Nina sanoi Nean treenanneen niiden kanssa joten iltaruokaa ei todella tarvinnut antaa ;). Kirput olivat olleet reippaita poikia ja helppoja hoitolaisia!
Se, että ihminen josta välittää, josta tykkää oikeastaan ihan hirveän kovasti, koko sydämestään, on myös se jonka kanssa jakaa harrastuksen kaikkine iloineen ja suruineen niin kyllä se vaan antaa niin paljon. Olen niin tyytyväinen elämääni. Olen onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti