Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

7.10.2009

Sittenkin agilitykoira!

Eilen illalla n. sekunti ennen nukahtamista mun sisällä meni sellainen outo väreily. Mua hymyilytti ja meinasi siinä hymyilyn lomassa kyynelkin vierähtää. Mun oli niin jumalattoman hyvä olla että se oli ihan uskomatonta. Siihen oloon oli hyvä nukahtaa, tukevaan haliotteeseen. :)

Illalla oli sitten taas agilitya. Olin eilen etätöissä ja taas haaveilin miten kivaa olisi jäädä pois arkiduunista ja työskennellä kotoota käsin kokonaan. Kaiken työnteon keskellä ehdin hyvin lenkittää Rutun ja touhuta sen kanssa jotain pientä aina samalla kun kävi tupakalla. Mä myös ylitin itseni ja kokkasin makaroonilaatikkoa Atelle valmiiksi kun se tuli töistä :) . On muutenkin kiva kun ehtii laitella nurkat siistiksi ja tavarat ojennukseen niin toinen saa tulla puhtaasen kotiin työpäivän jälkeen. Me oltiin kirppujen kanssa reippaita ja mentiin kävellen kentälle. Ensin oli taas rooli kouluttajana ja sen jälkeen koulutettavana.

Oli haastellista pitää Nemo lämpimänä koska ensin meni maxit ja sitten minit ja me vielä mineistä toiseksi viimeisinä. Autoonkaan en viitsinyt enää laittaa meijän treenien alettua koska oli joutunut jo olemaan "säilössä" Pian autossa mun treenattavan ryhmän ajan. Jos se joutuu muutenkin olemaan autossa liian pitkään niin on ihan nukuksissa ja joutuu pidempään herätellä ennen suoritusta. Tosiaan takkia me ei vielä näillä keleillä pidetä mutta lämmiteltiin kyllä melkein koko odotusajan. Nemo oli eilen todella hyvässä vireessä verratuna pariin aikaisempaan viikkoon. Olisikohan kuitenkin kiinni siitä etten lämmittele tarpeeksi? Lenkkeilen usein kentälle agiin (2 km) , seisoo tunnin autossa, sitten pissatus ja kentälle jossa riehuu hetken ennen radalle menoa. Voisiko se olla liian vähän kuitenkin? Voisiko hitaus johtua siitä että onkin jumissa ja eilen oli tarpeeksi lämmin lihaksiltaan ja liikkui siksi hyvin?

Eilisen radan aiheena oli sylikäännökset ja poispäinkäännökset. Lisäksi putkeen irtoamista, kepit ja A. Nemolla molemmat näistä on suhteellisen vahvoja ja saan sen kääntymään niillä hyvin. Muutama keskittymisen herpaantuminen tapahtui ja ei sen takia tullut täysin ohjaukseen. Sylkkäreillä kääntyy kyllä ihanteellisesti ja se on jotenkin kaunista katsottavaa kun Nemo liikkuu niillä niin sulavasti. Putket olivat aika pimeitä mutta silti Nemo irtosi niihin ihanteellisesti jolloin sain hyvin etumatkaa seuraavalle esteelle. Totesin eilen sellaisen miinuksen että mä en voi hypyn taakse mennä sitä odottamaan vaan täytyy yhtä matkaa tai selkeästi sivusta mennä hypyt muuten kiertää vaikka kuinka yritän ohjata. Kepeille haki jo ihan itse!! JES! Ja pujotteli ilman mitään lisäkäskyjä matkalla. Vähän rytmitin itse askelluksellani varmistaakseni. Siitä täytyy vielä päästä eroon. Keppejä tulee vaan treenattua niin vähän, ihan liian vähän! Omaa laiskuutta, samoin kuin rengas. Olisi kyllä aika hioa niihinkin varmuutta kun kisat lähestyy. Nemoa muuten motivoi eilen kaikkein parhaiten revittävä ruokapalkka. Eli sellaisia pitkiä liuskoja kuivattua lihaa jota pidän kädessä, se ravistelee yrittäen irrottaa ja saa vain pienen palan irti seä tietysti minun sanallisen kehun. Näin sille selkeästi jää palava halu työskennellä vähän vaikeamman palkan perään.

Nismon homma oli lenkin lisäksi lähinnä eilen vahtia Pian autoa. En oo koskaan kiinnittänyt huomiota asiaan koska se ei IKINÄ hauku mulle kun tulen kotiin tai menen autoon. Mutta eipäs päästänyt eilen ketään muuta sinne Pian autoon kuin minut niin että pysyi hiljaa. Pia tuli sanomaan että sulla on ihana vahtikoira. Mä ihmettelin että mikä ihmeen vahtikoira, missä?! Ja se sanoi että Nismo ei päästä häntä autoonsa ilman kauheaa huutoa..noh, mä seurasin sivusta tilannetta uudestaan ja totta se oli! En voinut uskoa silmiäni koska se ei todella käyttäydy niin mulle, eikä Atelle. Todella uskottava, vahtichihu :D !

Ruttu pääsee tänään tokoamaan kunhan mä vaan kerkeen täältä duunista ajoissa! Eipä oo edelleenkään sitä perkeleen autoa ja mun luottokyyti Elisa on messuilla joten joudun mennä siihen ainoaan bussiin joka ip menee Kilosta Saukkolaan. Matka kestää 1 h 15 min kaikkien mutkien kautta ja se lähtee 16.20 ja treeneihin pitäisi ehtiä klo 18....toivottavasti tuo kelikin tuosta paranisi edes vähän. Muuten Ate tulee kyllä kipeäksi kun kouluttaa monta tuntia iltasella :(.

Vaikka Hiski menettikin poikuuden, siitä on tullu ihan hassu kakara :D ! Iloa ja intoa riittää vaikka muille jakaa, ruoka maistuu ihan kympillä ja täpäkkänä on 24/7. Nappi alias Kappeloa on kiva vaania ja aina ohimennen hännästä vähän maistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti