Mulla oli taas eilen sellaisia WAU elämyksiä treeneissä, että alan kohta odottamaan sellaista pitkää putkea kun kaikki menee päin persettä treeneissä...tai ehkä mä aina vaan löydän jotain hyvää huonoistakin treeneistä? Eihän me aina kuitenkaan osata tai mennä lujaa. Eilen me mun mielestä oltiin aika hyviä :). Wilma joutui taas jäämään pois treeneistä ja kyllä harmitti :(..en voinut ottaa kaikkia tai ilta olisi venähtänyt ylipitkäksi. Lupasin kyllä Wilmalle, että otetaan aika sitten vaikka kahdestaan lenkkeilyllä takaisin :).
Täytyy iloita ihan erikseen, että kevät tekee tuloaan ihan tosissaan! Aurinko paistaa ja lämmittää jo ihan kunnolla - menee ihan sydämeen asti. Olo on kevyt ja onnellinen, muistaa taas pienienkin asioiden suuren merkityksen.
Toin itse radan siihen ryhmään, jossa Hiski treenaa. Rata oli mukailtu pätkä viikonlopun kisaradoista - putkesta kääntöjä, vaikea keppikulma, hyppykulmia...hallintaa ja päästämistä. Niistä siis otsikkokin ;). Hiski oli niin hassu, innokas, nopsakka ja kuulolla että sen kanssa oli todella kiva mennä! Putkesta käännöt olisivat voineet olla tiukempiakin, mutta ei mitenkään kauheasti valahdellut. Kepeistä olen niin ylpeä!!! Heitin sen sinne poispäinkäännöksellä (joka on meijän kompastuskivi usein) ja se meni! Ja toisellakin kerralla! Ja kolmannella! Innostuin niin että olisin voinut hyppiä tasajalkaa. Enkä mä edes tiedä miten se on oppinut poispäinkäännöksen salat koska mä oon ollu turhautunut koko homman kanssa ja pahan tapani mukaan jättänyt sen treenaamatta kokonaan..Keinu oli vähän turhankin vauhdikas. Ei tullut virheitä, mutta se tuli sinne sellaisella ryskeellä että pelotti. Otettiin keinulle paljon toistoja ja todettiin ettei kestä kontaktilta vielä leluvedätystä..huomasin sen kun makasin melkein lattialla. Päin tulee - possu. Irtoaminen hypyille kohtuullinen, voisi olla varmempaa, mutta niitä pitäisi myös enemmän treenata. Ei kuitenkaan käänny kyselemään vaan menee eteen kun käskee. Kääntymiset onnistui yllättävän hyvin monellekin hypylle! Paljon lelupalkkaa ja riekkumista. Voi kun oli hauskaa :) !
Jos haluaa laittaa aivot narikkaan ja mennä vaan ja nauraa siinä mukana...kannattaa treenata Nemon kanssa! Se vaan on niin..ei sitä voi selittää. Se pitää kokea ja nähdä. En koskaan tule saamaan kenenkään koiran kanssa yhteistyötä sille tasolle kun Nemon kanssa, eikä tarvitsekaan. Kun me mennään ja tehdään, ei ole ketään muuta kuin minä ja Nemo. Ajatus siitä, että halli on täynnä väkeä kaikkoaa vaan pois päästä. Se on vaan ihana pikkuinen joka osaa ja menee. Rimat meillä taas pötkötteli maassa, mutta se ei menoa haitannut. Seison keskellä kenttää ja ohjailin sitä käsi- ja vartaloavuin sekä käskyillä takaakiertoihin, sylkkäreihin jne jne ja Nemo meni vaan juuri niinkuin halusin. Se haluaa tehdä minulle ja tykkää siitä niin hirmuisen kovasti. Kuten monesti sanottu, mikään ei ole parempi palkka kuin syliin hyppäävä, nauravailmeinen Nemo treenien jälkeen :).
Kaikki koirat on niin hirmuisen erilaisia. Nismon kanssa täytyy ottaa ihan eri levelillä aivot käyttöön kuin Hiskin, Nemon tai Wilman kanssa. Se on välillä hankalaa. Nismo kävi taas hirmuisen kuumana ja tottisteltiin esteiden välissä. Seuraaminenkin oli alkuun poikittaista, edistämistä jne..kun ei vaan malta niin ei malta. Ja se haukkuminen..että se ottaa mua päähän. Olen tehnyt periaatepäätöksen että esteille EI mennä ennenkuin tottiksen avulla se nenu pysyy kiinni ja pääsen hiljaa olemisesta palkkaamaan. Radalla päästää muutaman haukun, mutta se olkoon niin, kunhan ei huuda koko aikaa. Lähdöt olivat tosi hyviä - ei varastanut kertaakaan! Putket olivat...hmmm...vaarallisen näköisiä..ampuu ulos mistä sattuu ja kompuroi, kaatuu ja menee vaan kuin päätön kana. Enkä vaan osaa ohjata sitä!!! Tuntuu epäreilulta Nismoa kohtaan. Hypyt ja niiltä kääntymiset ovat harpanneet etiäpäin - sehän kääntyy! Kuunteleekin jo radalla aika ajoin eikä vaan mene mihin sattuu läpi ohjauksen. Kehitystä siis kuitenkin :). Hyvin tulee myös räpylään kun harjoiteltava osuus päättyy. Taas kun ne suurimmat höyryt oli päästetty, se oli jopa pätkittäin hauska ja sai minutkin nauramaan :). Treenattavaa on PALJON monella saralla. Tehään koska tykätään ja tykätään kun tehdään - jahka se ylikiehuminen saadaan laskettua vähän alemmas :D.
Tämä ilta menee pentuja nuuskien - jee! Ate oli eilenkin pentulassa Tuukan kanssa ja "pienet" ovat jo 1,5 kiloisia! Hui mikä kasvuvauhti! Meno on myös kova vaikka ei jalat vielä ihan täydellisesti kannakaan. Painitaan ja purraan ;)! Ah, I love my life - totally!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti