Otsikon mukaisesti meitä lähti eilen metsään sekalainen joukkio. Ajatuksena oli osittainen Dagdahoff - pentutapaaminen ja siihen yhdistettynä sitten tottis- ja maastotreenit. Oli ihan superia nähdä Lakua ja Rokkaa! Hienoa työtä olivat molemmat perheet tehneet koiriensa kanssa. Ne matkustivat paikan päälle nätisti ja keskittyivät tekemiseen..eivät arastelleet mitään ja kestivät jopa häiriötä hyvin. Molemmat pentuset osoittautuivat hyviksi nuuskuttelijoiksi elämänsä ensimmäisillä, lyhyillä jäljillä. WAU! Ate oli tohkeissaan ja opasti niitä suurella riemulla tottiksen alkeisiin. Oli kiva nähdä sen taas kouluttavan hymyssä suin.
KIITOS kaikille treenaajille - kyllä oli mukanaa nähdä taas :) !
Meillä oli meijän koko oma lauma matkassa mukana, tottakai! Kati ohjasi minua ja Nismoa tottiksessa...aiheena pidemmät seuraamiset kokeenomaisesti, rytmimuutokset ja perusasennot. Nismo oli oikein "palvelualttiilla" tuulella ja häntä heiluen säilytti mahtavasti kontaktin. Yhden lisäskäskyn annoin muistaakseni seuraamiseen. Hidas kävely oli ehkä vaikein ja herkästi kääntyi aavistuksen vinoksi..tai sitten mä oon turhan tarkka :D ! Perusasennot hyviä, joskin on keksinyt alkaa jojoilemaan ellei nopsaan lähde liikkeelle. Tehostettiin sitten perusasentoa ja nimenomaan sitä paikallaanistumista. Haukkui jonkin verran, vähenemään päin edelleen :). Juoksevat lapset, toiset koirat yms eivät Nismon keskittymiskykyä kyllä pätkääkään haitanneet. Liikkeestä istumiseen kysyin Katilta neuvoja ja sitten Nismo kuitenkin vaan osasi sen jo?! Ei ihan kokeenomaisesti, mutta ei tarvinnut hinkuttaa ja jäi hyvin. Luoksetuloissa jää aavistuksen kauas ja nyt mä oon päättäny että en enää vedätä sitä lähemmäs. Ei se kuitenkaan häiritsevän kauas jää ja kun kuitenkin jää istumaan hienosti, tulee vauhdilla ja istuu eteen niin ei viitteisi hinkutella ja hinkutella..kun sitten Nismolla on tapana keksiä jokin muu virhe tilalle. Näillä mennään!
Nemo oli tietysti taas paikalla olleiden lasten suosikki. Annoin lapsien syöttää sille nameja ja molemmat osapuolet olivat asiasta tohkeissaan. Nemo teki sitten käskystä vielä muutamia temppuja, kuten nousi takajaloilleen "mangusti" asentoon, pyöri ja antoi tassua. Nemon ja mun hommaksi jäi temppuilun lisäksi hakea Aten ja Hiskin jättämä naksutin (loppumerkki) jäljen päästä. Nemo nuuskutteli jälkeä pitkin vapaana itseasiassa aika hyvinkin ja ohjasi minua metsikössä näin ollen oikeaan suuntaan. Eihän se mitään osaavien koirien tasoista ollut, mutta jeesasi minua. Naksutin löytyi! Nemo sai myös tehdä eteenmenoa kupille, se on sen lempitemppuja edelleen :) . Myös autosta löytynyt lasinpesunestepullo toimi hyvin tempun osana..lähettelin sitä oikealta ja vasemmalta kiertämään pulloa. Ihana kaahottaja :D
Lopuksi Nismo ja Nemo saivat tehdä tamdem viestin Aten luota minun luokse. Tulivatpas lujaa ja päättäväisesti vaikka ei näköyhteyttä ollutkaan :) !
Olin 110 % varma että Wilma ei pysty keskittymään ollenkaan tottikseen kun porukkaa, lapsia ja koiria oli niin paljon. Kyllähän se sinne mulkoilikin kiinnostuneena, mutta hei se kuunteli! Perusasentoja ja seuraamisia, lyhyitä paikkamakuita ja niistä perusasentoihin nousemista. Jäi hyvä mieli! Palkkauksen jälkeen kun muistaa pitää sen mielenkiinnon yllä niin hommahan alkaa jo muistuttamaan tokoa. Energiaa kyllä riittää ja häiriöstä huolimatta leikki esim lelulla ihan kivasti :). Muutoin sitten pientä uhmaa alkaa olla nyt ilmassa. Ulkonakin katsotaan ensin kun huudan että "ai nyt vai" , "ai ootko tosissaan"...sitkeyttä ja pitkää pinnaa vaan unohtamatta jämäkkyyttä. Juostiin myös rinkiä lauantain näyttelyä varten. Katja oli meijän tuomari ja tutki Wilman kinttuset, selkälinjan, hännän ja katsoi legot + ilmeen. Wilma oli vähän ihmeissään, mutta kun pysyin itse rauhallisena niin antoi hyvin katsoa. Joskos sen perjantaina ottaisi vielä epiksiin mukaan ja pari ihmistä katsoisi hampaita?
Ate ja Hiski ajoivat mun talloman jäljen...mä tein vähän enemmän kulmia maaston hankaluuden vuoksi kun oltiin sovittu ja Ate luuli Hiskin ajavan väärin. Yksi keppi jäi maastoon ja sekin oli ollut Hiskin suussa koska kun me Nemon kanssa se haettiin niin se oli kuolainen ja kepin alla ollut palkka oli syöty. Tottistakin ne teki ja mä heittelin sille loppupalkaksi keppiä hetken :) .
Yöunet ovat jääneet lyhyiksi kun on niin paljon parempaakin tekemistä...en valita kuitenkaan ;)
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti