Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

4.7.2012

Neljä agilityhullua

Meidän viiden pään laumasta oli eilen neljä agikentällä. Treenithän ovat loppuneet näin heinäkuuksi, mutta mä varasin kentän ja Kati & Mira tulivat myöskin. Ate ja Tuukkakin tulivat kera kameran ja videokameran. Tarkoitus oli laittaa Iitan kasvattajalle kuvia ja video. Rakennettiin mukaelma agirotu vkonlopun perjantain maxi 3 agiradasta...huh, olipas radassa ohjattavaa!

Hiski ei välittänyt kuumuudesta tuon taivaallista kun agiesteet näki vaikka se on jälleen näin kesähelteillä aivan parhaimmassa karvassa. Tehtiin kontakteja paljon ja yllättävän kuuliainen oli eikä kauheasti hidastellutkaan..täytyisi vaan vielä enemmän ja enemmän vahvistaa ja vaihdella targetille ja ilman. En tykkää targetia käyttää koska mun mielestä Hiski on niin "viisas" (tai possu) että osaa katsoa onko lätkä siellä vai ei eli tarviiko stopata vai ei..ohjaajassakin on tässä kohtaa vikaa...noh, pääasia että saatiin hyviä toistoja aikaan :). Kontakti/putki erottelu toimi todella todella hyvin ja kyllä se on ihan ohjattavissa vaikka mä aina väitänkin että se menee 100 % varmasti kontaktille jos sellainen on vähänkään näköpiirissä..Takaakierroissa pysyi eilen rimat eli mun liike oli parempi, takaaleikkaukset todella jees..tuli vetoihinkin kovaa eikä valunut oikein minnekään. Leikittiin paljon ja palkkasin paljon, ihan yksittäisten esteiden..sen tärkeys kun jää aina välillä unholaan vaikka ei pitäisi.

Nismo kuumakalle oli silmät pöyreenä kun näki agiesteet..viime kerrasta on aikaa kun pelkään sitä sen jalkaa. Tehtiin ihan yksittäisiä juttuja kuten putkeen irrotuksia, putkille takaaleikkauksia, takaakiertoja, keppejä ja sylkkäreitä..sekä lisäksi vähän radan pätkääkin. Herkästi se meinasi vaan lähteä lapasesta ja kun lähtee niin huutaa mennessään. Kontaktihullu ja irtoaa kontakteille kaukaakin ja kestää hyvin kaikenlaisen sivuirtoamisen niille ilman että vauhti hidastuisi tai ettei menisi loppuun asti silmät kiiluen. Takaakierroissa tuppaa jäädä käteen huutamaan, mutta palkalla saatiin paljon onnistumisiakin. Vauhtia piisasi!

Minilemmu Nemo oli aivan uskomaton. Nemon huono (surkea) polvi on jättänyt sen pois agilitysta jo aikaa sitten, mutta ollaan toki silloin tällöin käyty hömpöttelemässä ilman rimoja. Tällä kertaa (ekaa kertaa varmaan kahteen vuoteen) jätin kuitenkin rimat ihan ihan matalalle ja ajattelin katsoa kuinka käypi koska liikkuu hyvin, ei pomputa juurikaan kuin pitkän levon jälkeen ja selkälinjakin on tällä hetkellä suora. Nemo on pehmeyden huipentuma mitä tulee minun kanssa tekemiseen..sille riittää arjessa mun ärsyyntynyt tuhahdus rangaistukseksi..se ei koskaan aiheuta mitään riitoja eikä muutenkaan halua käytöksellään koskaan viestittää mitään negatiivista kenellekään. Nyt kuitenkin jouduin tarttumaan siihen jämptisti että sain sen istumaan lähtöön?! Minun pehmeään Nemoon?? Se vaan tuijotti määrätietoisesti estettä eikä puhettakaan että olisi istunut! Eikä ollut moksiskaan vaikka laitoin sen istumaan?! Ja sitten radalla...pariin kertaan vitosen rata kun kurvasi putken linjasta ohi. Muuten täysin virheetön rata ja voi miten helppoa..näyttää vaan tonne ja tonne, liikkuu itse kaukaa käännöksissä, pitkältä lähettää takaakiertoon, pienellä vedolla ohjautuu ja sylkkärit..voi että miten kauniisti kääntyy. Mira sanoikin että harmi se sen jalka ja ajattelin itse ihan samaan. Nemon kanssa yhdessä me ollaan aloitettu agility ja se on opettanut minua aivan hurjasti ja sen kanssa on vaan kaikki niin helppoa. Nopea se ei toki ole kun vertaa terrieriin tai shelttiin vaikka töppöjaloillaan viuhtokin minkä pääsee :) . Ja mikä parasta - sen kroppa kesti erinomaisesti treenit. Nyt ei vaan saa ottaa tavaksi ettei ala polvi kiusaamaan kun on pysynyt niin hyvänä - jatketaan hömpöttelyä ilman rimoja.

Pikkuinen Iita oli ensikosketuksessa agilityyn! Mä olin niin onnellinen kun sain luvan näyttää sille esteitä ja toivottavasti tämä olisi sellainen jatkuva trendi ;) . Pikkuisista jutusita pikkuhiljaa isoja kokonaisuuksia...ensiksi ISOT pisteet Iitalle siitä että sitä ei kentällä kinnostanut tuon taivaallista mutu ihmiset tai koirat. Siltä sai napata hihnan heti veke ja tehdä vaan! Keskittymiskykyä riitti aivan erinomaisesti :). Me tutustuttiin suoraan, kokoon kutistettuun putkeen jota saikin sitten heti pidentää. Ekalla kerralla Iita tuli ohi, mutta toisella kerralla hoksasi homman. Tein ensin nini että jätin putken suulle ja kutsuin läpi, mutta mutuaman toiston jälkeen lähetin putkeen ja targetti odotti putken päässä. Iita tykkäsi niin että ei sitä meinannut saada enää pois sieltä putkesta :D ! Tehtiin myös kontakteja loivennetulla A esteellä ja hyvin malttaa olla kontaktilla ja mä heittelen sille palkkaa maahan käskyllä "ota" . Keppeihin tutustuttiin myös joissa oli osittain verkot. Hyvin meni :) . Keskittymiskyvyn lisäksi täytyy kehua Iitan rohkeutta - ei sitä haitannut yhtään keppien verkot, uudet pinnat tai muukaan, se vaan touhusi reippaana!

Wilma ei ollut mukana vaan jäi kotosalle tarhailemaan makoisan luun kera.

Pitkän harkinnan jälkeen Nemo on ilmoitettu luonnetestiin heinäkuulle :) ! Hui miten jännittävää..olin pitkään sitä mieltä etten missään nimessä testauta niin herkkää koiraa, mutta testin voi aina keskeyttää eikä se mikään hermoheikko kuitenkaan ole tai niin pehmeä että siitä ikuisia arpia jäisi.

Mun ajokorttiasioista en edes jaksa aloittaa..pääasia että on ajokortti ja se että n. 9 vuoden jälkeen kohta jo se lopullinenkin ajokortti...voi huoh...

Tänään olisi tottista, huomenna varmaankin uintia, perjantaina rallya ja lauantaina näyttely Karjaalla ja yhet syntymäpäivät ja ja ja :) ! Kesäaikaan on energiaa vaikka ja mihin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti