Huh, nyt on Juhannukset juhlittu - kiitos rakas Ate ja ystävät sekä höh teille jotka ette päässeet paikalle. Oli kyllä taasen niin mukavaa että anteeksi naapurit ja kiitos seurueelle. Laitoin faceenkin että sekin ilta taitaa jäädä eläväksi legendaksi muiden joukkoon :D . Aamuneljään asti raikui nauru ja musiikki. Nismo ja Nemo ilahduttivat vieraita kerjäämällä rapsutuksia ja etsivät myös ruokailun aikana sitä heikointa lenkkiä jolta putoaisi edes pieni pala grilliherkkuja. Hiski ja Iita saivat nauttia Jykän frisbeetaidoista - kun sitä harrastaa ja välineetkin on sitä varten niin lentäähän se pidemmälle kuin taviskiekko tavisheittäjältä. Molemmat olivat aivan tohkeissaan!
Perjantaina pidettiin treenivapaata ja käytiin hoitamassa vaan ihan normilenkkeilyt ennen vieraiden tuloa.
Lauantaina otin tottista, pätkiä sieltä täältä. Lyhyitä ja epäkaavamaisia parhaani mukaan. Ollaan nyt nosteltu noutokapulaa ja näin ollen keskitytty sen kantamiseen. Ajattelin kokeilla mitä tapahtuu jos heitän esteen yli sen kapulan. Sinne meni, nosti ja hyppäsi takaisin kapula suussa. Ei korjannut yhtään otetta ja jäin paikalleni odottamaan. Loppuasentoa ei olla vielä otettu vaan kumarruin vastaan, annoin irti käskyn ja palkkasin. Vähänkö jees! Tasamaalla varasti..hmm...mutta sama homma, hyvin kantoi ja kumarruin ottamaan vastaan ja palkkasin. Jos nyt siirtyisi siihen että nostaa ja pitää sekä istuisi? Ilman mitään heittoja tai muita kaavoja. Edistystä on tapahtunut huimasti tässä! Otin myös eteenmenon avonaiselle purkille josta sai suoraan palkan. Välissä leikittiin ja sitten ihan toisesta kohdasta uudestaan. Istutin, vein kannellisen purkin ja palasin takaisin. Iita joka kytkee asioita toisiinsa nopeasti oli jo lähdössä purkille, mutta annoinkin maahan -käskyn ja siitä seiso -käskyn. Hyvin kuunteli vaikka nykäisikin liikkeelle melkein kun avasin suuni. Näistä palkka ja siitä eteenlähetys. Meni purkille ihan miljoonaa ja ajattelin kokeilla meneekö maahan. Menihän se, hyvä Iita :)! Luoksetuloa lelupalkalla ja tarkkana täytyy olla missä lelu on. Jos näkee sen niin herkästi vaanii lelua ja hidastaa. Muutamia perusasentoa ja hidasta seuraamista superpalkalla.
Sunnuntaina oltiin aamusta jo metsässä. Kiitos Ate ja Heidi, oli oikein hyvät treenit :) ! Kiitos myös kuvista, joko Aten tai Heidin ottamia.
Tässä me Iitan kanssa valmistaudutaan:
Ate tallasi meille jäljen. Tarkoitus pidentää keppien väliä ja ottaa jana. Jäljen pituus oli 300 metriä ja 3 keppiä. Jälki vanheni noin 40 min. Iita nappasi taasen takajäljen..hmm..Käskin pois ja näytin lennossa toiseen suuntaan, lähti heti hyvin ajamaan eikä näyttänyt hämmentyneeltä. Ekan kepin nosti suuhun ja vietettiin siinä normia kauemmin aikaa kun palkkailin enemmän. Tokasta kepistä ajoi yli ja huomasin että ettii sitä selkeästi. Hyöri ja pyöri keppiä etsien ja huomasin seisovani sen päällä. Yhdessä sitten kaivettiin se maasta ja Iita huiskutteli häntää kun se vihdoin löytyi! Kulma vasempaan, superhyvä! Ajoi matalalla nenällä ja teki todella hyvin töitä kulmassa (suorilla oli ajamisessa pientä säätöä). Jälki loppui viimeiseen keppiin jonka nosti suuhun. Hyvä Iita!
Esineruudussa mun toive oli katsoa missä mennään asian kanssa. Iita ei ole koskaan otettu esineruutua ilman näyttöä ja tavaran palautuksessa on ollut kurittomuutta. Halusin että kokeillaan miten treenaaminen on vaikuttanut. Hiski meni ensin ruutuun ja Iita katseli mitä siellä pitää tehdä. Tarkkaavaisena katseli kun Hiski puksutti menemään ruudussa.
Vein Iitan esineruudun laitaan, rauhoittelin ja kun oli mielestäni "hanskassa" niin annoin käskyn "esine". Ampui ihan miljoonaa takalaitaan ja alkoi sieltä harvaoimaan aluetta täydellä laukalla. Nenä kävi hienosti ja eipä mennyt aikaakaan kun näin että nosti esineen. Palkkasana "jes" ja käsky että tuo. Ei epäilystäkään ettei olisi tuonut vaan samalla laukalla palautti esineen!
Heitin frisbeen palkaksi ja annettiin treenin olla siinä! Täyden kympin esineruutu :)
Tiedättekö muuten kun on sellaisia kuvia mihin ei tarvita sanoja? Tämä oli sellainen, Aten ja Hiskin yhteiskuva. Ihana kuva.
Nismo ja Nemo eivät tallentuneet kameraan, mutta olivat tottakai mukana ja saivat rallatella metsässä. Nemon mielestä juokseminen vaan vauhdin ilosta pitkin poikin on ihan parasta, Nismon tallustaessa tyylilleen arvokkaasti tietä pitkin :).
Tänään ollaan taas ihan pellolla! Ja aloitetaan kapulan kanssa seuraava treenausvaihe :).
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti