Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

16.6.2014

Iita treenaa

Täydet pisteet Iitalle treenimoodista! Sitä innon määrää kun lähdetään tekemään, hyppii vieressä jänisloikkaa ja Iitalla kun tunnetusti on tota ponnistusvoimaa ihan kiitettävästi niin se käy kääntymässä silmän korkeudella :D . Iita ei luontaisesti ole kovinkaan röyhkeä tai dominoiva, joten potkua on kaivettu tätä kautta. Hyvin näkyy!

Viikonlopun treenikooste:

NOUTO

Kaikenlaisia variaatioita, pointtina se että sitä kannetaan hyvin ja luovutetaan käteen eikä räkäistä jalkoihin. Ei vielä kokonaisena eli luovutusasento jää pois, pelkkä käskystä hakeminen ja palautus.
Kantoi jo eilen hyvin sekä ennenkaikkea tasaisella otteella eikä räkinyt. Perjantaina ja lauantaina pudotti kerran jaloille, mutta nosti käskystä uudelleen. Olen lähtenyt poispäin kun nappaa kapulan jotta palautusvauhti olisi ideaali enkä paineistaisi sitä pudottamaan. Toiminut hyvin, mutta katsotaan sitten luovutusasennon kanssa kuinka pitkä homma siinä on. Tarkoitus tällä viikolla tehdä paljon pelkkiä nostoja ja siitä pikkuhiljaa viilata sitä loppuasentoa. Lelulla saan sen jo istumaan luovutuksessa, mutta kapulalla ne leuat aukeaa kun pitäisi istua. Pidossa siis hommaa, mutta suunta on oikea.

TELINEET

A-estettä edestakaisin Aten avustuksella (kiitos!) . Ei meinannut millään mennä jakeluun että edestakaisin vaikka mä jään toiselle puolelle. Jos menen mukana niin ei ongelmaa...Saatiin me onnistumaan se kuitenkin.

Hyppyä otin matalana koska heitin myös kapulan yli. Minä ohjaajana olin taasen niin viisas...Heitin kapulan ja sanoin hyppy. Noh, hyppäsihän se mutta kun ei käsketty tuomaan niin Iita suoritti toko-hyppyä. Kun sitten hoksasin että varmaan auttaisi jos antaisi oikean käskyn niin haki kapulan ja hyppäsi takaisin. Hyvä Iita :)

SEURAAMINEN

Frisbee taskuun, frisbee kainaloon, frisbee käteen ja frisbee piiloon. Sama se missä se oli, mutta olin supertyytyväinen. Todella todella hyvää seuraamista!!! Käännöksissä kuitenkin vielä tekemistä joten sitä tehtiin namilla pelkästään vähän loivempana ja tiukempana. Ei mitään kokonaisia liikkeita tai tuttuja kaavioita seuraamiseen - spontaanisti ja lennosta.

Tässä Ate rakkaan ottama kuva onnellisesta frisbeen roudaajasta:


LUOKSETULO

Iitan fysiikalla ja luonteella saisi olla huomattavasti nopeampi. Luulikohan että tulee stoppi?? Tätä tällä viikolla lelupalkalla.

ETEENMENO

Menee ja menee muuten lujaa. Ihan alkeista aloitettu (of course) eli juoksutettu palkalle joka vaihdellen joko purkki ilman kantta tai kannella. Jos kannella niin juoksin perään ja käskin maahan. Hyvin meni. Lähetin perusasennosta, mutta testailin miten korvat toimii eli välillä poistuttiinkin seuraamaan, tehtiin maahan tai seiso-käsky..jotta korvat on oikeasti auki eikä taivuta rutiineihin tai kaavoihin saman tien. Pätevä Iita!

LIIKKESTÄ ISTU

Testailin lelulla ja ilman pelkkää käskyä, ei ongelmaa - itseasiassa parempi kuin maahanmeno.

JÄLKIKEPIT

Nostoja maasta. Lauantaina alkoi kaivamaan keppiä kun kävi niin kierroksilla. Kaivoi ihan hulluna maata kepin alta ja heilutti häntää..eikä muuten ottanut kuuleviin korviinsa "tuo" käskyä. Kävin sitten ystävällisesti huomauttamassa ettei tollanen ihan sovi ja hoksasi heti ilman että otti nokkiinsa. Hyviä nostoja ja toi suoraan käteen :)

Tänään olisi sitten taas jäljen vuoro! Ja iltaruoka sitten noutokapulan ja luoksetulon merkeissä.



Nismo ja Nemo nauttivat viikonloppuna tuttuun tapaan pitkistä lenkeistä niin vapaana kuin hihnassakin. Nauratti kun mun "veteraanit" intoutuivat juoksemaan hirmuista hippaleikkiä pitkin metsätietä :D ! Käytiin me myös kylilläkin muistelemassa millaista on olla keskellä ihmisiä ja koiria. Hyvin käyttäytyivät pienet. On ne vaan viin ihanan helppoja, ihan kaikessa.

Hiski on kyllä niin pöljä..se ei vaan käsitä että lenkillä kannattaisi vauhtia hiljentää kun ikää alkaa olemaan ja turkkia taasen enemmän kuin tarpeeksi. Puksuttaa hirmuista kyytiä ja koko ajan joutuu huomauttamaan että vähän hitaampikin tahti riittäisi :D . Iitaa ei kuuma kyllä myöskään kiinnosta, mutta on se hieman eri olla 2- kuin 8 -vuotias.

Voi sitä onnenmäärää Hiskin ilmeessä kun laitoin agikepit pihaan pystyyn! Haukkui ja hyppi, riehui ja kävi ylikierroksilla...mutta pujotteli aivan sairaan hyvin! Ihan sama mistä kulmasta lähetti niin taisi tulla yksi virhe ja sekin vaan rytmityksestä. Tuli hymy kasvoille kun näki sellaisen ilon toisen olemuksessa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti