Uusia kokemuksia

Maanantaina Iita teki kolme jälkeä, jokaisella pituutta joku 120 - 150 m. Ate, Kati ja Heidi olivat suunnitelleet treenit mun puolesta kun tulin Nismon ja Nemon kanssa kävellen paikalle. Kauhean kätevää, kiitos! (Nismo muuten matkalla ei arvostanut meidän vierellä kulkenutta lehmää..).

Iitalla oli nyt jokaisella jäljellä ruokaa, vaihtelevasti ja hei - SE SÖI?! Ja jokaisen jäljen päässä keppi. Tarkoitus oli treenata tarkkuden ja ilmaisun lisäksi erityisesti sitä janaa ja sitä että ei saa ottaa takajälkeä.

Jälki nro1 (jälki janalta oikealle)
Nappasi pari metriä taaksepäin onnettoman ohjaajan paskan lähetyksen takia. Kääntyi käskyllä oikeeseen suuntaan. Jäljesti tarkasti ja rauhallisesti, ei päätä nostellut. Ruokaa oli melkein koko matkan. Kepin nosti suuhun ja palkaksi taskusta herkkuruokaa. Keppi ja jälki oli Heidin.

Jälki nro2 (jälki janalta oikealle)
Onnistui jana! Jes, siitä palkka ja lupa jatkaa matkaa. Ruokaa harvakseltaan, mutta jäljesti hyvin, vauhti ehkä aavistuksen turhan kova. Nosti kepin suuhun ja kun aloin palkkaamaan niin meni vielä maahan se suussa. Keppi ja jälki oli mun.

Jälki nro3 (jälki janalta vasemmalle)
Meinasi ottaa takajäljen, mutta viime hetkellä korjasi ja lähti oikein, jes! Jäljesti taas pirun hyvin, tarkalla ja matalalla nenällä. Ruokaa oli pätkittäin paljon, pätkittäin tyhjiä. Keppiä ei meinannut nostaa?! Ilmaisi sen tönimällä ja tiesin hännästä että keppi siellä on, mutta jouduin ihan kädestä pitäen mennä näyttämään ennenkuin nappasi suuhun.

Erinomainen treeni ja hyvä Iita! Tykkään sen keskittymiskyvystä hirveästi. Kun jäljestää niin ei päätään nostele ja katsele/kuuntele muuta.

Lenkkeilin jäljeltä Hiskin ja Iitan kanssa vielä kotiin ja otin kotona luoksetulon sekä perusasentoja ja hidasta seuraamista. Superhyvin teki! Vauhtia luoksetulossa nyt hyvin, mutta mun makuun vielä edessä istumisessa paranneltavaa. Istuu suoraan ja nopeasti mutta saisi olla vähän lähempänä.

Olisi voinut luulla että Iitaa olisi väsyttänyt..noh, Hiski loppujen lopuksi "piiloutui" keittiöön pakoon hullua Iitaa joka haastoi sitä leikkimään ja riehui kuin pahainen kakara..

Tiistaina Nismo ja Nemo tekivät mäkitreeniä, ai että meillä oli hauskaa :D. Mäkeä ylös ja alas palkalle, ihan täysiä ja kauhea kisa kumpi ehtii ensin!

Iitalle olin tiistaiksi suunnitellut kapulan nostoa ja eteenmenoa. Koira jolle kapula ei ollut alkuun kovinkaan mieluinen ja ote vajaa...se sama koira nakkasi mua iloissaan hampaillaan leukaan kun hyppi niin korkealle kapulan nähtyään. (huom! Ate oli jo treenannut Iitan kanssa tätä ennen..) Töitä on tehty vireen kanavointiin ja nyt se näkyy, aivan mahtavaa. Nostot meni tosi hyvin (pudotin maahan ja annoin käskyn) ja tadaa, se istuu kapula suussa!!! Ote on myöskin hyvä, antaa vetoa kapulaan ennen irti -käskyä.

Eteenmenossa keskityttiin taas ensin siihen että korvat täytyy olla auki. Vein kannellisen palkan ja jätin Iitan istumaan. Meinasi varastaa kun annoinkin maahan -käskyn. Siitä täyskäännös ja palkka, uusi täyskäännös ja siitä lähetys. Hyvin kuunteli. Juoksi miljoonaa eteen ja kun pääsi purkille käskin maahan. Jouduin uusimaan käskyn, mutta sitten meni.

Eilen me tehtiin Iitan kanssa jotain ihan uutta! Kuvat puhukoon puolestaan:

Kiitos Heidi kuvista ja ennenkaikkea kiitos reissusta - ei ole sanoja :) !


Iita ei ole nähnyt hevosta kuin laitumella. Heidillä on kaksi hevosta hoidossa, jotka ovat todella rauhallisia ja koiriin tottuneita. Heidin ideasta lähdettiin maastoon niin että Iita ja Indi tulivat mukaan. Iita haukkui kun mentiin aitaukseen, haukkui ja ihmetteli hevosta. Ei yrittänyt missään nimessä hyökätä, lähinnä epäröi ja yritti ilmasta saada hajua että mikä ihme tuo oikein on. Kati oli jeesinä Iitan kanssa ja Heidi punttasi mut selkään. Mä en ole vuosiin ollut hevosen selässä joten itseäkin HIEMAN jännitti..Kun pääsin selkään ja Kati antoi Iitan mulle niin oli aivan uskomatonta miten se menikin niin upeasti. Iita ei haukahtanutkaan sen jälkeen, ei pelännyt, ei kauhonut sivuun..ei mitään epävarmuutta, pelkoa tai muuta. Se meni hevosen vierellä niinkuin olisi aina mennyt! Tehtiin yli kahden tunnin maastoreissu ja päästettiin koirat metsässä irti. Iita jolkotteli hevosen vierellä ja edessä ja perässä ja niiden välissä..eikä mitään ongelmaa. Ama, mun jättiläisratsu oli kyllä niin tyyni ja luotettava ystävä tällaiselle pitkään taukoa pitäneelle etten olisi voinut enempää toivoa. Oli niin mahtava fiilis hevosesta, maisemista, siitä miten kauniisti Iita osasi mennä, kaikesta. Se oli vaan niin siistiä - KIITOS Heidi, Ama, Pekka, Indi ja Iita :).