Treenipäivyriä

Maanantaina ajettiin Iitan kanssa jälki. Pellolla oltiin ja matkaa noin 150 metriä. Kuusi keppiä ja hirmuinen tuuli. Pelto oli ihan lyhyeksi leikattu ja kun vettäkin on saatu niin hyvä oli tallata. Lähti jäljelle hirmuisella innolla ja minä kirjaimellisesti roikuin liinan perässä. Risteili hirmuisesti jäljen päällä, haki koko ajan sivuilta, mutta eteni. Oli ihan omituisen näköistä Iitan normaaliin verrattuna. Eka keppi löytyi, nappasi suuhun ja palkkasin taskusta. Samoin mentiin toinen keppi ja kolmannesta yli. Heti kun meni yli niin alkoi korjaamaan ja nosti kepin, en oikeastaan tehnyt mitään, annoin ratkoa. Neljäs ja viides keppi nousi hyvin, mutta itse jäljen ajaminen edelleen sellaista ihmeellistä risteilyä ja kauhea vauhti. Tultiin kulmaan, ei ihan ysikymppinen, mutta lähellä ja sitten hukkui jälki. Huomasin heti käytöksestä että on ajanut yli ja etsii. Pyöri, kävi kuittaamassa toiseen suuntaan, taas ympyrää ja sitten löytyi..ajoi hyvin ilman risteilyä viimeiselle kepille jonka nosti myös.

Sitten sitä pohdintaa..pitäisikö tarkentaa vaikka kepit nousee hyvin? Pitäisikö keppejä vähentää ja jälkeä pidentää? Antaa vanheta kauemmin? Onko ongelma että etsii nimenomaan keppejä, mutta ajaminen ei ole sellaista askel-askeleelta? Kuitenkin nenä pysyy alhaalla ja on jäljen päällä, ajaa suoraan kepille vaikka risteilisikin jäljen päällä...

...ja sitten sitäkin mietintää että kannattaako tehdä itse ongelmaa jos ei ole ongelmaa? Jos vaan jatkaa treenejä ja tekee entistä monipuolisempia? Vahvistelee kulmia ja tekee edelleen keppien nostoa erikseen? Kannattaako alkaa vaatimaan sitä tätä ja tota jos kuitenkin tekee oikein? Onneksi on ne treenikaverit ja Ate keiden kanssa näitä miettiä ja kysellä neuvoa, ottaa opikseen ja jakaa neuvoja - kiitos ystävät :)

Lenkkeiltiin Iitan, Nismon ja Nemon kanssa treeneistä kotiin. Matkalla olleet lehmät olivat koirien mielestä erikoisia otuksia.

Hiski ajoi Aten kanssa niin hienosti jälkeä!

Kotosalla nosteltiin kapulaa, vähän vaihtelevalla menestyksellä..

Tiistaina treenattiin luoksetuloa ruokakupilla ja perusasentoja vahvistelin namilla. Luoksetulossa oli heti kerrasta optimaalinen vauhti ja annoin siitä samantien ruuan. Sitä ennen pidettiin yhdessä hauskaa frisbeen kanssa jonka kanssa sitten myös tuomista ja irrotuksia.

Iitan kanssa täytyy olla pirun tarkkana siitä miten tekee toistoja. Jos tekee onnistumisen jälkeen uudelleen niin se ei ymmärrä vaan tarjoaa herkästi muuta. Joko välissä jotain muuta, toisto täysin eri variaationa tai sitten kerrasta poikki. Tämä itselle jostain syystä ongelmallista muistaa..

Muisteltiin tiistaina myös keppejä(missä ei oltu Iitan kanssa yhtään hyviä)...Hiski kyllä pujotteli taasen aivan onnesta soikeana :)

Keskiviikkona meinasi vähän kiirettä puskea että ehti kaiken tekemään. Nismo ja Nemo kävivät kylillä lenkkeilemässä ja touhusivat temppuja..lenkki meni sen verran pitkäksi että Iita meinasi myöhästyä agitreeneistä.

Agilityssa tehtiin 2x2 keppitekniikalla sisäänmenoa. Sanoin Elinalle että Iita ei sitä muista kun on tehty sitä yli vuosi sitten ja tiistaina tehty keppiharjoite tehtiin niin eri tavalla. Aliarvioin Iitan koska se ampui keppien välistä sata lasissa vaikka olin kepeistä kaukana. Pätevä! Elinalla oli myös rataharjoite, 12 estettä. Iita teki puhtaasti ja meni aivan älyttömän lujaa. Mulla rytmitys sen kanssa jossain ihan hukassa, tai siis sitä ei ole vielä löytynyt..menee niin kovaa ja niin eri tavalla kuin Hiski, Nismo tai Nemo. En vaan osaa ohjata sitä. Nenän kanssa ei ollut mitään ongelmia kun kerroin heti että haistelu ei käy.

Agitreenien päätteeksi tuuletettiin vielä päätä pitkällä lenkillä Hiskin ja Iitan kanssa.

Tässä koko neljän kopla treenien ja lenkkien jälkeen:

Tänään oltiin taas jäljellä, tällä kertaa metsässä. Tarkoitus oli tehdä ihan suora ja helppo jälki viidellä kepillä, mutta siitä tulikin kaikkea muuta kun maasto toi haásteita. Neljä puunrungon ylitystä ja kaikkea muuta kuin suora..Sanoinkin että jos tuolta kepit nousee niin hatunnosto! Janalähtö, päästin täydellä liinalla hakemaan jälkeä. Etsi hyvin, mutta otti takajäljen. Käskin takaisin kun oli edennyt sinne muutaman metrin, nappasi lennosta uuden suunnan ja näin heti että jäljellä on. En merkkaa jälkeä, jotta näen miten työskentelee. Tämä on yksi Aten parhaista neuvoista mulle ikinä. Vain ja ainoastaan tästä syystä osaan lukea Iitaa hyvin ja näen heti onko jäljellä vai ei. Ekasta puunrungosta yli ilman mitään ongelmia ja pian sen jälkeen nousi eka keppi. Superisti palkkaa ja eteenpäin. Samalla voimalla, innolla ja ennenkaikkea varmuudella meni jokainen puunrunko, mutka, maastonvaihtelu ja kaikki kepit. Niin varmaa työskentelyä, niin hyvällä nenällä. Ei yhtään risteillyt jäljen päällä ja ajoi suoraan kepille, nappasi suuhun ja heilutti häntää. Aivan upeeta!

Jäljen jälkeen tottista ihan jäljen lähellä. Tarkoituksena testata saanko valjaiden puuttumisella ja käskytyksellä eroteltua asiat toisistaan. Alkuun yritti nenää maahan, mutta kielloista meni jakeluun ja teki hyvin sekä leikki hyvin! Otettiin lennosta seuraamista ja palkkana narupallo, vaihdellen eri vauhdeista, osa käännöksistä, osa pysäytyksistä. Maahanmenoja nopealla vapautuksella ja odottamista sekä siitä palkkautumista. Hyvä Iita :)

Nismo ja Nemo saivat rallatella metsässä ja otettiin "herkkuviestiä" metsätiellä. Pojat tykittivät aivan innoissaa minun ja Heidin&Katin välistä matkaa. Nismo teki myös vähän tokoa ja Nemo oli häiriökoirana Pimulle :D ! Poikien riekkumisen jälkeen käytiin vielä juoksuttamassa Iitaa, Indiä ja Turrea metsässä.

On ollut ilo katsoa miten Hiski ja Ate nauttivat jäljestämisestä, Hiski on niin tärkeänä kun pääsee "töihin" :).

Huomenna talo tulee täyteen ystäviä, naurua ja kuplivaa. Grilliruokaa, yhdessäoloa ja hauskaa - juuri sitä on nyt kaivattu kun Aten kanssa menty aikasten haipakkaa tässä muutama kuukausi :).

HYVÄÄ JUHANNUSTA!