Se ettei ole sopinut mitään menoa, ei kyllä tarkoita sitä ettei olisi kiire kuitenkin, hih ;)..lauantaina mä suhailin koirien kanssa pitkin ja poikin koko päivän. Kiitos Päiville kahveista ja seurasta - oli oikein kiva olla :) ! Illalla sai hyvällä omalla tunnolla rojahtaa sohvalle drinkin ja karkkipussin kera kun joka nurkasta kuului koirien tyytyväinen kuorsaus. Hankijuoksu ja vapaana mylläys on paitsi koirille hyvää liikuntaa - niin kivaa katsottavaa :).
Nismo ja Nemo pääsivät myös kameran eteen, ei niin fiksuja kuvia :
Tästä oli tarkoitus tulla söpö kuva, mutta salama (ja persuksen takana oleva Joda) taisivat säikäyttää pienen Nemon :D
Sitten Nismon taidonnäyte luun syönnissä
Nemosta vähän suloisempi kuva. Katsettahan ei voi irrottaa luusta koska joku voi sen varastaa!
Nismosta onnistui kerrankin joku kuva :)
Eilen tehtiin lumihommia koko porukan voimin ja hiippikset juoksivat ja mylläsivät jaloissa. Siinä jossain tuoksinnassa Nismolta sitten repesi peukalonkynsi. Aika kovasti tuli verta mutta ei ollut moksiskaan. Kynsi roikkui "lihojen" varassa ja Nismo oli maailman paras pieni potilas. Otin kynnen irti ja laitoin tassun pakettiin - pikkuinen istui vaan hiljaa paikallaan ja antoi hoitaa. Hieno poika. Eilen illalla se tuppo sitten katosi jonnekin tänne pihalle mutta eipä se enää vuotanutkaan.
Joda sai eilen epilepsiakohtauksen. Mä en ollut koskaan törmännyt kissalla vastaavaan. Tuukka tietysti näki koko homman ja koska se leikki kissojen kanssa - se myös luuli että kohtaus oli sen vika :( . Kouristeli tosi voimakkaasti (ja oli tajuton)aika pitkään. Kouristelun jälkeen suu vaahtosi ja kuolaa valui. Ei noussut ylös ainakaan kymmeneen minuuttiin kouristelun jälkeen joten käärittiin se Aten kanssa pyyhkeeseen ja vietiin vessaan lattialämmön päälle. Noustessaan läähätti kovasti ja pitkään sekä suoli tyhjeni. Oli siis raju kohtaus. Vaikka itselläkin on epilepsia niin teki pahaa katsoa vierestä. Sille kun ei voi tehdä mitään, katsoa vaan ettei osu mihinkään ja toivoa ettei nielase kieltä. Ennen vanhaan käskettiin suuhun tunkea jotain mihin purra mutta se on nykyään kiellettyä. Pojat ymmärsi asian sitten kun selitettiin ja Tuukan kanssa sovittiin että se ei leikkisi sen kanssa kun me ei olla kotona. Ilmeisesti kissaongen perässä juokseminen (voimakas saalisvietti) meni vähän övereihin ja laukaisi kohtauksen. Joda oli koko eilisen illan omissa oloissaan, mutta söi kuitenkin. Aamulla se oli ihan normaali oma itsensä! Ei auta kuin seurailla ja laittaa ylös kaikkia merkkejä, käyttäytymisiä jne..jos kohtaus uusii. Kissalle (kuten ei ihmisellekään) kun ei voida määrätä estolääkitystä ennen kuin kohtauksia on ollut useita ja omistaja osaa selittää niiden voimakkuuksia ja tyyppejä. Joda pieni.
Wilma on treenannut seisomista ja sivulletuloja, tai lähinnä sitä takapään käyttöä kun perusasennon suuntaa muuttaa paikallaan. Vauhtia on enemmän kuin älyä ja siihen kun vielä laittaa hillittömän ruokahalun niin soppa on valmis ja nauru on herkässä :D . Hyvä että riittää potkua, perässävedettävät on vaan niin hankalia. Innoissaan se kyllä tekee mutta maltti on vaan välillä niin hemmetin lyhkäinen ja kroppa pentumaisen hallitsematon. Ulkonakin kun ne Hiskin kanssa painii, niin joskus näyttää siltä että NYT SATTUU mutta pah, ei inahdustakaan. Wilma ei myöskään ole herkkä esim sille jos vahingossa astut jalan päälle, ei se edes huomaa :D .
Mulla on pari päivää lomaa ja ajattelinkin kuluttaa ainakin tämän aamupäivän koirien kanssa lenkkeillen. Ihanaa olla kotona ennen Aten jotta saa ruoan valmiiksi ja tulen takkaan. Tämä passaisi aina!
Illalla pukkaa taas treenipäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti