Istuessani eilen autoon minulla oli takaluukussa kaksi hovawarttia, takapenkillä kaksi chihua boxeineen, Ringan tilaamat tavarat, Elisan tilaamat tavarat, 15 kg ruokasäkki jonka Ate oli myynyt ja omat treenikamat + parit mallihanskat jotka piti myös saada kaupaksi. Tavaraa siis todellakin OLI :D ! Ate sai nauttia rauhasta kotona sen aikaa..tai noh, olihan meijän hullu kissalauma siellä. Se oli ollut myös ahkera ja siivonnut, kiitos rakas!
Viikonloppuna mulle koittaa kamala ikävä kun Ate lähtee risteilemään ... NNNOOOOUU! Noh, onneksi se on vaan yhden yön poissa :).
Nemo sai taas koeajaa meijän agiradan hallilla kun rimat oli vielä maassa ja muut haki koiriaan. Sillä ei ollut yhtään malttia pysyä lähdössä vaikka siinä ei kyllä tottispuolella ole lainkaan ongelmia..hassua. Suurin osa ajasta menikin sitten sen onnistumiseen kun en voinut kauaa sen kanssa viipyä ettei ole muilta pois. Keinuakin tehtiin missä se jonkin verran epäröi. Menee aika hyvin päähän mutta ihan littanaksi ja ottaa pari askelta taakse kun laskeutuu. "Hyppyjen" lukemiset olivat taas kohdallaan, samoin putkeen menot ja vielä aina oikeaan päähän, oli se kauempi tai lähempi. Tehtiinhän me temppujakin. Jalkojen välistä pujottelu on sen mielestä ihan hirmuisen hauskaa :) !
Lähdin hakemaan Hiskiä autosta ja kävimme pikkuisella lenkillä lämmittelyksi. Wilman jätin kiinni halliin sisälle kun se oli niin hirmuisen nätisti siellä koirien keskellä niin uskalsin. Käännyttiin Hiskin kanssa takaisinpäin pimeällä tiellä ja meitä vastaan juoksee musta hoffi! Hiski heilutti häntää ja hoffi tuli nöyränä häntä heiluen meidän luo. Mietin miten ihmeessä Wilma on voinut päästä irti hihnasta ja miksi?! Juuri kun kumarruin ottamaan sitä pannasta, koira veti täydellisen uukkarin ja lähti ihan päättömästi juoksemaan pimeyteen. Mulla meinasi tulla itku. Huutelin ja juoksin, haukutin Hiskiä. Ei tule takaisin. Hiski äkkiä autoon takaisin ja juoksin sisälle halliin jossa Wilma nukkuu juuri siinä paikassa mihin sen jätin?! Se ei siis ollutkaan Wilma..huh mikä helpotus! Mä kyllä ihmettelinkin miksi se meitä karkuun lähtisi eikä tulisi kun huutaa mutta ajattelin että jos se on pelästynyt jäädessään ilman tuttuja ihmisiä halliin. Palatessani takaisin ulos näinkin kaksi ihmistä ja 4 hoffia. Kaksi mustaa ja kaksi blondia..olivat lenkillä ja toinen niistä mustista oli sitten päättänyt vetää kunniakierroksen. Huh.
Järkytyksestä selvittyäni oli Hiskin vuoro mennä agilitya. Kiitos Milla radasta! Se oli juuri sitä mitä me tarvittiin. Keinua, putkeen takaaleikkauksia, hypyiltä/ennen hyppyä kääntöjä, tiukkoja mutkia, niistoja..vaikka mitä! Otettiin puhtaasti vauhdin kannalta mutta ei roiskittu menemään. Hiski oli selkeästi oppinut viime viikosta että hallilla treenataan vaikka reunalla odottaisi 100 narttua. Kaihoisia katseita se loi, mutta keskittyi. Mentiin niin että mulla oli lelu kädessä. Mistäköhän se on oppinut uuden taktiikan kepeille? Ennen se on pomppinut siellä puolelta toisella ja nyt se ui siellä mun nimittämään "Nasse tyyliin ;) " niin että oli kolmessa välissä yhtäaikaa?! Onko se opetelut sen itse? Vai onko loppusyksystä tehdyt verkot johtaneet tähän? Anyway nopeammin ne kepit noin pääsee. Hienoa! Palkkasin paljon kääntymisestä ja vauhdista - meillä oli kivaa! Hiski tuli korvat hörössä ja osui se mua sitten sormeenkin niin että vertakin tuli vähän. Välistävedot oli meille ihan tosi mageita, meni koko ajan "sivuttain" eikä kääntänyt edes hetkeksi rintamsuuntaa suoraksi. Jee! Keinulla en vaatinut pysäytyskontaktia vaan annoin pamauksesta lähteä..se onko se ensimmäinen askel lentokeinuun, en vielä tiedä.
Nismo herra..huoh..ekat 5 min meni taas siihen että nenä kiinni tai ei tehdä mitään. Sitten kun se asia saatiin pois päiväjärjestyksestä keskityttiin käskyyn "seiso" . Tokossa olen liikkeessä seisomisessa käyttänyt "odota" mutta se ei jostain syystä toimi kuin silloin kun kävelen eteenpäin eli poispäin siitä. Olen siis opettanut tahtomatta liikkeen, en käskyä..voi kusi. Nyt sitä sitten korjaillaan. Rallyssa kun on kyltti "istu, seiso, kierrä koira". Liikkeestä seis tokossa taas on niin että koirahan jää kävelyasennosta vaan paikalleen joten tuo istumisen kautta seisominen on hankaloittanut Nismon aivoja. Joojoo Ate, JOS olisin opettanut käskyn, se osaisi sen ;). Eilen me sitteen tehtiin sitä seisomista "seiso" käskyllä sekä liikkeestä, edestä ohjattuna, sivulta ohjattuna jne jne..monella eri variaatolla. Hoksasi se hommaa ja mä sain jo etäisyyttäkin. En vielä uskaltanut sitä kokonaan kiertää kun en halunnut sen oppivan teputtamaan paikallaan. Mentiin me sitten agilityakin! Paria hyppyä ja putkea. Reagoi tosi hyvin mun liikkeeseen mutta tarvitsee vielä niin perusteellisia vientejä esteille. Hassua koska taas toisaalta se irtoaa hyvin. En vielä oikein ole kartoittanut asiaa kokonaan..hmm..Valssien lukukin siltä jo onnistuu jotenkin ja ainakin intoa ja vauhtia siinä on kivasti. Jotenkin niin kivaa kun se vihdoin tekee mulle ja mun kanssa.
Wilman kanssa oli tarkoitus tehdä sitä, tätä ja tota. Tehtiinhän me! Ajattelin sen ujostelevan hallia, mutta paskat..meni etunenässä halliin sisälle ja ihmetteli häntä heiluen meteliä. Ensimmäinen ihminen oli sen verran jännittävä että pikkuisen niskakarvat nousivat mutta yritin tehdä tilanteesta mahdollisimman paineettomaan antaen löysää hihnaa ja jutellen normaalisti muille ihmisille. Ei haukkunut tai murissut eikä kyllä pakitellutkaan. Tilanne oli uusi ja ihmeellinen joten olin erittäin tyytyväinen. Siinä se sitten tutki kaikkia ihmisiä ja koiria pentumaisella iloisuudella häntä villisti heiluen ja välillä tuli minulta tarkistamaan että onko homma ok :). Kehäjuoksuttaminen oli tutustumisen jälkeen Nro 1 eitin listalla, samoin se seisottaminen. Kerran sain sitä herätellä että NYT tehdään kun nenä meinasi painua mattoon mutta sen jälkeen se juoksi ja juoksi ja juoksi. Mä vähän odotin että koska se alkaa pomppimaan, laukkaamaan, jarruttelee tai puskee...jotain..mutta ei, se vaan juoksi :) . Seisomisessa ei ole muuta vaikeaa kuin se, että se laskee pään helposti alas "vaanimisasentoon" ja kun sitä yrittää nostaa niin peffa menee alas. Eilen kun sain tarpeeksi etäisyyttä ja treenasin ensin käskyä erikseen niin hyvin meni! Eikä se vilkuillut muita koiriakaan vaikka vieressä mentiin agilitya! Pienet tottikset vielä, erityisesti seuraamista ja sitten lelua repien autoon. Jihuu!!! Ainut mikä jäi mieltä kaihertamaan oli se, että en tajunnut ratkaista autosta ulos tulemista hyvissä ajoin. Mulla kun ei ole häkkiä takaluukussa niin siellä pitäisi pysyä kunnes saa luvan tulla. Hiippiksetkin olen opettanut niin että sidon alkuun ne hihnaan kiinni etteivät pääse hyppäämään ja palkkailen sinne takaluukkuun kun pysyvät eivätkä nyi hihnaa.
Oli ihana mennä kotiin. Siivottuun kotiin, missä Ate odottelikin jo pihalla :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti