Tässä me taistellaan. Älkää välittäkö taustalla näkyvästä ruokahuoneesta, johon odotamme valmistajalta uusia tapetteja ja ikkunalistoja (kiitos kissat!) . Kuva : Ate
Wilma huusi kuin syötävä portin takana kun Hiskiä leikitettiin. Vaihdettiin ja Wilma nappasi ekalla kerralla ihan ok:sti tyynystä. Repi hyvin ja murinaakin tuli. Kantoi saalista ihan onnessaan häntä heiluen kun irrotin. Siltikään se ei ole aktiivinen leikkijä. Ei halua purra siihen tyynyyn mitenkään aktiivisesti, mutta sitten kun se siihen tarttuu niin repii hyvin. Painetta kestää silloin kun on kiinni lelussa mutta tarttumisvaiheessa ei yhtään. Aten kanssa ei meinannut leikkiä ollenkaan alkuun, mun kanssa oli helpompaa..hassua..ehkä se liittyy siihen paineistumiseen? Kyllä nekin sai sitten repimistäkin aikaan :). Leikitin illalla vielä sen lempparilla eli siilillä ja sitä tarjoaakin itse revittäväksi kun kysyy "missä on Wilman siili". Saalisvietistä ei kyllä voi kuitenkaan puhua tai innokkaasta leikkijästä. Treenii treenii ja paljon leikkimistä :). Tykkää kuitenkin ravistella ja roikkuu hanakasti lelussa heti kun sen saa tarttumaan siihen. Noutaakin lelua.
Pakkaset on vähän laskeneet! Jee! Suunta on oikea!!! Meijän keittiöstä on hetkittäin jäätynyt vesiputki..toistaiseksi sinne suunnattu puhallin on auttanut. Onneksi! Nismo ja Nemo ovat touhuneet pikkuisia rallyjuttuja ja eilen mua nauratti Nismo, jolla selkeästi syttyi lamppu ihan itekseen. Paikallaanmakuutin niitä ruokakuppien edessä..tuttu homma..ilman lupaa ei nousta. Nismo sitten jostain nappasi ärsykkeen ja ponkaisi ruokakupille. En sanonut mitään, koska se otti suun täyteen nappuloita, valui kuin hidastetusta elokuvasta takaisin maate ja yksi nappula törötti sen huulen välistä :D. Pikkuisen oli pokassa pitelemistä. Selkeästi jokin lamppu siellä päässä syttyi että ei vielä olisi saanut lähteä. Tänään Nismo ja Nemo pääsivät mun kanssa töihin. Lassikin on vielä tänään apuna yhdessä isossa markkinointimateriaalilähetyksessä. Hyvä homma koska valloillaan oleva pöpö on kaatanut Ellenin sängyn pohjalle kuumeeseen - parane pian!
Eilen jouduin tekemään tilaa koneelle kun meilejä oli yli 20.000..löysin sieltä muutaman vanhan kuvan, jotka olen lähettänyt Nemon kasvattajalle vuonna 2007 - 2008. Pienihän se on ollut aina, mutta vähäinen karvamäärä paljastaa näissä nuoren iän :)
Pentuna erityisesti Nemo aina raahasi jotain pientä peittoa tai paitaa jonka alle peitteli itsensä.
..ja huumorimiehiähän se on ollut aina :D
Nemon tavaramerkki - toinen etutassu ylhäällä
Jos sulla on syötävää, me tehään ihan mitä vaan!
..vaikka Nismo on aikamoinen tosikko, kyllä se aika-ajoin innostuu pieneen hammaspainiin
Rakkaat pienet hiippikset. Ne ovat olleet mukana elämässäni niin monissa jutuissa. Nyt me ollaan vihdoin löydetty koti ja jääty paikalleen - rakkaaseen seuraan :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti