Autot on kyllä yksiä perkeleitä. Mulla on ollut niiden kanssa AINA hemmetin huono tuuri...ja joo, omaakin vikaa löytyy, mutta silti tuntuu että mulle on osunut aina sellaiset kotterot, jotka tuppaa menemään rikki. Rakas Minukki kustansi mulle viime vuonna yli 4.000 € hajotessaan. Tästä johtuen mä saan ahdistuskohtauksen välittömästi jos auto alkaa reistailemaan. Sunnuntaina Rellu sitten keksi, ilman mitään ennakkovaroitusta, käynnistää ajoneston eikä se lähtenyt millään konstilla pois. Ate ropasi sitä vaikka kuinka kauan, etsi netistä kaikki kikkavitoset ja -kolmoset, kokeili, käänsi ja väänsi, kokeiltiin vara-avainta jne..mikään ei auttanut ja Rellu sitten jäi Saukkolaan punttiksen pihalle. Ei muuta kuin hinaukseen kohti Lohjanportin Autoa. Ate järjesteli kaiken niin että mä jouduin mennä vain maanantaina bussilla duuniin ja tiistaina lainasin sen autoa. On se muru, kiitos! Suureksi yllätyksekseni auto tuli kuntoon muutamassa tunnissa, vakuutus maksoi hinauksen ja koko homman korjaus maksoi 77,50 !!! Vitsit ja vaude :) . Tänään mä sitten kurvailin Rellulla töihin ja eilen pääsin treeneihinkin! Oon niin onnellinen!
Kiitos auton, pikkuista kikkailua tuli siihen treeneihin lähtöön ja päätin jättää hoffit kotiin. Ne oli ihan ymmyrkäisinä että MITEN mä VOIN jättää ne pois treeneistä ja ottaa vain hiippikset mukaan?! Sain treenattua hyvin molempien kanssa..ajallisesti.
Oon edelleen tietynlaisessa umpikujassa yhtälössä Nismo + agility. Se on vaan niin torvi. Nykyään pysyy jo silleen räpylässä ettei ihan koko aikaa mene läpi ohjauksen ja omille esteilleen vaikka mitä tekisi. Eilen otettiin takaakiertoja, välistävetoja, puomia ja keppejä sekä keinua pari kertaa ihan hihnassa. Se menee lujaa pieneksi koiraksi eikä yhtään katso, yhtään mitään ensimmäisellä kahdella yrittämällä...huoh..putoaa puomilta, kierii pari kierrosta ja ampuu kuin tykin suusta heti kun jalat ottaa maahan..törmää esteisiin, rimat lentelee...kaatuu ja huutaa mennessään. Onkohan se kuitenkaan chihuahua?? Sitten kun se on pari kertaa päästellyt höyryjä ja tekee tiukan tottiksen niin se on ihan eri koira. Vauhti ei katoa, mutta hommaan tulee jotain järkeä. Reagoi välistävedoisssa todella nopeasti mun liikkeeseen ja tarkkaan sai vetää ettei hyppää väärään suuntaan. Lähtöön jäämiset oli ihan jees eikä huutanutkaan siellä ollenkaan. Puomi parin ekan kerran kaaoksen jälkeen oli myös passeli ja se jopa pysähtyi kontaktille! Saan jousta niin paljon kuin jaloista lähtee ja silti se pirulainen on ennen minua siellä alasmenolla. Ei muuten väliä, mutta kun sinne tarveisi ehtiä palkkailemaankin...hmm..Takaakiertoja palkkailin erikseen ja niissä sillä on aika hyvä hyppylinja eikä valahtele mihinkään suuntaan. Eilen Nismoa sitten jännitti keinu..voi olla että varmuudeksi kiinni ollut hihna jännitti sitä..en tiedä. Yleensä on mennyt vähän turhankin reippaasti eikä ole ottanut itseensä heilumisesta tai kolahduksesta. Sain kuitenkin Miran avustuksella onnistumaan! Agitreenien jälkeen tottikset ja rallytokoa - kivassa vireessä!!!
Oon lepsunu Nemon kanssa. Tai lähinnä sen treenikurin kanssa..kun se ei enää saa mennä agilitya kuin pikkusia pätkiä ja rimat maassa, en ole vaatinut siltä kauheasti ja se on ollut virhe. Nemo nuuskutteli ja haahuili eikä hommassa oikein ollut sitä tavallista tekemisen meininkiä. Selkeästi näytti mulle siis keskikynttä..pieni possu. Olin julma ja "tukistin" sitä korvakarvasta kun ei yhtään kuunnellut ja Nemon tapauksessa se riittää herätykseen. Vaihde kääntyi samoin tein ja saatiin sitten koeajettua toisen ryhmän agirata. Hauska rata! Paljon kiinniottoja, linjojen miettimistä, putkeen lähetyksiä, hyppykulmia...tykkäsin! Nemo oli sitten kuitenkin ihan pätevä loppujen lopuksi ja kyllä sen kanssa on helppo mennä kun se osaa ja hakee. Ehdin sen kanssa miettiä ja osaan sitä ohjata. Vähän valahteli "hypyiltä" kyllä..Rallytokoakin me tehtiin ja mä sain sen seuraamaan suoraan! Jipii! Poikittava Nemo on osannut aina pohkeenväistö-seuraamisen mutta eilen se näytti jopa ihan oikealta! Ja kun se osaa temppuilla ja mielellään niitä tekee niin rallytoko olisi sille kaikkine käännöksineen ja pyörimisineen aika passeli harrastus :).
Lopuksi päästin pikkuiset vielä juoksentelemaan pihaan - voi että kun ne nautti! Muutoin meitin arki on mennyt lenkkeillen ja hengaillen. Pikkujuttuja arjen lomassa kaikkien kanssa. Wilman kanssa pikkuisia tottispätkiä ja lelurepimistä. Wilma on hassu hoffi..hösöttävä mustaturkkinen uuno jolla on välillä vauhtia enemmän kuin järkeä :) ! Hiski katselee sitä usein pitkin nenänvartta kotosalla, hänen ylpeys ei voi ymmärtää ylimääräistä kikkailua.
Kissat ovat muuten jo aikamoisia järkäleitä. Erityisesti Jästi joka ilmeisesti vetää kupeista kaikkien muidenkin eväät. Luonne-erojakin on vielä selkeämmin..Joda on jatkuvasti mun kimpussa ja seuraa mua kuin hai laivaa. Tunkee syliin, puskee ja käpertyy mielellään kainaloon. Jästi on kaikkien kingi. Se pistää kuonoon toisia kissoja ja koiristakin kaikki muita paitsi Hiskiä. Nismoa se myllyttää ihan 6-0. Repii seiniä eikä pelkää yhtään mitään. Jos sen nappaa syliin niin tulee kynttä tai närkästynyt naukaisu. Joe on sellainen mikseri Jästistä ja Jodasta. Lisäksi se on varastamisen mestari. Kantaa mitä ihmeellismpiä löytöjä suussaan kuten lavuaarin suojaritilää :D ! Vintissäkin ne ovat nyt vierailleet pari kertaa hiiriä nuuskimassa.
Lopuksi vielä Jukka Pätysen kuva kun Hiski ja minä liidellään Hyvinkäällä.
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti