Lauantaina Hiski osallistui tokon SM kisoihin. Tuloksilla ei juhlittu, mutta mä olen ylpeä niistä. En voisi kuvitella edes että uskaltaisin osallistua! Ate otti niin rennosti koko homman..Kaikille varmaan on selvää, että siellä oli KUUMA!!!! Odotusaika oli aivan perkeleen pitkä, monta monta tuntia ja kaikki se aika piti tietysti keskittyä ettei Hiski ihan oikeasti paahdu kuoliaaksi. Tappokeli, aivan totaalisesti. Voin itsekin niin kuumassa jo aika huonosti vaikka join paljon ja pidin hattuakin koko päivän. Silti oli upeaa olla mukana tukena ja tavata uusia sekä vanhoja kavereita / tuttuja :) . KIITOS!
Nismo ja Nemo olivat eilen koko päivän hoidossa Ninalla, kiitos vielä! Tänä aamuna me sitten Nismon kanssa startattiin kohti Veikkolaa ja käyttäytmiskoetta, juuri sitä mitä olen pelännyt ja panikoinut vaikka kuinka kauan..Olin ihan hermona jo hyvissä ajoin paikalla..ihan niinkin paniikissa että yrjökin lensi kaaressa pusikkoon. Kamalaa tämä jännittäminen. Tein Nismon kanssa tottista ennen ilmoittautumista ja sen hyvä vireystaso ja tasainen oleminen loi kovasti varmuutta suoritukseen. Oli hyvä fiilis mennä kentälle. Olin toisessa parissa ja parina Elina & Isla. Osasin jopa ilmoittaututa oikein ja luksepäästävyys sekä siruntarkastus meni tosi hyvin. Nismo oli kiltisti ja rauhallinen. Meijän homma oli ensin mennä paikallaanmakuuseen..mun sydän hakkasi ihan miljoonaa!!! Ajattelin koko ajan että mitä jos se lähtee? Vaikka se ei ole lähtenyt niin silti olen kehkeyttänyt siitä kauhean paniikin itselleni. Onneksi se helpotti, että tunnen Islan ja tiedän ettei se olisi syönyt Nismoa :). Jätin koiran ja marssin sen 30 askelta eteenpäin - on muuten loputtomalta tuntuva matka! En uskaltanut kääntyä edes vilkaisemaan miten Elinalla meni ja kun kuulin lähentyviä askelia, ajattelin koko ajan että tuomari tulee sanomaan Nismon nousseen paikallaolosta. Niin ei kuitenkaan käynyt ja lopulta minua pyydettiin palaamaan koiran viereen. Käännyin ja meinasin oikeasti purskahtaa itkuun ilosta. Siellä minun pieni Nismo tönötti, häntä heiluen ja ihan paikallaan! Ennakoi pirulainen perusasennon kuitenkin :) ! Palautteessa tuomari myös mainitsi, että se oli käväissyt nopeasti istumassa ja mennyt takaisin maahan itsenäisesti. Silti se pysyi! SE PYSYI!!! :) !!! Sitten jotain tapahtui..en ole koskaan nähnyt Nismoa sellaisena. Rämmimme kaaviot ja jättävät liikkeet aivan karmaisevalla tavalla läpi..se ei ottanut minuun kontaktia?! Outoa koiralta, jonka työvire on kelillä kuin kelillä 110 % ..se vaan raahusti mun perässä kieli roikkuen..kyllä tuli surkea mieli :(. Miksi en keskeyttänyt? Nismolla ei selkeästikään ollut kivaa..se ei ollut se sama pieni, iloinen ja täpäkkä koira joka minulla vielä oli kentän ulkopuolella ja paikallaolossa. Tyypillisestä tirehtöörimarssista ei ollut tietoakaan, ei suorista ja nopeista perusasennoista, ei mistään...En ymmärrä :(. Minun jännittäminen ei ole koskaan siihen vaikuttanut muuta kuin positiivisella tavalla ja nyt en edes ollut hermostunut tai mitään, päinvastoin olin oikein vapautunut paikallaolon jälkeen. Oliko se järjetön kuumuus se juttu? Kenttä oli kuitenkin hiekkaa/kiveä ja suorassa paisteessa. En ole aiemmin tällä viikolla huomannut, että treenatessa kuumuudella olisi ollut mitään vaikutusta. Se kuitenkin joi hyvin ja odotteli varjossa ulkona..Jäi surkea olo. Ei siitä, että tulos on hylätty, vaan siitä että alitimme tasomme ihan totaalisesti..ja siitä, että en tiedä mikä Nismoon meni - koiraan joka on AINA valmis töihin. Kastelin sen kokonaan kun tultiin kotiin ja se painui nukkumaan ja on nukkunut siitä asti...hmm...kai se sitten vaan on se kuumuus..auringossa oli kyllä TUSKALLISEN kuuma.
Suurena plussana paikallaolon lisäksi se, että luoksetulo, joka oli viimeinein, oli NOPEA! Vähän aikaa arpoi että lähteekö tulemaan vaiko ei mutta sitten kun lähti niin tuli sitä omaa normaalia vauhtiaan - jihuu! Otti myös siinä perusasennon hyvin. Kaikki muu sitten olikin aivan kamalaa...huoh..
Nyt se on kuitenkin koettu ja huomattu ettei sinne kuole ;). Tiedämme, että yhdessä pystymme siihen kyllä! Uusia kokeita kohti :) !
ONNEA kaikille jotka läpäisivät, erityisesti kavereille ja tutuille toki. KIITOS järjestäjille ja tsemppaajille. KIITOS Atelle, että pidit aamulla kotona mun hermoja edes jotenkin kasassa. KIITOS Nismolle myös, vaikka ei meijän paras päivä ollutkaan, vielä me onnistumme yhdessä tälläkin saralla :) ! Tuomarin kommentti "taitaa olla uppiniskainen koira" pitää kyllä niin hyvin paikkaansa :D ! Lupaan Nismo katsoa sinulle sellaiset kokeet ettei pallit syty tuleen kun istuu kenttään.
Loppuun vielä Milla Pannimaan nappaama kuva Nismosta NuPun agiepiksissä pari viikkoa sitten. Hymyilin sydäntä myöden tämän nähdessäni, minun Nismo :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti