Taas tulee hui ja apua kun on hoppua! Nopea viikkokertomus treeneistä ja koiruuksista jotta pysytään ajan tasalla ;). Kaikkea muutakin on ehtinyt säätämään ja taas mä toivon että vuorokaudessa olisi se 30-40 tuntia. Taas toisaalta..koska sitä ajautuisi siihen ettei sekään ole tarpeeksi pitkä aika?
Tiistaina Marjun treeneissä Hiskin kanssa. Hoffitus ei ollut nähnytkään agilityesteitä (paitsi pihan nurkassa jos on sinne vilkuillut ;) ) kahteen viikkoon ja perkele kun oli potkua!!! Voi juma, jos se menisi noin lujaa kisoissa niin ihanneajat ei olisi mikään ongelma. Ja silti sillä oli korvat...ah, miten loistavat treenit = vauhtia + korvia TYKKÄÄN!!! Haastava rata, paljon ohjausta ja vääriä esteitä siellä täällä. Persjätöt toimivat kuin ajatus, samoin saksalainen ja niistot..ihan sama mitä tein niin hoffi vaan tuli ja teki. Kaarrokset oli pieniä ja se tuli kohtitulevissakin ohjauksissa röyhkeän rohkesti siten miten halusin. Kepitkin luonnistuivat jopa sivuirtoamisella! A:n kontaktit oli aivan mielettömät!!! Siis se oli vaan niin perfecto..ei ehkä jonkun huipun mieleen mutta mun mittapuussa se oli juuri sitä mitä se parhaillaan osaa ja se oli niin täydellinen. Ihana Hiski!
Keskiviikkoaamuna Nemo oli kipeä :(. Kulki ihan kyttyrässä, oksenteli vaahtoa ja jätti ruoan kuppiin???!!! Jos Nemo ei syö, se on oikeasti kipeä. Katsoin että juo kuitenkin, mutta pelko perseessä lähdin töihin. En tiedä mikä sillä sitten loppujen lopuksi oli, mutta kun Ate tuli takaisin duunista, Nemo oli ovella vastassa tyypilliseen tapaansa lelu suussa ja häntä vimmatusti heiluen. Otin sen sitten illalla mukaan treeneihin. En tehnyt sen kanssa juuri mitään, kunhan hengaili ja juoksenteli..vaikutti terveeltä ja nyt olen sormet ristissä ettei tuo olo tule takaisin :). Eilen illalla jaksoi namin perässä temppuilla ihan normaaliin tyyliinsä ja aamulla juoksi käpyjen perässä. Ruokakin maistuu hotkien jälleen. Jotenkin sitä näiden pienten kanssa pelästyy heti kun ne menevät vaisuksi eivätkä syö ja oksentelevat/ripuloivat.
Nismo tottisteli keskiviikkona. Wuf ja hau olivat taas päivän sanoja, mutta kyllä oli niin hyvä kontakti ja tekemisenmeininki että oksat pois! Pieni pisti ihan parastaan ja oli taas vaikea puuttua haukkumiseen oikein...alun tunnekuohun jälkeen se sitten lopulta hiljeni ja päästiin ihan "kentälle" treenaamaan. Vaikea olla tiukkiksena sille kun se on niin innoissaan. Paikkamakuu kovassa häiriössä - todella jees!!! Perusasennoissa pysyminen ilman jojilua...hmmm...hyviä vinkkejä Atelta ja huomautus mun katsepainostuksesta. En tarkoita sitä negatiivisena, mutta se saa Nismon yrittämään sitä, tätä ja tota. Seuraamiset oikein hyviä jos ohjaaja osaisi kävellä suoraan :D ! Luoksetuloissa huomion kiinnittämistä lähemmäs tulemiseen jälleen..Käännökset niin hyviä! Sunnuntaina me lähetään Nismon kanssa metsästämään AVOn koularia rallyssa. Katotaan kuin meitin käypi..
Musta paholainen sai mun hermot kiristymään...ARG! Voihan hösötys ja huhhuh..Wilma pirulainen ;). Mä jo Atellekin kiukuttelin vaikka senhän vika se justiinsa on jos koira ei vaan toimi?! Hyvä minä..Wilmalle en kuitenkaan suuttunut vaan sitkeästi hammasta purren käskytin ja kannustin. Loppujen lopuksi se sitten huomasi että jaa tää on tätä tottista mitä me tehään?? Sitten sujuikin ihan kivasti :). Paikallaanmakuun hermotkin on pidentyneet mutta treeniä on sillä saralla paljon. Leikkiminen oli ihan SUPERia!! Roikkuu patukassa kauhean murinan ja hännänhuiskutuksen kera..vitsit ja wau! Täyskäännökset tehotreeniin ja niitä onkin otettu nyt sisällä joka päivä, samoin maahanmenoja koska poikittaa herkästi eteen. Potentiaalia on, kanavointia ja treeniä vaan :) ! Sitkeästi tähtäämme Terviksen toko-kokeisiin! Eilen Wilmuri sai kamalan hoffihepulin ulkona..paahtoi häntä tötteröllä varmaan 5-6 kiesiä pitkin tonttia :D.
Töissä on sitä, tätä ja tota...isoja, hienoja juttuja ja kamalasti lisää hommia. Täytyy olla kuitenkin kiitollinen että on töitä ja vielä ihan mielekkäitä :) !
Ate rakas hajotti kinttunsa keskiviikkona :(..nyt se sitkeästi kielloista huolimatta könkkää keppien kanssa joka paikkaan vaikka jalan täytyisi olla levossa. Toivottavasti paranee pian! Iltasella me mennään rentoutumaan kera ystävien, musiikin, ruoan ja juoman :) - IHANAA!!!
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti