Perjantaina mulla oli vapaapäivä. Vein aamusta hoffit juoksemaan alapelloille ja itku meinasi purskahtaa..hankikantoa ei vielä ollut eikä meidän Wilma päässyt eteenpäin upottavassa hangessa :( ..takaosassa ei vaan ollut potkua ja sen "eteneminen" oli aivan kamalan näköistä..Onneksi metsän puolella oli vähemmän lunta. Aivan kamalan surullista.
Lenkin jälkeen Wilman kanssa nivelainekontrolliin..ei mitään muutosta painopisteissä meidän kaikesta työstä huolimatta :(. Edelleen oikealla takajalalla todella huonosti painoa ja jos oli eroa ekaan kertaan niin sitä oli minimaalisesti ja huonoon suuntaan sekin. Voi itkujen itku. Jatkamme toki aineita ja fyssariharjoituksia ja säädeltyä liikuntaa ja ja ja...
Täytyy sanoa että oli hiljainen ja tyhjä olo kun ajeltiin Salosta kotiin..tuntui että nyt se on tapahtunut, meidän tiimalasi on vaan käännetty. Itkuhan siinä tuli, onneksi oli Ate lohduttamassa luurin toisessa päässä. Jotenkin sen asian myöntäminen on niin kamalaa..myöntää että mennään päivä kerrallaan..kun toisinaan / pääosin se näyttää ihan iloiselta, terveeltä perhekoiralta joka on energinen ja vilkas..ja silti siellä tikittää ns aikapommi koko ajan.
Nismon ja Nemon kanssa tuli lenkkeiltyä ahkerasti koko viikonlopun - kiitos Hanna & Kati!!! Eilen meille meinasi käydä ohraisesti kun irtokoira meinasi tulla "kimppuun"..ihan sama oliko tulossa leikkimään vai mitä mutta tyytyväinen olen siihen että sain laumani suojattua ja mun karjuminen säikäytti koiran takaisin omalle pihalleen. Kiva omistaja sillä oli, pahoitteli kauheasti. Hui kun säikähdin!
Eilen oli oikein ulkoilupäivä, kilometri ja tuntitolkulla hankia ja kävelyä parissa eri osassa. Hankikannon ansiosta meidän rakas urpo musta Wilmakin pääsi eteenpäin niin pirusti:
(Kuva Ate Kolulahti)
Näinä hetkinä on niin vaikea ajatella että se on kipeä..Eikös ole aika pelottava ilmestys :D ?
On surullinen olo..ja jotenkin tyhjä olo..tai voimaton. Kunhan Wilmalla vaan olisi loppuun asti hyvä olla. Kyllä me Aten kanssa tästä selvitään - yhdessä.
Oli meillä viikonloppuna ilonkin aiheita - "pieni" Tuukka täytti 9-vuotta! PALJON ONNEA! Synttärijuhlilla riitti vilinää ja vilskettä :) ! Oli kiva nähdä miten kovasti Tuukka nautti kaikesta mitä oltiin järjestetty.
Ate on ollut taas ihan pöhkö, mutta hyvä kun pysyy nauru herkässä, vai mitä? Arjen pienistä iloista saa voimaa vaikka mihin :) . Ja mä melkein kihisen kaikesta mitä on tulossa lähiaikoina...mutta niistä myöhemmin :) !
Tänään on agipäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti