Kyllä voi pieni koira mennä surkeaan kuntoon pelkästä ripulista ja oksentamisesta..tuollainen 2,2 kg painava kirppunen kun kuivuu niin kovin äkkiä.
Vaiva alkoi toissayönä ilman mitään ennakkomerkkejä, oli ripuloinut sisälle ja oli siitäkin korvat luimussa kun ei vaan ollut pystynyt pidättämään ja kukaan ei ollut herännyt sen piipitykseen. Annoin sille toissa-aamuna ruokaa, peläten että verensokeri laskee liian alas, ei olisi pitänyt..kaikki tuli takaisin ja ripulointi vaan jatkui. Olisi pitänyt heti antaa vaan canikuria ja maitohappobakteeria. Työpäivän aikana oli ripuloinut ja kun mä tulin töistä se oli ihan kamalassa kunnossa. Hoippui häntä alhaalla eteenpäin ja koko ajan piti päästä ulos. Ulkona sitten tulikin vaan vettä normaalitavaran sijaan, mutta verta ei onneksi näkynyt.
Aten kanssa nesteytettiin sitä suun kautta ruiskulla vesi, maitohappobakteeri, canikur liuoksella. Onneksi se on niin kiltti ja tottunut moiseen hommaan, kiltisti otti vaikka mitään ruokahalua sillä ei ollut.
Lähdin Nismon kanssa lenkille eikä Nemo edes yrittänyt mukaan :( . Ei jäänyt edes perään katsomaan tai itkemään mikä on normaalisti itsestänäselvyys..se on aina siellä missä tapahtuu!
Tulin lenkiltä niin se oli oksentanut mutta ripulia ei näkynyt, onneksi. Annoin sen mahan rauhoittua ruoasta ja vettä juotin väkisin.
Viime yönä ei ollut enää ripuloinut kuin ihan vähän eikä oksentanut ollenkaan, toisaalta olisiko sillä olult enää enempää ulos tulossakaan kun ei mikään pysynyt sisällä. Aamulla oli onneksi jo vähän reippaampi eikä askelkaan enää niin kovin hoippunut. Sekoitin veteen canikuria jonka jauhoin pieneksi..ja se söi sen ihan itse! Jee :) ! Joskos se tästä alkaisi nyt helpottamaan..selkeästi kun oli jo nälkäinen.
On ne haavoittuvaisia..noin pikkuiset koirat. Tuollainen ripuli ei olisi aiheuttanut hoffeille muuta kuin päivän paaston ja that's it.
Toivottavasti pieni Nemo paranee pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti