Mä en voi käsittää miten aika menee niin hirveää kyytiä! En kyllä toisaalta valita koska oon tällä hetkellä ehkä maailman onnellisin nainen. Ainakin vahvasti uskon niin. Mun vieressä, arjessa ja ilossa seisoo jotain niin hienoa etten voi lakata ihmettelemästä sitä, miten kivaa elämä voikaan oikeasti olla. Miten paljon voi se tietty hymy merkitä. Tai nauru...tai juttuhetket...tai pienet asiat joista tietää että välittää. :) :) :)
Viikonloppuna me juhlittiin Aten ja lapsien kanssa Halloweenia. Nina, Aku ja Nelli olivat myös kyläilemässä. Mä (joo, ihan tosi) olin koko viikon askarrellut koristeita valmiiksi ja sain kuin sainkin Aten ruokahuoneen verhottua lepakoiden, kummitusten, irtokäsien, hämähäkkien, pumpulin jne varjoon :). Ulkona lapsia sitten odotti erilaisia rasteja "madoista" "taikasauvoihin" . Palkitsevinta oli huomata että kaikki työ oli todellakin sen hetken arvoista. Lapset tykkäsivät ihan kauheasti. Se rehellinen, puhdas into mikä taskulampun valossa ulkona näkyi niiden kasvoista oli ihan parasta. Me katsottiin Aten kanssa niiden menoa ja riemua hymyillen..
Ennen Halloween juhlia me käytiin porukassa Lohjalla Lägin hallissa pyörähtämässä agilityn merkeissä. Siellä oli Hallicupin I - osakilpailu ja mä olin ilmoittanut Hiskin maximölleihin. Radalla oli 12 estettä; 7 hyppyä, 2 putkea, muuri, A ja puomi. Hiski ei koskaan ole ollut hallissa agilitya harrastamassa joten mua jännitti jo pelkästään se, että toimiiko ollenkaan vai miten oikein käy. Jäi istumaan (kuten aina) nätisti hypyn taakse ja seuraava este olikin puomi. Varmistellakseni kontakteja, en ottanut kauheasti etumatkaa ja annoin taas "nätisti" käskyn puomin ylösmenolla. Malttoi tulla nätisti koko puomin eikä kontaktivirhettä tullut. Muuri oli hassusti kulmassa ja mä vein liian pitkälle. Pitkälle viennin johdosta valssini oli täysin turha myöhästymisen takia ja meille tuli melkein yhttentörmäys seuraavan hypyn ja putken välissä. Mun kämmäilystä johtuen Hiski ottikin sitten kiellon ja toisenkin putkelta. Kolmannella heitolla meni ja nätisti taittui seuraaville kahdelle hypylle. Sitten A, kontaktit ok mutta TAAS mun valssi myöhässä. Hyppy ja musta mutkaputki...kielto putkelta ja toisella yrittämällä sisään. Viimeiset kaksi hyppyä oli oikein tyylikkäitä. Täytyy treenata takaaleikkauksia putkille ja muutenkin lyhyttä/pimeää lähestymistä putkille. Takaaleikkaukset olisivat olleet Hiskin tyylisellä koiralla ainut järkevä vaihtoehto radalla mutta en ottanut riskiä vaan yritin valssilla, mikä mun hitaudesta ja pitkistä vienneistä epäonnistui. Olen kuitenkin ihan fiilareissa siitä kontaktista, vauhdista ja tekemisen ilosta mikä Hiskillä oli radalla!!! Se toimi täysin kuten minä ohjasin. Hiski kesti myös virheeni eikä karannut radalta kun mä mokailin. Ekat hallimöllit, hyvin siis meni! Sijoitus meillä oli 8. eli 2 pistettä Hallicupissa. Enempää me ei möllipuolelta saadakaan koska virallisten kisojen johdosta meijän täytyy kisata seuraavat hallicupit kisaavissa ;).
Sunnuntaina Nemo ja mä matkattiin Lietoon kisoihin. Ekat viralliset....jännitti ihan helvetisti. En oikeastaan muista automatkasta yhtään mitään vaikka ajoin ite. Ate ei päässyt mukaan vaikka olisi halunnut joten mua jännitti vielä enemmän...Oltiin Nemon kanssa hyvissä ajoin paikalla ja eikun lenkkeilemään. Juoksutin sen hyvin, juotin ja laitoin autoon vielä hetkeksi. Kävin ilmoittautumassa kädet täristen ja sain tietää että aikataulu on hieman edellä. Katselin hetken muita koiria, ihmisiä ja kaikkea sitä meteliä mitä halliin mahtui. Pohja oli ilmeisen hyvä. Hiekka, mutta tiivis. Näin että rataa ykkösiä varten alettiin rakentaa ja yritin arvailla mistä se lähtee ja miltä esteeltä mennään millekkin. Huomasin että estevälit oli pitkiä eikä rata näyttänyt kauhean vaikealta. Poltin tosi urheilijamaisesti varmaan kolme röökiä putkeen hallin ulkopuolella ja lähdin hakemaan Nemoa autosta kun ratahenkilöt alkoivat numeroimaan esteitä. Nemo ei ollut moksiskaan ihmismäärästä, koirista tai metelistä vaan tepasteli siellä korvat höröllä ja häntä pystyssä. Me kerättiin kauheasti katseita, osotteluja ja nauruja kun siellä viipotettiin. Ei niitä chihuja siis hirveästi vieläkään ole agilityssa. Juoksutin Nemon vielä uudestaan, hyppyytin pari hyppyä ja menimme keinun kahdesti. Rataantutustumisen kuulutus meni multa ihan ohi ja juoksin vähän myöhässä kentälle. Kävin radan läpi, pari helppoa puolenvaihtoa, kepit "oikealta" puolelta, ei rengasta...A este ansana keinulle mentäessä. Nemo joutui jäämään yksinään kiinni radan ulkopuolelle ja täytyy myöntää että hieman pelotti onko joku syöny/tallonu sen sinne mutta ei onneksi :). En uskaltanut enää viedä autoon sitä koska oli vain kolme koirakkoa ennen meitä. Kuuluttaja huusi "radalle seuraavaksi numero 34, Hanna Suominen Nu-Pun koiraklubista koiranaan pitkäkarvainen chihuahua Nemo"...ihmiset nauroivat ja joku tirskui että tuollako voi harrastaa. Mun sydän hakkasi miljoonaa ja Nemo tapitti mua sen näköisenä että ei ole mitään hätää. Mä otin siltä pannan ja hihnan pois jo n. 10 metriä ennen kentälle menoa ja seurautin sen sinne lähtöpaikalle. Nemo oli innokas ja hyvässä vireessä...päätin etten jätä sitä lähtöön koska ei ollut pakko vaan vihellyksestä lähdettiin yhtä matkaa menemään. Hyppy, hyppy ja putkeen...haki nätisti ja mä sain hyvin etumatkaa keinulle. Reipas keinu ja käskystä alas kontaktipinnalta. Kahdesta seuraavasta hypystä toinen oli "piilossa" ja olisi pitänyt käydä saattamassa kun olisi ehtinyt. Nemo kaartoi todella läheltä siivekettä, kuten olen ohjauksellani opettanut ja mä näin sen sekunnin murto-osan kun se epäröi..ja alitti riman :( ..yleisö nauroi mutta me mentiin etiäpäin. A:lle nätisti ja tuli hyvin imuun mun persjättöön. Hyppy, valssi ja putkeen, toimi hienosti! Muuri (ei kolahtanut yhtään palikoihin) ja muurilta taas piilokulmassa hyppy..sama epäröinti ja riman alitus :( . Jatkettiin seuraavalle hypylle josta otin sen käteen ja mietin että vien kepeille, peruuttaen ja vedän sen ekaan väliin. Noh, ei mun tarvinnu kun se sinkosi sinne itse pujottelemaan! JEE! Kepeiltä kääntö puomin ohi kolme hypyn kiemuraan ja ne meni ihan nappiin. Luki ohjausta hyvin ja haki hypyn suunnan juuri kuten halusin. Puomille ja siitä kaksi hyppyä joista vikalle vähän työnsin ja siinä se oli. Meillä oli hauskaa vaikka hylkyhän se sieltä rapsahtikin. Vaikka Nemo epäröi kahdesti ja teki alitukset se oli silti taas se Nemo jolla olen aloittanut agilityn. Se kuunteli, innostui ja halusi tehdä yhdessä. Ihan mahtavaa! Oli kiva soittaa Atelle ja kertoa miten meni. Tuntui niin hyvältä kun joku siellä odotti että kuulee mun kommentit radasta. <3
Nyt alkaa sitten tehostettu agitreenaus...seurravat viralliset Nemolla kolmen viikon päästä ja samalla ekoissa virallisissa starttaa Hiski!!!! Kisat on Purina Areenalla Helsingissä ja mä varmaan pyörryn sinne lähtöön.
Nemo saa treenata korkeita hyppyjä vinossa tuloasennossa sekä keppejä ja vauhdikkaita kontakteja. Hiskille tiedossa takaaleikkauksia putkille, valsseja hyppyjen väliin, keppejä ja rengasta. Kyllä on projektia!! Varsinkin kun esttet on kannettu kentältä jo pois niin saa raahailla niitä edestakaisin ja TOIVOA ettei tule lunta.
Viron loma ja näyttelyreissu lähestyy! Perjantaina Ate, Hiski ja mä suunnataan Tartoon koko viikonlopuksi! Jipii!!!! Mun suunnitelma on lauantain näyttelypäivän jälkeen köyttää Ate kiinni hotellihuoneen patteriin ja päästää se pois sieltä vasta sunnuntai aamuna ;)
Nismo pääsee myös tällä viikolla mukaan agireeneihin kun ohjatut treent ovat päättyneet ja kentällä on vähemmän hulinaa. Josko siitäkin saisi edes jotain möllivalmista joskus ;)
Rutulla piisasi hommaa viikonloppuna ystäväni Katin luona. Ruttu ja rotikka Pimu paahtoivat koko viikonlopun kielipitkällä ihmisten hermoja kiristellen ;). Tämä viikko Rutulla menee päivisin taas kivasti kun sen kolmiossa majailee myös Hanna ja sen 4 hurttaa + iltaisin sillä on tiedossa tokoa mun kanssa :) !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti