Eilen Ate piti tokotreenejä. Kuten aina, syksyä ja talvea kohti treeniporukasta putoilee pois ne, jotka eivät ole ihan pähkähulluja koiraharrastajia. Ryhmässä on normaalisti 12 koirakkoa, eilen meitä oli seitsemän eli reilu puolet. Toisaalta ryhmässä on nyt ne jotka tosissaan haluavat edetä ja kisata/kisaavat jo. Luulen, että kouluttajalle eli Atellekin on palkitsevampaa treenata sellaisten kanssa joilla on selkeät tavoitteet ja halu edetä. Ate kun ei itse YHTÄÄN ole kisaihmisiä ;)....
Ruttu oli maailman onnellisin rumanaama kun se näki että haen sitä tarhasta treenikamat päällä ja vien sen autoon. Tietää ettei saa hyppiä joten matka tarha-auto oli sellaista ylienergistä kyyristelyä ja paikallaan steppaamista ja ruoskahäntä heilui niin perkeleesti. Juttelin sille autossa että mennään töihin ja täytyy olla nätisti. Eihän se juttelusta mitään ymmärrä, mutta tykkää kun sille jutellaan. Kontaktissa autosta kentälle..tämä on alkanut viimeaikoina vasta sujua moitteetta. Monen monta kertaa me ollaan otettu taas autolta vauhtia uudestaan (tai lähinnä vauhtia pois) kun meinaa se ensimmäinen 5 min mennä siihen että "äiti etkö sä nää että tuolla on koira, ja tuolla ja tuolla!" Min en käsi pitkänä siellä perässä aijo roikkua ja nyt ei tarvinnutkaan vaan haki ihan itse kontaktin kun laitoin kurkkarin kaulaan. Hieno poika :). Harjoiteltiin kaukokäskyjä ja Rutun istu ja maahan on hyviä, menee käsimerkillä tai ilman mutta se seisominen...blaah...ei se hokaa sitä ollenkaan ja joo, ei me sitä olla kauheasti treenattu :(. Sain onnistumaan sen eilen jo sen edessä yhden kerran ja jätin siihen kun Ruttu alkoi jo kuumua kun ei tajunnut mitä siltä haluttiin. Ate halusi olla taas äijä ;) (no ei vaan, tää on hyvä treeni) ja marssittaa seitsemää naista tahtonsa mukaan ympäri kenttää. Koirat jää istumaan yhteen riviin ja ohjaajat tekevät Aten komennosta täyskäännös mars, käännös vasemmalle/oikealle mars ja liike seis. Tekee Rutulle tosi hyvää että joutuu olla paikallaan vaikka teen muutakin kuin tuijotan sitä suoraan. Pysyi siis hyvin eikä liikkunut ollenkaan. Ei myöskään mennyt yli koska ei tärissyt kun tulin takaisin sivulle. Sitten luoksetuloa jonka yhteydessä maahanmeno. Ensin lyhyellä matkalla ja Ruttu ei tajunnut ollenkaan koko homman ideaa. Se tuli vaan luokse hölmö ilme naamalla ja mua nauratti kauheasti. Vieläkin lyhyempää ja käsiapu ja alkoikin jos sujua :) . Sitten yksi läpijuoksu ettei ala himmailla ja ennakoida. Ei törmännyt luoksetulossa, jes! Sitten seuraamista ja käännöksiä. Olin eilen seuraamiseen NIIIN tyytyväinen! Katsoin suoraan eteenpäin ja se meni ihan niinkuin oikeat koirat, vahva kontakti, mukana käännöksissä, suorat perusasennot pysäytyksissä. Siihen oli hyvä lopettaa, namipalkata, leikkiä hetki ja juosta lelu suussa autolle. Jäi tosi hyvä olo :)
Tokoryhmän jälkeen Ate tokosi Hiskin kanssa ja luovutti sen sitten mulle agitreenjeä varten. Tarkoitus oli harjoitella pysäytystä A:n kontaktille, kahdella hypyllä "mene" käskyä, keppejä ja välistävetoja. Hiski oli todella miellyttävällä treenituulella, innokas mutta ei överi. En siis saanut yhtään purua eilen ;). Oon muutenkin palkannut sitä heittämällä namin ilmaan / maahan ja lelun pois itsestäni että lopettaisi hihassa tai pakarassa roikkumisen kuumetessaan. Noloa kisoissa kun 37 kg hovawarttia roikkuu ohjaajan hihassa...tai vielä pahempaa jos se roikkuu pakarasaa häntää heiluttaen! "Mene" käskyn tarkoitus oli sama kuin eteen menossa eli hakisi suorilla itse esteitä paremmin ja etenisi itsenäisesti muutenkin käskystä. Ykkösluokan kisoissa on aika yleisesti joko alussa tai lopussa pitkä suora hyppyjä ja en mä juosten Hiskille pärjää eikä se ole lajin tarkoituskaan. En käyttäny targettia vaan lainasin Atea kahden hypyn taakse niin että viimeisen hypyn ja Aten välimatka oli kuitenkin n. 10 metriä. Otin vauhtia ja annoin käskyn "mene" hyvissä ajoin ennen kahta hyppyä näyttäen voimakkaasti eteenpäin kädellä ja irtosi aivan mielettömän hyvin kohti Atea, mutta mikä tärkeintä, tuli hyppyjen jälkeen mulle kuitenkin taas ohjaukseen ja hallintaan, JES! Muutama onnistunut toisto ja seuraavaa asiaa kohti. Kepeille ohjasin peruuttaen sisääntulon ja vauhdissa käännyin oikeinpäin Hiskin pujotellessa. Eka kerta meni siihen, että pujotteli kyllä mutta hidasteli ja oli selkeästi ihmeissään että mites toi ohjaaja nyt on ihan "väärinpäin" tuossa. Toistojen kautta meni aina vaan paremmin ja yhteen vauhdikkaaseen ja onnistuneeseen sitten lopetettiin. Välistävedoissa annoin Hiskille liioitellun paljon tilaa ja olin itse aika kartalla omasta mielestäni. Nämä meni hyvin, joskin nopeutta täytyy taidon myötä saada lisää. Mittailin vähän välimatkaa mistä vielä mahtuu kääntymään ja huomasin vaativani liikaa. A:n pysäytys hitaalla vauhdilla ok ja jää kontaktipinnalle odottamaan vaikka otan välimatkaa juosten, mutta jos juostaan itse esteelle niin ei toivoa että olisi korvia pysähtyä..treeniä treeniä, on tyhmää ottaa siitä se 5 vp. Kaiken kaikkiaan Hiskin kanssa hyvät treenit ja tekemisen meininkiä!
Nemo sai pujotella, pujotella ja pujotella ;). Hienostihan tuo kirppunen keppejä menee...oikealta puolelta. Väärä puoli oli taas haasteellinen mutta saatiin me sekin Nemon kanssa onnistumaan lopulta! Ottaa jo etäisyyttä minuun pujotellessa eli menee itsenäisesti edeten eikä tarvitse lukea minun vauhdistani pujottelunopeutta. Motivoinniksi keppitreenien jälkeen otettiin "putkeen, tänne, poispäinkäännöksellä uudestaan putkeen" ja Nemolla oli hauskaa. Se sai oikein pulttikilarikohtauksen josta kehuin sitä ja palkaten vein sen autoon.
Sitten Nismo...ja riita..en tule ohjaukseen, en tule kontaktiin, en tee mitään muuta kuin sitä mitä ITSE haluan...mrrr...sen seurauksena muutama paikallaolo, luoksetulo ja hallintaa..kun sujui, hirmuinen palkka ja onnistumisesta autoon. En ottanut sitä agikentälle sikailemaan ollenkaan.
Huomenna se olisi sitten kolme nenua kohti Viroa :). Mä vähän säädin matkojen kanssa ja päästäänkin vasta maanantaina pois eikä sunnuntaina niinku piti...hyvä minä...noh, onneksi Ate ei kauheasti ainakaan suuttunut ja haluaa vielä mun kanssa lähteä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti