Jäähän se...

Voi että...joskus se tosiaan on niin pienestä kiinni. Jos pysähtyisi ja miettisi, että mitä käskyä sitä kotona käyttää arkijuttuihin niin helpommalla pääsisi. Mä tyhmänä oon hakannut päätä seinään Nismon kanssa liikkeestä seisomisen suhteen ja siihenhän läytyi se kotona pihalla käytetty, viikonloppuna hyväksi havaittu "odota". Siihen jää melkoisen varmasti häntä heiluen seisomaan käsiapua hieman kylläkin käyttäen ja malttaa jopa pysyä vaikka palaan viereen tai kierrän takaa. JEE! Liikkeestä maahanmeno..voi kun eilen oli surkeita suorituksia :(..tyhmänä nami kädessä yritin jättää, no eihän se malttanut..pari onnistunutta toistoa joo TODELLA vahvalla avulla, mutta enemmän epäonnistumisia mistä ei sitten voi palkata..blaah. Luoksetulot taasen onnistuivat kivasti! Nyt ei jäänyt seisomaan, mennyt maahan tai tehnyt muutakaan outoa vaan jää hyvin, tulee todella ripeästi loppuun asti ja jäi eilen eteen istumaankin :) . Palkkasin eteen ja vapautin siitä. Hassu se on...häntä heiluu koko ajan! Ilmekin näyttää siltä että sitä oikein naurattaa! Seuraamisissa alkuun vähän jätätti, mutta muisti homman kun vähän vaadin. Juostessa hyvä, samoin hitaassa. Perusasennot oli eilen nopeampia kuin yleensä ja käännökset oikeallekin alkavat sujua aika heittäen, vasemmalle parempi kuitenkin. Kivaa on tehdä sen kanssa ja se haluaa olla ja tehdä.

Nemo oli toki mukana, mutta eilen keskityin vain Nismoon. Nemo sai keskittyä ulkoiluun, toisten koirien ihmettelyyn, lenkkeilyyn ja kerjäämään paikallisen huoltoaseman terassilla mun paninista jämiä. :)

Sunnuntaina on tosiaan meijän kerhon mätsärit. Ate menee tuomaroimaan kahteen eri luokkaan ja Nina vie kirppuset kehään. Kirppujen kehässä Ate ei kuitenkaan ole ;). Katsotaan miten ne sillä meneepi, toivottavasti esiintyvät kauniisti. Tutkia ainakin antavat kun mä niitä joka ilta kääntelen punkkitarkastuksen merkeissä ja samalla katson hampaita, kynsiä jne ettei unohdu. Harmittaa kovasti etten itse pääse.

Pitäkää vaan hölmönä, mutta kirjoitin Atelle kirjeen kun joudun sinne reissuun. Musta oli tärkeää kertoa, miten paljon se merkitsee ja miten kovasti odotan paluuta kotiin. 59 tuntia erossa...kauhean pitkä aika. Ensi yönä se lähtö sitten on :(. Onneksi Kati tarjoutui viemään kentälle!