Huhhuh mikä vkonloppu. Työreissu on onneksi takana ja koti-ikävä oli kyllä melkoinen! Itkua alkoi pukkaamaan silmään muustakin kuin lentopelosta kun kone laskeutui eilen iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentokentälle. Enhän ollut poissa kuin pari päivää ja toimiihan puhelimet, mutta silti. Äkkiä Katin kyydillä (KIITOS) kotiin tuliaiskassien kera. Laukkukin jäi sinne ja työkaverit toivat sen perässä. En todella malttanut jäädä sitä enää odottamaan! Kaikki mun rakkaat miehet olivat pihalla mua vastassa ja kun loikkasin ulos autosta, tuntui niin hirveän hyvältä olla kotona. Vielä paremmalta tuntui se, että minua oli selkeästi ikävöity. Ehtisin näkemään poikiakin paikaiseen ennen kuin lähtivät äidilleen ja annettua tuliaiset. Halisivat kovasti ja olivat innoissaan. Kirput meinasivat seota pikkuisiin kinttuihinsa ja vinkuivat hännät viuhtoen, Hiski lauloi tarhassa ja jopa Stenfors tuli puskemaan. Atesta puhumattakaan...rakastan lujaa enkä koskaan päästä irti. Meijän ihana koti ja perhe ja elämä.
Mä olisin kyllä voinut reissun jälkeen pitää pari pvää lomaa...mutta arkihan puski heti työn merkeissä vastaan. Blaah. Kesälomaan (ja TERVIKSEEN!) on "enää" 5 viikkoa! Ate ja Tuukka olivat reippaileet meijän loma-asunnonkin jo yläpihalla valmiiksi ja mä toin siihen Tanskasta lipunkin :).
Nina oli kiltti ja jaksoi mahansa kanssa käydä näyttämässä Nismon meijän omissa mätsäreissä eilen sunnuntaina. Nea (5 v)oli saanut näyttää Nemon, mutta sen esiintymisestä ei ollut kyllä tullut mitään. Nemoa oli pelottanut olla Nean kanssa ja minun sekä Nismon puuttuminen oli syönyt pienestä reippaasta koirasta kaiken rohkeuden. Hyvää harjoitusta kuitenkin ja jatkossakin voisi katsella mätsäreitä sillä silmällä, vaikka en näyttelyihin kirppujen kanssa todennäköisesti menekään koskaan. Nismo oli ollut reippaampi kuin uskoinkaan, vaikka rähinääkin toisille koirille oli ollut ilmassa..pelkäsin ettei Ninan auktoriteetti riitä pitämään sitä ollenkaan nuhteessa mutta hienosti oli pääpiirteittäin mennyt. Nismo oli loppujenlopuksi luokassaan SINISTEN neljäs ja sai pokaalin sekä hurjan suuren ruusukkeen, unohtamatta nameja ja lelua! Hienoa! Kommentteja oli tullut esimerkiksi etuliikkeistä, joita on mahdoton arvostella koska Nismo seuraa kontaktissa esitettäessä ja näin ollen näyttää siltä, että kauhoo. Jep, totta. Olen silti ylpeä pienestä Nismolaisesta joka on ylittänyt lähinnä itsensä ja reippaasti esiintynyt kehässä jonkun muun kuin minun kanssa! KIITOKSET NINALLE JA NEALLE!
Sunnuntaina olisi tosiaan rallytoko kisat ja molemmat mahtuivatkin kisoihin peruutuksien vuoksi! JEE! Tulisipa aikataulu pian niin saisi aloittaa järkkäilyn...jännityskin hiipii vähitellen..meneeköhän se koskaan ohi? Siis kisajännitys? Perjantaina pukkaa myös meijän seuran epiksiä agilityn merkeissä, jospa veisi Nemon ja Hiskin sinne kumpaankin luokkaan, saisi hyvää treeniä!
Oon vaan yhtä hymyä. Tuntuu niin kovin hyvältä kaikki :)
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti