Perse edellä?

Miksi mulla ei ikinä ole kameraa mukana kun sitä tarvitsen?? Eilen olisi voinut kuvat hauskan otoksen siitä, miten jälkeä ajetaan Nemon tyyliin :D. Otsikkokin tulee siis siitä. Voi että tuota pikkuista lemmua..

Eilen tosiaan pikaiseen jäljelle, vähän äkkilähdöllä ja tarkoitus ajaa lyhyttä nurmikolla. Hiskihän tässä on pääroolissa, mutta mä pakkasin myös hiippikset kyytiin kun ne niin kovasti tykkää ja Nismo on aika hyväkin. Eka kerta kuivanameilla molemmille ja Nemon jälki oli todella lyhyt suora, jossa keskellä palkaton kohta, muutoin epätasaisen tasaisesti jokaisella/joka toisella askeleella. Koitin kiinnittää huomiota omaan tallomiseeni, koska on paha tapa polkea ja vetää jalkoja eli ei askeleista aina tietoakaan. Keskittymisellä siitä selvittiin ja osasin jopa minäkin kävellä ;). Nemo se sitten on outo..jos siitä tulisi joskus jälkikoira(pelastus) niin asiaan voisi ehkä puuttua, mutta kun omaksi iloksi ja koiran hauskuudeksi tätä tehdään, en nähnyt aihetta puuttua. Eikä se periaatteessa edes tee vääriin koska suunta on oikea eikä aja mitään takajälkeä..Nemo meinaan PERUUTTAA koko jäljen :D. Jep, se tosiaan kääntyy perse menosuuntaan päin ja peruuttamalla ajaa koko matkan. Pikkasen nauratti. Pieni nenä teki töitä hirmuista vauhtia ja pienet tassut viuhtoivat menemään nurmikolla. Vähän hösötti, mutta jälkien määrään (mitä ollaan sillä ajettu) nähden aika tehokkaasti veti, loppupalkalle malttoi eikä oikonut. Toisaalta mites alat oikomaan jos peruutat koko matkan. Hassu minikiituri! Nismon kanssa sitten olin tarkempi...tiedän mitä siltä voi jo odottaa. Nismolle palkkaa kahdelle ekalle askeleelle ja nurmikolle tämäkin. Ensin suora jossa siis alussa palkkaa, keskiosa tyhjä. Ajoi jonkun verran sivussa (näin itse asekeleeni) ja Ate sanoi että johtuu tuulesta. Ei meinannut malttaa odottaa mun lupaa lähteä ajamaan ja alussa kysyi kahden askeleen jälken kerran tukea hakien kontaktia. En tehnyt mitään, odotin vain ja pieni nenä painui hommiin. Aavistuksen sivussa ajamista lukuunottamatta meni tehokkaasti ja varmasti eteenpäin. Kulmassa kääntyi kuin olisin sen ilmassa kääntänyt! Näytti niin hienolta :). Eikä mennyt näöllä vaan nimenomaan nenällä. Kulmassa oli palkkaa ja taas tyhjää. Kulman jälkeen n.viisi - kuusi askelta ja tapahtui jotain..hukkasi hetkeksi jäljen. Meinasin ensin mennä sorkkimaan väliin ja ohjata takasin, mutta annoin onneksi keksiä ihan itse. Kovan nuuskutuksen jälkeen jälki taas löytyi, vauhti kiihtyi ja paineli eteenpäin. Loppupalkka oli piilossa eikä sinne yrittänyt oikoa. Kaiken kaikkiaan niin hieno Nismo :) ! Molemmat noista kyllä tykkää koko jälkihommasta ihan hirveesti. Mä oon niiden mielestä maailman hienoin ihminen kun ne on löytänyt jäljen ja saa sieltä ruokaa. Molemmat tepastivat autoon mua tiiviisti tuijottaen, kontaktia hakien ja hännät heiluen.

Sattuipa siinä jäljelle mennessä yksi outo juttukin. Aten puhelin soi ja naapurihan se siellä tuumasi, että "vein teijän koirat takaisin tarhaan kun olivat meijän pihalle tulleet" ..pikkuisen ihmeteltiin koska kaikki koirathan oli meijän mukana. Naapuri ihmetteli vielä enemmän että kenes koiria hän on meijän tarhaan vienytkään ja sanoi että ne menivät sinne niin nätisti kun hän vei. Ihan kun olisivat aina olleet :). Pikkukylän hyvät puolet tuli taas esiin kun kurvattiin kotiin katsomaan kenes koirat ne on ja tunnistettiin ne tietysti ja pirautettiin omistajalle joka kävi ne noutamassa kiitoksien ja pahoittelujen kera :). Onneksi pääsivät kotiin!

Mä läpäisin aamulla kirjalliset :)! Ate kuittaili, että menee jo rutiinilla kun nämä olivat neljännet joissa olen joutunut käymään ja kaikki on menny ekalla läpi..ja onhan mulla korttikin ollut jo 7 vuotta.

Loppuun vielä Stenforsin pikaiset kuulumiset. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä sekopäisempi siitä tulee. Itsesuojeluvaisto on kateissaan ja tänäKIN aamuna se jäi Hiskin jalkoihin hyökätessään puskasta sen kimppuun. Hiippiksiä se pistää mennen tullen köniin ja pyörittelee pitkin mäkiä. Toiset antaa tehdä mitä vaan kun tykkäävät siitä niin paljon. Koiratarhaankin se jostain reiästä ujuttautuu ja pötkötteleekin Hiskin kanssa siellä mielellään. Uusimpana harrastuksen on sisiliskojen halkominen. Se halkaisee sen keskeltä kahtia, jättää meille näytille hetkeksi ja sen jälkeen joko vie jemmaan tai syö. Linnut ovat sille raivoissaan kun se on kytiksellä milloin minkäkin variksen perässä. Sisällä se toisinaan esittää kehräävää sylikissaa ja loikoilee auringossa, mutta totuus on toinen..viime yönäkin se yritti repiä makkarin ovea auki väkisin eikä meinannut millään uskoa ettei pääse sänkyyn nukkumaan. Jos sen virheen tekee niin siellä ei ole mikään turvassa. Todisteena mulla naarmut varpaiden välissä, nenän alapuolella ja Atella...noh...you know :). Kaikesta huolimatta, se on hyvä kissa. Hullu ja energinen mutta rakas kuitenkin.