Muutaman päivän kun pitää kirjoittamisesta taukoa niin johan me keritään sinne sun tänne :). Päivät menee jälleen hirmuista kyytiä ja johan ensimmäinen puoli vuotta tästä vuodesta on kohta mennyt?! Juurihan oli uusivuosi?
Aina ei ole niin kovin helppoa. Atekin mainitsi, että olisi kiva joskus keskittyä olennaiseen ja se on kyllä totta. Aten tuki ja meijän vahvaksi kehittynyt suhde on kyllä ollut sellainen henkireikä, että ilman sitä olisin varmasti hermoparantolassa. Unohtamatta myös ystävien tärkeyttä, sukulaisia (niitä joista pidän ;) ) ja koiria tietenkin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin en voisi pyytää enempää elämääni. Rakastan sitä tällaisenaan ja jos jokin ei miellytä, mitä sitä turhaan hinkuttamaan? Ei voi olla kaikkia tai kaikkea varten mitenkään.
Viime viikon perjantaina me mölleiltiin meijän omissa kisoissa. Omat startit meni siinä kisajärjestelyiden ohessa ja ei voi kuin todeta että kyllä dream team on aina dream team :). Ilahdutti kovasti kun kaikkia nauratti ja hymyilytti, koiraharrastus tuntui siltä kuin sen kuuluukin. Oli hienoa päästä mukaan porukkaan viimeiseen kisaan ihan oikeisiin töihin, kun työmenojen takia on joutunut hoitamaan vain ennakko/jälkijärjestelyjä, vaikka ottaahan nekin toki aikansa ja työnsä. KIITOS KAIKILLE!
Nemon startti oli noh...paineistettu. Ei se vaan tykkää siitä ihmispaljoudesta ja kisapaineesta vaikka oli tuttu kenttäkin eikä mua jännittänyt yhtään. Se ei ole se sama Nemo kuin se on treeneissä/valmennuksissa/kotona...sanoin tuomarille heti että hylky otetaan koska käytän naksua hypyissä. Meno oli tahmeahkoa ja parista hypystä tuli ihan hölmösti ohi. Sylkkärit ja putken pimeät kulmat on omiaan Nemolle ja varsinkin pimeän kulman putkia oli paljon radalla. Menihän se niihin, mutta imu ja se normaali päättäväisyys ja varmuus uupui kokonaan. Osa tuli kehumaan että kauniisti ohjautui tuolle ja tuolle esteelle, mutta ei se silti ollut normaali Nemo. Palkkaa ja kannustusta annoin kauheasti ja radan jälkeen me juteltiin Nemon kanssa pitkään. Me ajateltiin yhessä, että jätetään viralliset kisat kokonaan pois mietintämyssystä. Mennään joskus jos mennään mutta ei oteta muuta tavoitetta kuin se, että yhdessä tekeminen on ihanaa ja se onkin. Se riittää meille ja mennään joskus jos mennään. Ei paineita eikä turhia vaatimisia. Harrastamisen tarkoitus kun on olla molemmille mielekästä.
Hiskin rata oli tyypillinen hoffihuumori pätkä :) !!! Virtaahan oli ja sitä oli vähän turhaksikin. Pelkäsin vähän putken pimeitä kulmia koska Hiski on ollut huono niihin irtoamaan ja sitten tuleekin jo liikaa lämpöä. Ei se ollut ollenkaan murheen aihe! Hiski teki sen saman mitä se tekee mulle oikeissakin kisoissakin aika ajoi. Vauhti kun kiihtyy niin paskat tule mihinkään ohjaukseen vaan korvat luimussa tykittää suoraan eteenpäin. Välillä se irtoaminen on niin takkuamista mutta tästä radasta sitä ei puuttunut..Jätin lähtöön, vastaanotin toiselle hypylle ja siitä 90 astetta ja putkeen. Nenästä nappasu putkelta koska siinä pakollinen puolenvaihto jotta tiesi missä mennään. Kaksi hyppyä, kolmas oli tarkoitus tehdä takaakiertona...joopa joo..käänsin omasta mielestäni hyvissä ajoin sen ponnistaessa toista hyppyä ja yritin vetää ylikorostetusti sitä takaakiertoon itseeni päin. Koko hoffi ei edes vilkaissut mun suuntaan vaan paahtoi kolmannenkin hypyn suoraan ja ampui sinne taakse putkeen sanoen vielä WUF mennessään. Pieni porsas siis. Voisiko tähän saada jonkun tasapainon kiitos :D ? Ensin ei irtoo mihkään, sitten irtoo liikaa. Noh, palautus hyllytetylle radalle, puomi josta otti molemmat kontaktit eikä himmaillut juuri lainkaan ja jäi napakasti. JEE! Takaakierto ja taas "pimeä" putki, meni tosi nätisti. Pari hyppyä ja kepit. Olisi varmaan hakenut ihan itse tai ainakin vahvasti näytti siltä, mutta menin tyhmäilemään ja herättelemään käskyllä ennen kun ite olin myöhässä. Hassu kömpelö aloitus siis kepeille mutta pujotteli näppärästi ja nopeastikin tollaiseksi mötikäksi :). Taas pimeä putki ja äkki ottamaan vastaan jotta saa hypylle pyöräytettyä. Ruma kuvio siitä tuli, mutta oikein meni. Ärsytti itse vaan. Sylkkäri puomille?! VAU! Irtosi hyvin eikä jäänyt kohnaamaan..taas molemmat kontaktit. Takaakierto, pimeä putki ja kolme hyppyä. Aika passeli tietyiltä osin , hyvä. Rapsuja, juoksutus, lyhyet tokotreenit ja autoon. Hienoa poikahan se on :).
Sunnuntaina oli sitten rallya Ertin kisoissa Kirkkonummella. Nismo jäi yhden pisteen päähän nousutuloksesta :(...eniten virhepisteitä tuli väärin suoritetuista kylteistä (3 kpl) jotka sitten katsoin myöhemmin videolta. Ensimmäisestä virheellisestä kyltistä minulla ei ole hajuakaan. En oikeasti tiedä mistä se virhe tuli? Kelailin ja kelailin mutta ei osu silmään. Toinen virhe tuli kohdassa "saksalainen täyskäännös" eli ohjaaja käntyy 180 astetta vasuriin kyltin edessä ja koira tulee selän takaa. Radalla näytti että se meni hienosti, mutta videolta katsottuna Nismo pyörähtää mun taakse, pyörähtää siellä kerran ja sitten tulee takaisin seuraamaan. Tästä -10 p. Viimeinen virhe tulikin sitten kyltiltä koira eteen,oikealta sivulle..Nismo tulee nätisti eteen, mutta kun se täytyisi oikealta kiertää sivulle, se ensin tulee askeleen minua päin, istuu uudelleen ja sen jälkeen vasta kiertää. Tästä -10 p eli väärin suoritettu kyltti. Onneksi tuli videoitua, tietää edes vähän mitä meni pieleen. Yksi piste lähti siitä, kun Nismo laittoi nenän maahan n.sekunniksi yksien kylttien välissä. Tuloksena siis 69/100. Videota kun katsoin monesti, itkin ja nauroin, hymyilin ja tunne oli muutenkin niin suuri. Nismo tulee koko radan niin iloisesti häntä heiluen, kontaktissa seuraten, oikein nauravaisella tirehtöörimarssillaan tepastaen. Siitä olen enemmän kuin onnellinen. Minun pieni Nismo :)
Hiskin rata...hmm...mä keskeytin kuudennen kyltin jälkeen koska koira oli ihan keitaalla. Ei meillä ollu siihen mennessä kuin 3 virhepistettä eli varmaan olisi nousutuloksen saanut jos oltaisiin loppuun menty, mutta ei sillä tekemisellä, en voinu antaa periksi sille ja antaa rötväillä. Aten mukana olo varmasti myös vaikutti, sekä vaan yksinekrtaisesti se, että se ei ole mun koira. Hiski koohkotti kaikkea muuta kuin tottista jonka se osaa kyllä. Keskitymme siis häiriötreeneihin enemmän :). Kiitokset Atelle taas mukana olosta ja videoinnista!
Rallyn jälkeen vedettiin vielä tokotreenit kotinurkilla, minä Hiskillä ja Nismolla ja Ate Hiskin kanssa. Toimihan se sitten..mrr! Nismon kanssa sitä täyskäännöstä reenattiin hulluna ja täytyy sanoa että onneksi videoitiin, koska mä oisin tyynenä vaan luullu että se osaa sen mutta tekeekin sen oudon lisäpyörähdyksen.
Nemo on leikkinyt hulluna Ninan pennun, Pomon kanssa. Jopa Nismo yllätti minut pari päivää sitten ja paini oikein iloisesti pennun kanssa?! Onkohan joku kopauttanut sitä halolla vai onko se tosiaan vanhentuessaan vähän tullut leppoisammaksi :) ? En voinut kuin järkyttyneenä katsoa miten se toohkasi menemään. Hassu. Kirppuset ovat myös tarhailleet hyvistä keleistä johtuen ja Nemo viikari päättää ihan itse koska tarhailu loppuu. Tulee aidan ali ja viipottelee katsomaan että mitäs te täällä pihalla puuhaatte. Takaisinhan se on komennettu, mutta pokassa on ollut pitelemistä kun se muina miehinä on sieltä viipotellut.
Maanantaina Nismo osallistui arkitottisryhmän möllitokoon. "Tuomarina" toimi Tuija Manninen ja meitä oli yhteensä 7 koirakkoa. Nismo sai 158,5 pojoa :) !!! Arvostelu toki oli möllimäinen mutta silti..paikallaanmakuu ja luoksepäästävyys 10 joista olen moemmista tuon koiran kanssa erityisen ylpeä. Hienosti pysyi ja pötkötteli rennosti eikä paineistettuna tai paniikinomaisena. Seuraamiset oli täysin alle meijän osaamistason. Nuuski ja pöhköili vaikka normaalisti tulee niin täpäkkänä. Ne jäi harmittamaan koska ollaan siinä paljon parempia. Liikkeestä maahanmeno. Käsiavulla meni ja jäi hyvin töröttämään. Liikkeestä seisominen, hyvin pysähty ja istui käskystä vasta. Luoksetulo oli nopea! Jää hyvin, lähtee kuin raketti ja tuli suoraan eteen, mutta seisomaan..höh. Istui käskystä toki. Estehyppy käsiavulla yli, nätisti jäi seisomaan ja odotti ihan paikallaan aina perusasentoon asti. Kentän ulkopuolella parit seuraamiset vielä ja palkkaluun kanssa autoon. GO MIMMU! Tainalle isot kiitokset tällaisen jutun järjestämisestä, kiitos tuomarille sekä sihteereille eli Atelle ja Ringalle sekä tietty kaikille muillekin kilpailijoille. Oli hauska juoda vielä kahveet ja käydä läpi suorituksia :) !
Tiistaina agitreenit. Hiski ei voinut tulla koska arasteli jotain niskassa/selässä/jalassa...nyt jo parantunut melkein kokonaan mutta ei ollut siis tiistaina hyppykunnossa. Nemo pääsi loistamaan ja saatiin Elinalta ihan hirmuisesti kehuja positiivisesta ohjauksesta, pienistä, rytmillisistä liikkeistä, yhteistyöstä...UPEETA! Treeninä kaksi lyhyttä muutaman esteen pätkää ja koska välimatkat oli pieniä niin pätkät oli meille tehtyjä :) ! Lähtöön jäämisessä oli ongelmia, mutta se olikin oikeastaan ainoa. Muutoin oli taas heiluvaa häntää ja kivaa. Keinulla otin tömäystä vähän vastaan koska Nemolla meinasi taas usko loppua sen laskeutumisessa mutta reippaasti tuli päähän asti. Putkelta veto/sylkkäri itseen ja takaaleikkaus hypylle. Se oli niin näppärä!!! Muutenkin ohjautui niin hienosti ja vähällä että oli ilo mennä. Toisella pätkällä hypyn taakse jos suora linja niin valahtaa helposti kauas kauas, mutta puolittaisella jaakotuksella siitäkin pästiin. Ihan pikkuriikkiset askeleet ja mun kropan kääntäminen riitti Nemolle tiistaina ja se teki hyvin. Se oli treenien jälkeen rapsutuksensa ja palkkansa ansainnut!
Eilen koirat viettivät lepopäivää treenaamisesta ja ulkoilivat sekä painivat jälleen sekä keskenään, että Pomon kanssa. Taisi siinä Stenfors osansa saada myös kaiken tuoksinnan keskellä. Mä piipahdin eilen Lohjalla Jaanalla Patun ja Hannan kera ja näin sitten vielä illalla Ninaa ja Hennaakin. Ystävätäyteinen ilta siis :). Hauska oli vaihtaa kuulumisia ja puhua pulputella, mutta kyllä kotiin silti aina on kiire :). Tuukka saapui eilen kotiin ja on se niin kiva veijari. Tänään olisi sitten ohjelmassa auton vaihto operaatio suoraan duunista. Kati oli ihana ja lähtee kuskiksi ja klo 14 startataan kohti Kuhmoisia ja käydään samalla katsomassa Aten äitiä ja siskoa perheineen. Hiippurat tietenkin kyydissä :). Me ensin Aten kanssa ajateltiin, että mennään kolmisin eli otetaan Tuukka mukaan...mutta kun Miniin laittaa 4 rengasta niin ei sinne enää kolmea ihmistä kyllä mahdu :D.
Illalla kun mä pääsen auton vaihdosta kotiin niin oon varannu kainalopaikan ;). Haluan olla ja rauhoittua. Huomenna sitten hyvässä seurassa grilliruokaa ja lonkeroa :) ! NAM!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti