Eilen mä koulutin. Siitä tuli hyvä mieli ja oli kiva tulla illalla kotiin ja tuntea onnistuneensa, kun ohjaajat lähtivät hymyillen kotiin. Pentukurssilla mua edelleen kalvaa se ajan puute, mutta on ne vaan taitavia silti. Mä jo haaveilin itseäni sinne riviin sen hoffilapsen kanssa..sitten kun se löytyy/syntyy/saapuu..Nemo sai myös osallistua häiriökoiran roolissa pentujen ohitustreeneihin. Kuten arvelinkin, pieni Nemo sytytti monien saalistusvietin ja ei se ohittaminen niin helppoa ollut. Nemo oli reipas ja tepsutteli menemään ihmeissään :)
Agilityn alkeisryhmä tutustui A esteeseen ja kertasi rengasta. Rengas meni kaikilla ihan huipusti! A oli vaikea muutamalle, mutta pienen houkuttelun jälkeen kaikki uskalsivat kivuta yli. Toki helpotettiin ja avattiin sitä aika paljonkin. Läksyksi pysäytyskontaktin opettelua. Oppilaat on niin hauskoja. Ne kuuntelee, tulee ajoissa paikalle ja haluavat oppia agilitya. Hienoa!
Treenien jälkeen pikaiset agitreenit. Nemo teki A estettä ja nyt siihen on taas tullut varmuutta. Kiipee reippaasti ja pääsen pitkälle irtoamaan jos tarvitsee. Hyppäämiseen taas keskityttiin pääosin ja ohjaukseen johon haettiin välimatkaa. Tuppaa kaartamaan kaukaa jos otan etäisyyttä ja niin teki nytkin. Palattiin siis taaksepäin asiassa ja vein lähempää. Kääntyi hyvin joten pikku hiljaa taas etäisyyttä. Etäisyys ei vaikuta kyllä etenemiseen mutta kaarroksiin kyllä...höh. Hyppäsi todella reippaasti ja rimat oli ihan normaalikorkeuksilla. JEE!
Nismo pääsi myös agikentälle paahtamaan. Voi että sitä riemua. Vahvasti kontaktissa esteiden luo eikä milliäkään rötväilty vaikka vinkui ja huusi että pitäisi päästä. Putkitreeniä paljon ja se alkaa sujua vastaanotolla moitteetta. Otan varmaan targetin sille sinne että pääsen itse pois tukemasta sitä. Hypyillä ohjausta ja eteenmenoa, WAU! Vauhtia on sitten ja paljon tuollaiseksi pikkuiseksi. A-este sekä hyppy, puomi, hyppy ja tuli ihan loistavasti. Nenukin pysyy kiinni tehtäessä eli selkeästi pääsee purkamaan turhaumaa radalla eikä lämpene uudestaan. Kyllä se siitä :)
Hiski puuttui...olisi kiva ollut sen kanssa päästä agihommiin kun treenit jäi väliin, mutta ei kerenny ja ei se mahdu mun autoon. Noh, sunnuntaina sitten rallytokossa näytetään :). Katsotaan kuin meitin käypi, vaikka enemmän mua Nismo jännittää.
sitten koiramaailman ulkopuolelta lyhyesti :
Kaiken epäonnen (it is hard to be ME ) ja musta riippumattomien asioiden keskellä en voi kun kiittää Atea, jota ilman olisin ollut hermoparantolassa jo ajat sitten. Ei sellaisia ihmisiä vaan ole kuin se yksi. KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti