Hih, mun blogi onkin ärsyttänyt ja saanut aikaan paskanjauhantaa. Makeeta. Meijän elämä on kyllä niin mukavaa että saahan siitä jauhaa, antakaa mennä vaan!
Noh...eilen oli sitten aikaa treenata. Ate koulutti iltasella ja mä pakkasin hiippikset kyytiin. Treenasin sitten ihan siinä kentän ulkopuolella, en sisäpuolella koska samat säännöt koskeen minuakin. Keli oli mitä loistavin ja alkuun käpsyteltiin pikkuinen lenkki siinä asutusalueella. Me nähtiin myös lk chihu, mutta ei saatu sitä kiinni vaikka yritettiin juosta perässä. Hauskaa, en tiedä kuin yhden muun chihun Saukkolasta omieni lisäksi :).
Nemo on koittanut kovasti oppia tokoa. Perushallinta, paikallaolot ja tämmöset perusjutut sillä on tassussa vahvasti, mutta hiomista ja erityistä huomiota sivulle tuloon ja seuraamiseen. Se on vaan niin väkkärä, että ehtii tehdä viisi asiaa ennenkuin mä ehdin ottaa sen näppiin. Menee maahan, antaa tassua, seisoo takajaloilla, pyörii ympyrää..voi huh :). Toisaalta sitten kun se hoksaa, niin se hoksaa. Eilen sivulletuloja kovasti. Näppärästi pyörähtää ja jää killittämään kieli hampaiden välissä törröttäen. Käsiapu on kova, enkä poista sitä ennen kuin on varma liikkeestä koska muuten ottaa tukea jalasta täpäyttämällä siihen ja siitä tulee turhia ja tyhmiä virhepisteitä. Seuraamista ihan muutaman askeleen pätkää ja oli kosketuskeppiä ikävä. Mä en tiedä mihin oon sen laittanu kun Nismon kanssa olen sitä joskus käyttänyt. Olisi pikkaisen kätevämpää selkä suorana hakea sitä oikeaa kohtaa, ettei poikita ja palkata..noh, menihän se kyyryssäkin. Nyt on vaan yksi turha karsittava pois. Plääh. Toisaalta mietin että se on pienempi paha kuin se poikittaminen, siitä aiheutuva turhauma ja palkattomuus kun väärästä ei heru enkä voi vaatia koiralta sellaista mitä en ole opettanut. Loppuun paikallaolo, pysyy hyvin vaikka nameja laitoin nenän eteen. Rekkakin meni ohi eikä noussut. Reipas pieni :).
Nismo oli aika täpsäkkäällä tuulella. Tirehtöörimarssia piti vetää koko ajan, ihan vapaa käskynkin alaisena. Tarkoitus oli treenata luoksetuloa, pitkiä seuraamisia hihnassa ja ilman sekä perusasentoja ja liikkeellelähtöjä. Oon aika käsi hihnan kanssa seuraamisessa ja jäykistelen turhia. Hyvin jaksoi Nismo pitkän pätkän. Äänellä kehuin pari kertaa mutta muuta palkkaa ei tullut pätkän aikana ja se riitti suoritukseen. Juostessa seuraaminen on ihan yhtä upeaa kuin kävellenkin ja hidaskin luonnistuu hyvin. Ilman hihnaa käytin sitten käsiä kävellessäni ihan ylireippaasti tarkoituksella ja ilokseni huomasin ettei se haitannut Nismoa ollenkaan. Seurasi ihan yhtä hyvässä kohdassa ja tyylikkäästi marssien. Pysähtymiset vaativat vielä huomiota, herkästi ottaa yhden askeleen ja sitten hakee perusasentoa. Tai sitten mun pitäisi tajuta että en voi pysähtyä kuin seinään, eihän siihen mikään reaktioaika riitä, enkä halua että se alkaa pysähtymistä ennakoida ja hiipiä perässä. Liikkeellelähdössä vedätys on unohdettu juttu ja käskyä on aikaistettu, TOIMII! Näppärästi lähtee, mutta kun kokeilin niin näppärästi myös jää jos tarvitsee. Katson koiraan liikaa perusasennoissa, leikin että se johtuu siitä kun se on niin pieni. Luoksetulossa kävi sitten jotain hyvin outoa. Ollaan koitettu unohtaa vastaanotto ja töröttää kisanomaisesti selkä suorana, kädet sivulla. Hyvin jää istumaan, malttaa odottaa, tulee reippaalla vauhdilla ja suoraan eteen, mutta menee MAAHAN?! WHOOT?! Koira jolle ei ole saanut mielekästä maahanmenoa sitten millään tarjoaa sitä vapaaehtoisesti. Todella outoa. Peruuttaen vaan ja istumaan ja siitä palkkaa. Toivottavasti tämä menee ohi.
Taina sanoi eilen jotain sellaista, mistä minulle tuli hyvä mieli. Se sanoi, että tulee aina hyvälle tuulelle kun katsoo minun ja hiippisten yhteistyötä. "Olen kateellinen siitä, miten kiinnostuneita ne ovat sinusta ja miten hyvin ne ovat hanskassa". KIITOS. Olen onnistunut koirieni kanssa.
Tiistaina me oltiin tokokisoissa joten en kerenny agitreeneihin. Hiski ja Ate saivat AVO luokan ekassa kisassaan ekan tuloksen. Ate kertokoon tarkemmin jos haluaa. Hiski oli huumorituulella ja ne nauroivat molemmat kehässä. Se oli hienoa. Kaikki liikkeet ei menny nappiin, mutta ne nauttivat toisistaan. Wau. Elisa ja Jeni korkkasivat samoissa kisoissa tokouransa ja voittivat ALO luokan aivan mahtavilla pisteillä! ONNEA vielä tätäkin kautta kovasti :). Suoritus oli mitä loistavin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti