Tänään siis kisat, jotka oli Nismon ensimmäiset "viralliset" ja Hiskin kolmannet. Pelotti ihan pirusti jostain syystä, paljon enemmän kuin agilityssa.
Hiski jäi sitten 3 pistettä vajaaksi nousutuloksesta 67/100, voi piru...Me oltiin hyvänä tiiminä kehän ulkopuolella, leikittiin ja revittiin, syötiin namia ja tokottiin. Mentiin lähtöalueelle ja kesken lelupurun parin metrin päästä alkoi kuulua vinkumista. Hiski sylkäisi lelun siihen ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Musta hoffityttö vinkui ja huiskutteli kaunista häntäänsä ja Hiski tietysti sinne menossa ihan mijoonaa, että rakastan rakastan. Ei ottanut enää lelua ja samalla tuomari huusi että olisi teijän vuoro. Ei mennyt sitten ihan putkeen. Hiski oli ihan kahvilla. Kaikki valmistelu meni ihan hukkaan. Ihmettelen että oltiin edes niin lähellä nousutulosta sillä se haahuili ja pyöri ihan miten sattuu. Ateakin oikein hävetti..ensi kerralla paremmin, jos nyt edes mahdutaan sinne Kirkkonummen kisoihin. Osaahan tuo ihan täysillä, mutta kun ei niin ei.
Nismo yllätti mut positiivisesti. Epäsosiaalinen hirviö onkin muuttunut hyvinkäyttäytyväksi, kontaktihakuiseksi tiimipariksi :). Oli upeaa mennä sen kanssa. Ainoa mihin en ole tyytyväinen oli mun oma moka kyltillä josta -10 p. Nismon tulos 88/100. Nismon onnistuminen, kuvista nähtävä kontakti ja iloinen tekeminen on minulle kultaakin arvokkaampaa. Nismo on ollut niin vaikea kouluttaa etten voisi olla tuosta pienestä ylpeämpi. Ihan mahtava fiilis! Se oli kuulolla odotuksenkin ajan ja radalla tehtävä suoritus on kuitenkin aika pitkä, ottaen huomioon ettei koiran kanssa saa pysähtyä ja kiittää missään välissä. KIITOS NISMO, me tehtiin se ja tästä on hyvä jatkaa :) ! Ehkä joskus jopa oikeeseen toko kisaan. Palkaksi Hesestä kaksi ranskalaista ja halitusta (kaksi ranskalaista on tuon kokoiselle jo iso bonari ;) ) .
Eihän Nemoakaan raaskinut kotio jättää, niimpä se pääsi taas "edustus"hommiin ja ne se osaa parhaiten. Ihmiset tulevat usein iloiseksi nähdessään pienen lemmukuvioisen viikarin tepastelevan määrätietoisesti :). Nemo täyttää huomenna 4 vuotta! Tiedossa on aamupalaksi kakkua tietysti. Niin se aika kuluu. Vastahan meidän yhteinen taival alkoi. ONNEA NEMO <3 !
Kisapäivän päätteeksi kurvattiin treenaamaan Oinolaan, tarkoituksena Aten opastaa Jukkaa tulevaan möllitoko tuomarointiin. Ritva ja niiden koiruudet oli tietysti myös kyydissä. Oli hauskaa nähdä taas Mikkosia ja pääsi vielä treenaamaan. Nismon kanssa ensin ALO luokka läpi. Paikallaanmakuusta nousi rontti kun palattiin koirien viereen (Ritva meni Nassella upeasti!) , seuraamiset oli niin väsyneitä että ei terve, koskaan ei ole noin laiskasti tullut, ehkä päivä verotti mehut pikkuisesta. Liikkeestä seisominen uudella "odota" käskyllä pysäytti koiruuden kuin seinään, JIHUU! Liikkeestä maahanmeno käsiavulla, jäi kuitenkin hyvin mutta ei noussut käskystä. Luoksetulossa jäi hyvin odottamaan, tuli vauhdikkaasti, mutta jäi eteen seisomaan ?! Estehyppy sitten olikin hauska kyhäelmä kepistä ja kivistä siihen hätään, yli meni ja seisomaan jäi. Väsynyt suoritus, mutta liikkeestä seisomiseen olen erityisen tyytyväinen. Hiski toimi mulla aivan upeasti. Miksi se ei voinut toimia samalla tavalla paria tuntia aikasemmin kisoissa ?! Edes Aten kentällä olo ei sen kontaktia murtanut vaan meni aivan ihanasti. Oli itsevarma olo itselläkin kun tiesin että NYT se toimii ja kaikki menee nappiin. Kiitos Jukka esteenä olosta :D! Kiitoksen muutenkin, hauskaa oli!
Sitten kuviin,miten liikuttavaa, mikä kontakti :
Kuvat : Ate Kolulahti - kiitos muru
Ensin pidettiin palaveri...
..sitten oltiin täpsäkkäänä perusasennossa ja eiku radalle!
Kyltti nro 4, 270 astetta vasempaan
Spiraali vasemmalle, sellasta pyöritystä että mulla tulee itelle tästä aina sekava olo :)
Seuraamista
Me pujotellaan
Koira istuu paikallaan, ohjaaja kiertää koiran
Maalisuoralla mennään..
Radan jälkeen molempia nauratti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti