Eilen fyssarilla. Niina oli ihan mahtava tyyppi ja käsitteli Nemoa todella kauniisti. Suuret kiitokset hyvästä hoidosta. Uutiset eivät sitten olleetkaan niin hyviä.
Hakeuduin fyssarille, koska minusta Nemon oikea takajalka on liikkeessä outo. Lisäksi se ei uidessa käyttänyt sitä lainkaan. Suurin vika ei sitten ollutkaan oikealla puolella vaan vasemmalla puolella, jossa polvilumpio on liikkeessä jatkuvasti pois paikaltaan. Lisäksi polvi on erittäin väljä. Kokeilin jalkaa myös itse ja ihan selvästi tuntui. Poksui myös jonkin verran tietyssä asennossa. Vasemman takajalan polviongelmasta johtuen oikea jalka on ikäänkuin kehittynyt vääränlaiseen asentoon, Nemo varaa siihen väärin painoa ja tukee liikkeen oikealle puolelle. Tämähän on sitten pidemmän päälle vaikuttanut lihaksistoon myös. Vasemman jalan refleksit myös heikot, kun seistessä tassu käännettiin niin, että astuu jalkapödälle, ei jalka palautunut tai palautui heikosti. Kipuili jonkin verran venytettäessä vasenta jalkaa. Onko tuo nyt ihmekään jos polvi pamahtaa pois paikaltaan.
Kehui kovasti lihaksia ja sanoikin, että liikunnan määrä on varmasti ollut ratkaiseva tekijä siihen, ettei polvi ole vielä sen enempää oireillut. Lihakset eivät olleet jumissa mistään ja nauroi, että onpas paksuniskainen chihuahua :). Nemo oli todella kauniisti ja hieronnan lopuksi nukkui ihan reporankana. Ei mitään muroinoita tms vaikka sattuikin välillä vähän. Kotiläksyjäkin saatiin, venyttelyä ja jumppausta, jotta jalkojen lihaksistoa saisi tasapainoitettua. Oltiin yhtä mieltä siitä, että virallisiin polvikuviin heti ja varasinkin meille ajan 13.8 Saloon. Sieltä sitten lopullinen arvio polvesta ja leikkaustarpeesta ja mitä jatkossa.
Valitettavasti tämä päätti meidän agilityharrastuksen. Ei saa enää hyppyyttää. Terveys on tärkein ja se, että Nemo pystyy elämään kivutonta, normaalia elämää puuhastellen on ensisijaisen tärkeää. Silti olen niin kovin surullinen luopuessani meille molemmille rakkaasta harrastuksesta. Jatkamme toki rallytokon ja temppuilun merkeissä, unohtamatta pikkuisia jälkiä, lenkkejä ja leikkimistä.
Nemosta ei huomaa juuri mitään normaalissa arjessa. Siihen ei näytä sattuvan eikä se ole apea tai riiputa jalkaa. Se näyttää ihan onnellisesta, vilkkaalta pieneltä koiralta. Toivon, että se säilyy myös sellaisena vuosia ja vuosia!
Minua ärsyttää, etten luottanut vaistooni aikaisemmin. Vaikka se kuvattiin, niin miksi en hakenut polvituloksia? Miksi hyppyytin rotua jolla on taipumus patella luksaatioon ilman että se oli kunnolla tutkittu? Miksei rankakuvassa näkynyt mitään? Olenko hajottanut koirani? Miksei Nemo ole näyttänyt kipeältä? Miksi en vaan luottanut siihen vaistoon... :(
Ate oli jälleen maailman ihanin. Se keskusteli, kertoi, selvitti ja selitti. Oli tukena ja vaan läsnäkin kun näki, että itku alkaa olla herkässä. Kiitos rakas.
Surua ja harmia ei helpottanut se, että luin rotujärjestön jalostusohjeita..alkoi vaan suoraan sanottuna vituttaa. On jätetty kasvattajan moraalin vastuulle nartun pennuttaminen mikäli sillä on jokin muu tulos kuin 0/0..ja mainitaan, että koiran NORMAALIA elämää ei haittaa esim 0/1 polvet. Polvilumpiohan on pois paikaltaan ajoittain? Ja mikä on normaalia ? Normaalia rodulle, huomioiden sen käyttötarkoituksen vai mikä? Meille on normaalia lenkkeillä paljon, treenata 1-4 kertaa vkossa jne jne...toiselle chihulle on normaalia olla puhtaasti seurakoirana. Tästä kuullaan vielä.
Surullista. Mutta onneksi löytyi syy, ei tarvitse arvailla enää.
VastaaPoistaÄläkä syytä itseäsi. Koirat ovat koiria, ne peittävät kipuilut ja ongelmat äärettömän hyvin. Minä jos kuka tiedän sen.
Väittäisin, että 1-polvi ei koiraa haittaa isommallakaan liikunnalla (meillä on ollut ja lenkkeili isojen koirien kanssa, hyppi ja pomppi sinne tänne eikä ontunut/oireillut ikinä).
Uskoisin, että mahdollisuus tapaturmaiseen polven luksoitumiseen on suurempi jos polvi on valmiiksi hiukan löysä.
Tiedän, että normaalissa elämässä jopa 3- ja 4-asteisen polvivian omaavat chihuahuat (ja muut kääpiökoirat) liikkuvat ilman kipuilua ellei kehitä nivelrikkoa.
Mutta kenellekkään en polvivikaa halua riesakseen enkä todellakaan halua, että tuudittaudutaan tuohon "eihän normissa elämässä...".
Mielestäni on silti edesvastuutonta käyttää jalostukseen polvivikaisia yksilöitä. 1-asteisen hyväksyn vielä 0-polviseen käytettynä, mutta muuten... ei kiitos.
Jos Nemon polvi on kehnohkossa kunnossa ja riski nivelrikkoon on olemassa, niin ell varmasti kertoo järkevimmät vaihtoehdot jatkoon.
Tsemppiä!
Saija, jälleen kerran sanoillasi on enemmän merkitystä kuin tiedätkään, KIITOS :) !
VastaaPoistaOn tosiaan helpottavaa löytää syy ja olen yrittänyt järkeillä asiaa tässä päivien myötä, etten syyttäisi itseäni..mutta lopullinen totuus selviää sitten siellä lekurissa sekä se, mitä polvelle tehdään. Vaikka terveys ennen kaikkea, niin silti niin katkerin mielin luovutin treenipaikkani agiryhmästä :(...