Tokoa läkähdyksissä ja valvomista

Me päästiin edistyneiden arkitottisryhmään Nismon kanssa :). Ehkä pikkujuttu joillekkin, mutta meitin tiimille se oli hieno ja upea asia. Oikein tarkkavaisena seistiin rivissä ja oltiin iloisia siitä, että meidät oli huolittu mukaan! Yhtä hieno fiilis oli aloittaa alkukesästä tokoryhmässä...ja kilpailla rallytokossa :).

Meitä oli yhteensä neljä ryhmässä. Muutama oli varmasti jäänyt helteen takia kotiin. Lämpöä riitti ja onneksi rivipaikat olivat varjoisia. Nismo pääsi suihkuun ennen treenien alkua ja Nemo sai ihmetellä hihnassa kentän reunalla tapahtumia. Huutelin kyllä sille, että oppii samalla eikä vaan makoile. Kiltti Nemo..pari piipitystä ja muutoin ihan hiljaa vaikka näki mun tekevän Nismon kanssa.

Käytiin ensin koko alokasluokka lävitse ja lopuksi harjoiteltiin ruutua. Liike kerrallaan mentiin, mutta silti tuli kuuma ja tuntui että kaikki vaatteet liimautuivat ihoon kiinni. Kuumuus ei syönyt Nismon intoa muusta kuin maahanmenosta.
Paikallaanmakuussa nousi ötökkää napsiessaan istumaan kun aikaa oli ehkä puoli minuuttia jäljellä...meni kyllä takaisin maahan. Perusasento tarvitsi niiauksen mutta nousi kohtuu nopeasti. Seuraamisista tykkäsin ihan hirmuisesti, samoin niiden yhteydessä otetuista peruasasennoista. Näppärä, nopea ja kiihkeä kuumuudesta huolimatta. Liikkeestä maahanmeno oli tuskainen..seuraamispätkä jees mutta se maahanmeno tökki oikein kunnolla. Liikkeestä seisominen oli hieno siihen asti kun piti palata viereen. Ennakoi ja menee niin pirun äkkiä istumaan. Palkkailin sitten edestä ja vapautin suoraan ilman perusasentoa. Hyvin se kyllä pysähtyy. Luoksetulo oli nopea! Jää hyvin, lähti niin että hiekka pöllähti ja muita nauratti :). Istui eteen ja siitä vapautus. Estehyppy käsiavulla ja itse hyppy, sen lähestyminen ja kontakti ihan nappiin mutta taas istumaan, ei seisomaan...hmh..saatiin me sitten onnistunutkin ja kovasti palkkaa! Ruutuun menoa siten, että irtoaa targetille. Nismo oli aika irtoavaisella tuulella mutta malttoi odottaa lupaa.Kesti heti jo aika pitkänkin lähetyksen. Kipitin perässä ruudusta vapauttamaan ja käytin "eteen" käskyä. Tästähän on monta kansakuntaa, mutta mun mielestä eteen-käsky on toimivin. Taina kyllä kommentoi (kouluttaja) että mites EVL:ssa sitten kun ensin menee eteenpäin merkille ja sieltä sivusuunnassa ruutuun eikä suoraan eteenpäin? Mä kyllä siihen vastasin, että mun rakas Nismo on jo koiraenkeli kun me ollaan sinne luokkaan valmiita ;).

Ate oli muru ja tuli hakemaan kentältä. Ennen treenejä käytiin myös porukalla uimassa. Lähinnä pojat hoiteli sen uimisen ja me Aten kanssa vaan tyydyttiin katsomaan ja vahtimaan. Aika hyvin Tuukkakin jo ui 7-vuotiaaksi.

Stenfors on valvottanut meitä kaksi yötä. Se keksii kaiken mahdollisen ja mahdottoman, jotta kukaan ei nukkuisi. Jos se pääsee makkariin, se puree sekä kynsii, yrittää läpi hyttysverkosta, tiputtelee tavaroita...jos se ei pääse makkariin se repii ja puree ovea sekä maukuu niin lujaa, ettei siinä metelissä kukaan nuku. Eikä voi kylppäriinkään yöksi telkeä koska tekee vessapaperirullasta silppua, kaataa hiekkalaatikon ja pudottaa pyykit. Todella mukava lemmikki. Lisäksi se oli raahannut toissapäivänä pihalle kuolleen päästäisen ja vaani aamulenkillä olevia hiippiksiä läheisessä ojassa. Noh, se on kissa..se on kakara..voi kunpa se pian kasvaisi aikuiseksi!