Agi-Nismo

Eilen oli taas pitkä koulutusrupeama. Pentukoululaiset (tottis) suorittivat loppukokeen ja kaikki 11 oppilasta läpäisivät!!! Onnea vielä ihan hirmuisesti kaikille ja muistakaahan jatkaa arkitottiksessa ;). Kokeessa oli paikallaanolo, peruskäskyt (istu, maahan, seiso, seuraa, sivu), luoksetulo ja toisen koirakon kohtaaminen. Tärkeintä ei ollut mennä millilleen oikein (hei, ne on pentusia!) vaan suorittaa hyvällä yhteistyöllä häiriön alla. Oli ne silti vaan taitavia. Osa voisi siirtyä suoraan toko-ryhmään. Vautsi ja vau! Kiitokset apparille eli Katille, en ois pärjänny ilman sua!

Agiryhmissä mulla meinasi taas itku tirahtaa. Ne on edistyneet niin upeasti! Oliko pikkuisen hienoa tehdä pientä radan pätkää alkeisryhmäläisten kanssa ja kaikki ottivat pysäytyskontaktit?! Jatkoryhmäläisetkin sukelsivat ohjauskuvioiden ihmeelliseen maailmaan ja kyllä se vaan on palkitsevaa kun näkee että yhteistyö toimii ja kehitystä tapahtuu. Upeaa. Harmikseni jouduimme parini Päivin kanssa jättämään hyvästit Tuiville ja Anskulle , jotka palaavat takaisin Jyväskylään opiskelemaan. Toivottavasti näemme taas kesällä!

Illat on jo niin pimeitä. Onneksi on valot. Kello oli jo reippaasti yli kahdeksan kun päästiin Päivin kanssa ottamaan omia koiria treenaamaan. Mä tein Nismolla lyhyttä pätkää. Sehän sitten LÄMPENEE. Hassua ehkä chihulta, tai en mä tiedä onko se niinkään, mutta en ole itse nähnyt ja kun Nemo on niin kuuliainen. Sitten kun tulee kierroksia niin pieni possu Nismo lähtee ohjauksesta niin että heilahtaa ja menee kaikki mahdolliset esteet mitä edessään näkee. Elina kommentoikin, että sehän on täydellinen ominaisuus agikoiralle! Juu, on se varmaan, mutta hallintaa tarvitaan kovasti. Hienoa että irtoo ja tekemisen halua riittää. Pikkuisen vaan jarrua. Tokon (ja rallyn) myötä me ollaan kehitytty agilityssa pikku hiljaa. Ei olla pidetty sen enempää hoppua vaan yritetty olla perusteellisia ja keskittyä siihen kuuntelemiseen. Eilinen pätkä oli kohtuullinen ja huomasin, etten alkuunkaan pärjää sille juoksukilpailussa. Olen tottunut Nemoon joka on huomattavasti hitaampi ja Hiskiin jolla pystyy jo pikkuisen irrottelemaan..Nismo kun on vielä lapsen kengissä osaamisen kanssa, niin saan juosta ihan tosissani ja silti jään jälkeen. Esimerkiksi puomilla mä oon puolessa välissä kun se on jo alasmenokontaktilla?! Luotan siihen, että en vain tämän selkäni kanssa ole tällä hetkellä niin nopea. Tai sitten mun tarttee alkaa kuntoilla..(tupakan polton lopettamisesta ei puhuta). Ehkä Nismo joskus nähdään ihan oikeissa agihommissa, ehkä ei..päätimme Nismon kanssa olla päättämättä mitään sen suhteen, aika näyttää. Voihan se olla että Nismo ehtii olemaan jo eläkeiässä kun on valmis :D

Nemolle pudotin rimat ja tein sitä mistä se tykkää ja mitä se parhaiten osaa eli pieniä pyörityksiä ja ohjauksia hypyille. Palkkana putkeen menoa ja puomia, toki namejakin. Oli niin kiva nähdä kun toinen nautti ihan täysillä hommasta. Nauravainen ilme ja pienen kielen tunkeminen mun sieraimeen olivat suurin kiitos mitä Nemo osaa antaa.

Selästä en jaksa edes kertoa...kipeä on eikä kestä mitään normaalia..ärsyttää.

Onneksi tänään on perjantai!!! Ate, nyhjäämistä tiedossa ;)