Syntynyt eläkeläisen ruumiiseen...

Eipä ole paljon treenaamisesta kerrottavaa. Selkä kun sitten päätti ottaa ja hajota vähän enemmän kuin normaalisti.

Mulla on aina ollut huono selkä. Nukkumaan mennessä se jää "pinkeeksi" ja rentouttaminen saa aika ajoin veden valumaan silmistä. Sen kanssa oppii elämään vuosien mittaan. Kuin myös sen kanssa, että jos nostelee paljon, niin se on kipeä ainakin kaksi seuraavaa päivää.

Nyt kuitenkin meni sitten jotain vähän enemmän, enkä oikein edes tiedä miten tai miksi. Joka tapauksessa kipu on vasemman pakaran yläpuolella ja vetää sieltä aina jalkapohjaan asti. Istumaan ei pysty juuri ollenkaan. Painetta kertyy alaselkään jos on ollut väärässä asennossa. Liika rasituksessa puutuu sitten vasen jalka kokonaan ja pää.

Tulehduskipulääketta kuurina..nyt sitä on sitten tullut syötyä jo 8 päivää ja tukena relaxantteja..lääkkeet ei auta kauheasti mutta jonkin verran hetkellisesti edes. Pari lekurikäyntiä ja perjantaina pääsin sitten fyssarille joka oli sitä mieltä että heti sairaslomalle kolmeksi viikoksi. Koska minä olen tyhmä ja koen huonoa omaatuntoa siitä, että joutuisin olemaan niin pitkään pois töistä vuoden kiireisimpänä aikana, tappelin vastaan..fysiatri kyllä sanoi että tässä ei ole kysymys mistää kilpailusta että kuka kestää eniten kipua. Kyllähän minä sen tiedän..mutta silti se on vaikeaa. Pääsimme lopulta kompromissiin että keskiviikkoon asti olen saikkarilla eli pe-ke . Pitkin hampain se oli pakko ottaa vastaan, mutta läppärin ja kasan papreita otin kuitenkin kotiin. En mä osaa olla. Ahdistun kun tiedän töide kaatuvan muille.

Lääkkeeksi määrättiin paljon kävelyä ja makaamista, ei ollenkaan istumista tai seisomista. Kipu täytyy saada pois. Sitten kun se häviää, otetaan taas rankakuvat ja tsekataan jatko..koska kuten fyssarikin sanoi, vaikka kipu häviäisi levolla + kävelyllä, ei se poista ongelman aiheuttajaa. Mulahan on oikea jalka lyhyempi normaalisti. Nyt kivusta johtuen lantio on vinossa ja vetää niin, että vasemmasta jalasta on tullut selkeästi lyhyempi. Ei ihme että tulee painetta selkään.

Koirat ovat toki oikein onnellisia extralenkeistä. Tänäänkin tuli käveltyä lähemmäs kolme tuntia yhteensä. Muuten olo onkin sitten ihan hyödytön..kotitöitä tulee tehtyä vaikka ei varmaan saisi eikä edes tarveisi koska Ate muru on kyllä tarjoutunut nekin hoitamaan kun olen kipeä..en vaan voi itse antaa toisen tehdä kaikkea. Treenaaminen tosiaan on tällä viikolla rajoittunut paikallaoloharjoituksiin, pihakontakteihin + muihin sellaisiin jossa ei tarvitse juosta tai kumarrella. Nismon ja Nemon kanssa kumartumisen välttäminen on vaikeinta koska niiden nenu on niin kovin matalalla.

Missäköhän kondiksessa mä oon silloin, kun olen oikeasti eläkkeellä? Onkohan mulla rollaattori jo nelikymppisenä? Ei ole mieltä ylentävää olla selästä tällä tavalla rikki 25 -vuotiaana. Ja kun ei ole edes eka kerta..eikä ole ylipainoa, tai liikunnan pulaa, tai tapaturmaakaan taustalla.

Toivon todella tulevani pian kuntoon.