Kakkoshypyltä tiukka kääntö putkeen. Ennakoiva valssi, backlap ja vippauksen tyylinen..kaikkea tuli siihen kokeiltua ja backlap oli nopein vaikka matka putkelle oli sitä kautta pidempi. Hiskin tyyliselle koiralle kokonsa puolesta helpompi niin saa vauhtia kasattua. Huomasin samaisessa kohtaa sen tulleen turhankin herkäksi mun jarrutuksiin. Ollaan tehty kohtuullisen paljon hypyn "päällä" jarrutuksia ja eilen se sitten päättikin että rimat kolisee kun kääntää tiukasti. Kontaktivirheitä ei tullut mutta ei toivoakaan eilen A:lla että olisi vauhdista ottanut pysäytyskontaktin?! Toki palutuksella otti ja senhän se juuri osaakin..vauhdissakin ollaan jo saatu onnistumisia mutta eilen se tuli läpi niin että tärähti. Puomilla sitten taas ok. Toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja! Rengas josta tiukka kääntö muurille ja siitä kepeille. Keppikulma oli haastava ja herkästi tuli ohjattua koira kakkosvälistä sisään. Vieressä olleen A:n houkutus oli myös Hiskille liikaa..yhen kerran karkasi sinne läpi ohjauksen, mutta toistoilla sain käännettyä jo ihan siistinkin näköisesti. Sisäänmenot olivat hyvät ja pyrin ottamaan pikkuhiljaa etäisyyttä siihen enempi. Käsiavun poisottaminenkin on vähän niin ja näin, eilen en sitä käyttänyt mutta sen tuoma tuki pistää sen kyllä pujottelemaan nopeammin. Vähän ollaan saatu päätä jo alaspäin kepeillä, mutta matkaa on vielä. Sitten se hankaluuksien hankaluus..jaakotus hypylle (se meni ihan näppärästi joo) ja siitä puomille jonka alla putki. Olin 100% varma että Hiski valitsee puomin mutta olinpas väärässä...se suhahti kolme kertaa putkeen eikä todellakaan puomille vaikka olisi pitänyt. Käskyvahvistetta tarvitaan siis, koska eilen se ei ohjauksesta ollut kiinni. Puomilla alasmenot tosiaan ihan ok. Sen jälkeiset takaakierrot alun yhdistelmällä pakkovalssi+persjättö sai aikaan fiiliksen että mulla oikeasti on vaan kaksi vasenta jalkaa. En saanut siitä niin sujuvaa kun olisin halunnut. Oikein me kyllä mentiin, ei siinä mitään, mutta rytmitys tuntui olevan perseellään..Hyviä kohtia siis, mutta ei ihan meijän parhaimpaa esiintymistä kuitenkaan.
Nismo ja Nemo ovat viettäneet leirin jälkeen ihan vapaata treeneistä ja keskittyneet riehumiseen ja juoksemiseen niin että pihalla olevat ruohotupsut saavat kyytiä :) ! Nismon rallytokon sm-kisat lähestyvät uhkaavasti ja lappujen mukaan olemme suoritusvurossa ENSIMMÄISENÄ! Voi tuska ja harmitus..haluaisin tutustumisen jälkeen vielä itekseen miettiä, motivoida koiran kunnolla töihin ja sitten suorittaa. Mutta ei..katsotaan miten meitin käy :) !
Sitten kisujen kuulumiset, näytetään ensin kuva :
Meijän suureksi yllätykseksi Jästistä (raidallinen) on kasvanut painollisesti porukan suurin! Jästi painaa n. 1,04 kg. Joe (laikukas), joka näyttää edelleen selkeästi suurimmalta, painaa n. 0,98 kg. Joda (musta) onki porukan pienin ja painaa 0,94 kg. Ruoka maistuu kaikille hyvin ja sitä osataan jo kerjätä ihan oikein kaapin oven edessä ovea raapien, kehräten ja miukuen. Olen "kissittänyt" niille alusta asti aina ruokaa laitettaessa ja nyt onkin hauskaa kun kissitän niin koko lauma kurvaa hirmuista vauhtia millon mistäkin paikalle. Tutkimishalu on suuri ja koirat saavat nenilleen kyllä. Hiski välillä ottaa jonkun pienistä kitaan ihan vaan muistuttaakseen että on suurempi ja vanhempi ;). Luulen että Hiskin tarkoitus on vaan kirputtaa pieniä, mutta suu on turhan suuri..
Pirulaiset myös tunkevat joka paikkaan! Jästi ruukussa :
Ötökät saavat kyytiä eikä hämähäkkejä onneksi ole enää näkynytkään sisällä. Joda on edelleen itsenäisin. Se ei silityksiä kaipaa vaikka välillä tuleekin kainaloon nukkumaan.
Kyllä me Aten kanssa ollaan niille naurettu! Muutoinkin meitin eläinlauma pitää mielen virkeenä ja naurun herkässä :). Vaikka kyllä joskus pinnakin kiristyy..kuten maanantaina kun tulin kotiin kentältä..kotona odotti Ate jonka otsasuoni tykytti kiitettävästi. Syykin selvisi..Aten toimistohuoneen paperit (jotka oikeasti ovat suht siististi lokeroissaan) oli pöllytetty pitkin lattiaa ja osa oli saanut vähän kynttäkin siinä sivussa.
p.s hoffirintamalla ei mitään uutta tai siis ei mitään varmaa...höh ja pah...jos Ate onkin jo hommannut pennun ja on niin herrasmies että yllättää mut joku aamu sen kanssa? Tuo sen vaan kotiin?? Voihan niin käydä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti