Leirielämää

Vitsit, kyllä oli mukavaa! Yhteishenki oli jotain aivan uskomatonta! Oli erilaisia koiria ja ihmisiä, mutta silti kaikki tekivät "yhes koos" niin agilitya, tokoa, rallytokoa, jälkeä, taakanvetoa...hauskaa riitti temppuradan ja illanvieton merkeissä :) ! KIITOS kaikille mukana olleille!

Nismo ja Nemo viettivät tosiaan erityisen aktiivisen viikonlopun. Lenkkien ja leikkimisen lisäksi perjantaina saimme luennon taakanvedosta. Täysin uusi laji minulle ja herätti kysymyksiä. Turvallisuuteen ja terveysasioihin perehtymisen jälkeen annoin sitten Nemon vetää "taakkaa". Nemon taakkahan ei ollut kuin paksu metalliketju ja valjaatkin jouduttiin nippusiteillä tukemaan kiinni ja sain kuulla, että ensimmäinen chihu jonka he ovat nähneet näissä hommissa. Olivat tosi tarkkoja valjaan asennosta, koiran asennosta jne ja eihän se mitään puskemista ole ekakertalaiselle eli kevyesti tuli ketju Nemon perässä. Nemo oli maailman reippain eikä sitä lainkaan häirinnyt kolinaa pitävä ketju tai se että vieraat hösöttivät sille valjaita päälle. Tulipahan kokeiltua :)

Rallytokon esittely ja radan rakennus oli sitten meikäläisen hommaa. Oli tosi kiva nähdä, miten hienosti meni sellaisetkin koirat, jotka eivät tottelevaisuutta harrasta, vaan ovat opettaneet ne perusasiat. Naureskeltiinkin hyvässä hengessä, että ohjaajalle kylttien suorittaminen tai laji noin yleensä oli paljon vaikeampaa kuin koiralle :D ! Laji tulee varmasti saamaan uusia harrastajia meitin seurasta ja kaikille oli hirmuisen hauskaa radan parissa. Onnistuin siis tehtävässäni :). Nismo sai toimia "malliesimerkkinä" ja ihan ok meni. Vähän kylmiltään sen nappasin radalle, mutta kahden ekan kyltin jälkeen oli hyvä kontakti ja suoritukset oli tarkkoja. Huusi mennessään jonkun aikaa kunnes tajusin näyttää että kädessä ei ole namia.

Elina olikin sitten järkännyt temppuradan joka suoritettiin viestinomaisesti kahtena joukkueena. Muu joukkueeni valitsi minulle myös alkutehtävän "syö kaurahiutaleita ja kun pystyt niin vihellä"..mä ajattelin ensin että helppo homma mutta kipattuani kaurahiutaleet suuhuni tiesin miltä musta tuntuu 80-vuotiaana kun hampaita ei enää ole ja ikenet ovat kuivuneet suuhun, ei hemmetti! Hiutaleet tosiaan vievät suusta kaiken kosteuden. Kannustus oli kova ja rata todella hauska, kyllä nauratti :D !

Epäilyksistä huolimatta mä en edes paleltunut Relluun Nismon ja Nemon kanssa. Makuupussissa oltiin kaikki eikä herätty kertaakaan kylmyyteen. Illanvietosta vielä superit kaikille. Mikä onkaan helpompaa kuin olla ja antaa jutun kulkea vaan takan lämmössä ja kultalonkeroa nauttien :) ! Vähänhän se sitten venähti ja aamulla tuppasi väsyttämään kun piti toki päästä aikaisin treenaamaan :)

Aamupäivä ja päivä vierähtikin agilityn, tottiksen ja jäljen parissa. Rakennettiin rata ja autettiin toinen toisiamme ohjauksen kanssa. Nismo ja Nemo pääsivät molemmat ja Nemolle pudotin toki rimat maahan. Kaihoisa mieli tuli...kaipaan niin kovin sitä treenikentillä nimenomaan agin parissa kun se on niin pirun taitava. Lukee ja menee ja kaikki menee sen kanssa niin yksiin. Molemmat nautti agilityn tekemisestä. Nismo sitten taas kuumenemisen takia sai tehdä 3-4 estettä kerrallaan ja sitten palkan kautta taas tottista hetki. Muutoin se huutaa eikä ole toivoakaan että tulisi räpylään. Näin se toimii hyvin ilman että vauhti kuitenkaan kärsii. Meno jopa näyttää joltain agilityn tyyppiseltä :D !

Jälki mua jännitti eniten..koska viimeksi se tosiaan loukkasi nenunsa siellä pellolla eikä suostunut ajamaan enää. Tein nurmikolle helppoon maastoon suoran ja rauhottelin sitä ennen jälkeä. Alkuun palkkaa, keskikohtaan vaihdellen ja loppusuoralle ihan yksittäisiä. Loppupalkka piilossa. Näin itse askeleet nurmikossa ja jälki sai olla reilun puoli tuntia jäähtymässä. Jännitti että meneekö se, mutta turhaan! Ajoi oikein reippaasti ja tarkasti puoliväliin asti jossa poikkesi ulos jäljeltä. En tehnyt mitään muuta kuin jäin paikalleni enkä antanut lisää hihnaa. Palasi ja lähti suoraan mun edestä taas ajamaan. Jossain kohtaa epäröi pikkuisen mutta loppupalkalle päästiin aika varman näköisesti. Olin niin tyytyväinen! Jäljen jälkeen lyhyesti tottista Nismolla kun tiesin vireen hetken säilyvän ja seuraamisesta kovasti palkkaa, samoin paikallaolosta. Oli hauska "jutella" sen kanssa treenien jälkeen ja mutustaa palkkaluuta.

Siivoamisen jälkeen yhteinen pikapurku vielä viereisellä ABC:llä. Todettiin että nappiin meni ja ensi vuonna uudestaan! Koirat on ihan poikki ja itseäkin väsyttää..silti on tyytyväinen olo. Vaikka myönnän..yksikin yö poissa kotoota aiheuttaa koti-ikävän. Ihanaa olla taas kotosalla!