Hmm..kannattaisi varmaan ihan vaan olla että selkä joskus paranisi? Helppo sanoa ja helppo kommentoida kun on elänyt paskan selän kanssa koko ikänsä..makaaminen ei sitä paranna, tuo vaan hetken helpotuksen suurimpaan kipuun. Istumista mä oon välttänyt ihan tosissani ja koneellakin olo sujuu jo näppärästi seisten. Huomenna on ihan oikea duunipäivä, ei kotikonttoria..eikä siinä se itse duuni pelota, mutta automatka..katsotaan kuinka käy.
Eilen Hiskin kanssa Marjun treeneissä. Mä päätin etten peru sunnuntain starttejamme vaan vänkäämme siellä edes jotain kun ne on kerran maksettukin. Onko se sitten piheyttä vai typeryyttä, onkin asia erikseen. Marjun rata...voih kun se oli yhtäaikaa niin mielenkiintoinen ja hankala. Yllätyksekseni keksin kuitenkin vaikka mitä ohjauskuvioita hyppyjen väliin. Sitä toivottua "nopeaa nollaa" ei meiltä nähty, mutta nopea vitonen kylläkin (hypyn ohitus). Ihan ok suoritus mun kunnon ja juoksukyvyn huomioon ottaen. Hiski oli...ärsyttävä vaikkakin taitavakin. Se riekkui ja roikkui hihassa, tempoi ja kuumeni. Joo, ei olla tehty agilitya kauheesti nyt ei ja hyvä että mentiin treeneihin koska muutoin sama energia olisi purkautunut sitten sunnuntaina. Mä oon lenkkeilly sen varmaan myös pieneen ylivireeseen, samoin kuin hiippiksetkin kun ollaan kaikki paahdettu lääkäriä uskoen Pirkkulan lenkkiä melkein joka päivä normi ulkoilujen lisäksi. Virtaa siis oli ja edelisten kertojen ongelmat irtoamisen suhteen olivat tipotiessään..kyllä irtosi! Meni läpi ohjauksen, karkaili, sikaili..mutta onnistuikin. Takaaleikkaukset oli meijän kompastuskivi ehdottomasti. Pyörii jaloissa ja ottaa lämpöä. Pöh. Saatiin sitten targetilla ihan ok:sti menemään ja vikalla toistolla jopa ihan kiva. Kepeistä olin ihan kohtuullisen tyytyväinen, vaikeita kulmia ja sisäänmenot meni tosi hienosti ja vauhtiakin niihin oli taas tullut lisää. Kontaktit sitten taas...ai tässäkö piti pysähtyä?! Ei tietoakaan ota-käskystä parilla ekalla kerralla vaan läpi meni niin että kolaus kävi. Parilla toistolla taasen ihan jees. Positiivista oli myös muiden pikkujuttujen lisäksi se, että sivuetäisyyden kestää hypyille upeasti ja tekee tiukkaa kulmaa ja käännöstä hyppyjen jälkeen. Irtoamistakaan en pidä huonona ollenkaan, se vaan pitäisi saada hanskaan. Vähän vihloi selkää tehdessä, sai purra hammasta yhteen. Kaiken kaikkiaan kivaa ja opettavaista. Tykkäsin.
Tänä aamuna vein hiippikset kentälle kun Taina oli varannut vuoron. Katikin oli siellä Pimun kanssa ja tehtiin kaikki yksitellen tottista. Nemo sai kyllä hupsutella. Sen mielestä hauskinta on harjoitella eteen-käskyä ja matkalla ei ole lainkaan väliä, se paahtaa korvat luimussa namikipolle käskyn saatuaan. Yllätykseksi siinä oli tänään myös malttia ja pinnaa vaikka vedätin käskyn antamista. Luoksetuloissa se on ihan yhtä hassu. Jää hyvin, toinen tassu ilmassa ja lähtee kuin tykinsuusta ja jää kauniisti eteen istumaan pikkuinen häntä viuhtoen. Ihana. Lopuksi leikkiä ja käännöksiä kun se niistä niin tykkää.
Nismo sitten taas teki liikkeestä seisomisia, maahanmenoja ja lennosta seuraamisia. Se toimi upeasti. En olisi voinut enempää siltä pyytää. Virheitä tuli minimaalisesti ja nekin oli ihan pikkuriikkisiä. Tykkäsin ihan hirmuisesti mennä sen kanssa. Kuukausi aikaa treenata taas rally kisoihin :)
Kotona olemisessa on hyviäkin puolia. Kodin voi siivota valmiiksi, laittaa ruokaa ja jopa leipoa ennen kuin Ate tulee kotiin. Vielä hienompaa on saada siitä kiitosta ja arvostusta. Kun koirat on jo lenkitetty ja treenattu, koti siisti ja ruoka pöydässä, on iltaisin aikaa vaan olla yhdessä. Sopii mulle :)
Kissakopla kasvaa ja vilkastuu entisestään. Vessapaperit, roskikset, pyykit, irtotavarat, postit...mikään ei selviä niiden kynsistä. Hiski niitä kovin paimentaa ja puuttuu peliin jos meno yltyy turhan rajuksi. Nismo ja Nemo saavat niiltä jo köniin ihan 6-0.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti