Eilen oli vapaapäivä. Nukuin hieman pidempään kuin normisti ja ai että miten mukavaa olikaan venytellä rauhaksiin sängyssä, katsella kattoon ja huokailla tyytyväisenä ennen ylösnousemista! Nismo ja Nemo meinasivat myös ratketa riemusta kun olin kotona. Nemolla oli aamusta asti "juttuja" eli aina kun oli tilaisuus se kantoi lelua ja kurnutti :). Ne on hauskoja vipeltäjiä päivittäisaskareissa. Kipittävät perässä ja aina välillä painivat kissojen kanssa ihan hyvässä hengessä. Puunhakureissulla Nismon on ehdottovasti oltava poliisina puiden päällä ja tarkastaa löytyykö niiden alta jotain super kiinnostavaa :) . Ehkä pikkujuttuja jollekin, mutta minulle se perimmäinen syy miksi rakastan koiria - ne tekevät arkiasioistakin hauskoja ja nautinnollisen värikkäitä. Atenkin kanssa puhuttiin, että voi kunpa voisin vain jäädä päivisin kotiin ja tehdä vaikka sieltä käsin töitä..tai keskittyä johonkin omaan bisnekseen...hmm..
Päivällä oli liukkaudesta huolimatta ihan loistava keli lenkkeillä! Joku oli ystävällisesti ajellut myös moottorikelkalla metsäreitit sellaiseen kuntoon että hiippikset pääsivät siellä eteenpäin :). Niinpä ajoin auton paloasemalle parkkiin ja lähdimme siitä kipsottamaan kohti metsäreittejä. Siellä kun näkee pitkälle niin uskalsin molempia pitää vapaana koko matkan ajan. Metsien halki löysimme sitten siskoni Nina luo ja huomasin että heillä asuva Pomo (klein uros) ei varmaankaan pitkään enää tule Nismon kanssa juttuun. Kumpikin on sitä mieltä että "minäminäminä" eikä Nismo anna tippaakaan periksi edes vieraalla maaperällä. Noh, mun läsnäolo pitää sen aisoissa vaikka sen ilmeestä ja olemuksesta näkee että tekisi mieli tapella. Täytyy olla tarkkana. Pomolla on kyllä UPEA turkki! Rodusta en mitään ymmärrä, mutta se on mun silmään tosi hyvässä kondiksessa. Nismo ja Nemo saivat myös olla mukana kun kävin hoitamassa asioita ja mua nauratti kun katselin kaupan ikkunasta miten huvittuneita autostani ohi menneet ihmiset olivat kun kaksi pientä nassua katseli, että koskas se Hanna tulee takaisin.
Loihdin muuten ihan itse lihapullia ja muusia kastikkeen kera perheen miehille päiväruoaksi...kaikkeen sitä rakkauden takia ryhtyykin :D . Minä kun niin vannoin että jos ei voi ulkona syödä niin sitten täytyy kuolla nälkään...olenpas ollut pinnallinen. Noh, ihmisellä on ikänsä aikaa kehittyä ;).
Kiitos vapaapäivän oli vähän normaalia rauahllisempi lähtö illan treeneihin. Otin vain "hullut hoffit" kyytiin vaikka hiippikset olivat sitä mieltä että voivat myös lähteä. Meinasi kehkeytyä ongelma kun halusin vain Wilman ulos takaluukusta hallin pihalla. Mullahan ei vielä ole veräjää autossa ja normisti kyllä käskyllä istuvat siellä nätisti kunnes saavat luvan tulla pois. Ilmeisesti energiaa ja treenihalua riitti vähän liikaa ja Hiski ei meinannut millään pysyä takaluukussa. Siinä mä sitten veivasin luukkua edestakaisin kunnes homma muistui mieleen. Wilman otin siksi mukaan koulutuksiin, että se oppii odottamaan hiljaa ja nätisti vuoroaan vaikka useampikin koira menisi agilitya nenän edessä. Kiinnitin sen aika lähelle rataa (kuitenkin niin ettei ole mahdollisuutta siihen että joku provoisoituu tai tulee niskaan) ja aloin rakentamaan rataa. Pirulainen alkoi vinkua heti kun katosin nurkan taakse..hmh..onnekseni ihan pari tiukkaa "EI" käskyä sai sen lopettamaan ja menemään maate maton päälle. Ihmisiä ja koiria alkoi lappaamaan sisälle ja aloitin kouluttamisen. Yhtäkkiä havahduin että kappas, aikaahan on kulunut ja tyttö on ihan nätisti makuuasennossa ja hiljaa vaikka radalla menevät koirat haukkuivat. Niinpä vein sille pienen luun palkaksi ja jäi sitä tyytyväisenä natustamaan. Tulevan näyttelyn vuoksi harjoittelimme myös täysin vieraaseen ihmiseen suhtautumista sekä hampaiden katsomista kahdenkin eri ihmisen toimesta - KIITOS Kati ja Mira. Suhtautuu vieraisiin tutkaillen, mutta ei pakittele tai arastele sen suurempia. Ei kuitenkaan ole selkeästi heti kaikkien kaveri. Eikä tarvitsekaan - kunhan ei pure tai rähjää + antaa käsitellä ongelmitta, se riittää :).
Kehäjuoksu meni ihan hienosti, mun täytyy vaan oppia katsomaan sen askellusta paremmin. Ei peitsannut tai laukkaillut kuitenkaan. Vähän liikaa ottaa kontaktia jonka johdosta etupää on varmasti kamalampi kuin oikeasti onkaan. Nami ei saa olla liian hyvä tai se keskittyy nyrkin nakertamiseen juostessaan. Kaikenlaista täytyy ottaa huomioon :). Seisottamiseen Ate antoi hyviä apuja ja katsoi hommaa ihan käytännössä kotosalla mun kanssa. Ihmeen hyvin Wilma antaa itseään siirrellä! Pikkuisia tokojuttujakin otettiin ja olen nii ylpeä sen keskittymiskyvystä ja siitä, miten se ei reagoi vieressä oleviin koiriin tai ihmisiin! Tokoilun jälkeen vähän hölmöiltiinkin tietysti palkaksi, kuten juostiin pitkin ja poikin + otettiin vähän agilitya. Kolmen esteen suoraa targetilla, ihan minikorkeuksilla. Wilman mielestä se oli ihan superia ja saikin hoffikohtauksen ensimmäisen kerran jälkeen :D . Putkikin sai olla jo mutkalla, sinne se suhahtaa namin toivossa. Tykkään siitä, että se on alkanut ymmärtää mun elehdintää - silloin kun onnistutaan niin saa riehua ja iloita ja jo pelkkä mun olemus saa siinä aikaan rauhallisuutta tai sitä että "nyt taisi olla huonoa käytöstä" tarvittaessa. Polkumme alkavat siis yhdistyä ainakin jollain tasolla :). Agilityssakin kun vauhti ja into kasvoivat, ei se silti osoittanut mielenkiintoa lähteä katsomaan toisia koiria tai ihmisiä vaan tuli heti kutsuttaessa luokse ja keskittyi minuun. Ihan jees, onhan meillä ekat rallykisatkin jo parin viikon päästä :D !
Kuten jo aiemmin mainitsin, Wilman tulo on nostanut Hiskin palvelualttiutta kovasti ja kun sisälläkin Wilman kanssa puuhastelee niin se puskee väkisin väliin. Eilen se oli taas jo heti sellaisella "sano mitä vaan niin mä toteutan" fiiliksellä. Silloin se on parasta mahdollista Hiskiä. Treenattiin nyt putkesta kääntymisiä joka suuntaan. Niin suoralla kuin mutkaputkellakin. Sinne irrotuksia, lopussa targetti tai heitetty lelupalkka ja tehtiin sihautuksista kääntäviä voimia. Olin todella tyytyväinen!!! Mietin että muistanko edes kisoissa kertoa sille kun se on putkessa että kohta käännytään?! Voipi olla että olen tuppisuuna ja ihmettelen vaan että miksei koira tajunnut..hmm..Hyppysuoraa tehtiin "mene" käskyllä ja lelupalkalla. Näihin on tullut tervettä kehitystä ja etenee minuun vilkuilematta sujuvasti kun annan käskyn ja nostan ohjaavaa kättä sen merkiksi että ole hyvä ja tykitä eteenpäin. Hypyiltä käännöissä siitä on tullut liian kuuliainen..töks töks ja ottaakin kiellon jos käännyn liian voimakkaasti tai oma liike tyssää. Hassua..hetki sitten se valui niistä läpi ja ihan liian kauas ja nyt sitten ottaa kiellon?! Oisko se kultainen keskitie jossain :D ? Vauhtitreenit kuitenkin ja korvat hörössä oleva Hiski oli sitä mieltä että näitä kiitos enemmänkin.
Myöhäänhän siellä aina tiistaisin menee. Onpahan kuitenkin lämpöinen ja kuiva treenipaikka! Mattojakin näemmä korjataan parhaillaan...joskos saisimme sanoa heihei niille ilmastointiteipeille.
Pian on Unnan ultra - IIK!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti