Eilen illalla oli ihan outoa. Ei kuulunut pienten tassujen ääntä eikä ulkona lumessa telminyt pieniä touhottavia otuksia..Mietin kauhukseni sitä, että eiväthän nuo minun pienet ole täällä ikuisesti minua ilahduttamassa :(. Kamalaa edes ajatuksena. Toivon todella että saamme olla yhdessä vielä monia monia vuosia. Nismo ja Nemo siis olivat eilen yökylässä siskollani Ninalla kun meillä oli tänä aamuna aikainen lähtö näyttelyyn. Talossa vilisti hiippiksien lisäksi viisi lasta, kaksi aikuista ja Ninan klein Pomo. Hyvin hiippikset pärjäsivät mukana menossa :) ! Nemo ei kyllä ollut nukkunut juurikaan vaan oli reagoinut jokaiseen ääneen nousten ylös ja juosten ovelle : joko Hanna tulee hakemaan kotiin?? Voi vitsit miten iloisia ne olivat kun tänään iltapäivästä menin niitä hakemaan :)
Starttasimme matkaan Aten kanssa aamulla seiskalta joten kello soi 5.30 - huoh! Minä ihme kyllä jopa heräsin omaan herätyskellooni. Se on sellainen vaaleanpunainen - Aten ostama. Aamuisin hankipainin ja ulkoilun jälkeen pakattiin kamppeet ja hoffit autoon ja eikun ohti Turkua. Ennen kun päästiin motarille meinasi jo kauhu iskeä että riittääkö aikataulu...teitä ei oltu ehditty auraamaan yön lumisateiden jäljiltä. Wilman kehä alkoi jo 9.30. Päästiin kuitenkin hyvin perille mutta huh mikä härdelli siellä oli?! Hallit aivan tupaten täynnä koiria ja ihmisiä..mietin että mitenköhän Wilma suhtautuu mutta ihan turhaan - tyttö kauhoi väen seassa uteliaana eikä sitä ollenkaan pelottanut. Sosiaalistamisemme sen kanssa oli siis toiminut :). Mun toiveet kehän suhteet oli pienet : kunhan Wilma ei paskanna kehään tai väistä tuomaria - olen tyytyväinen :D ! Toki yritimme parhaamme ja Aten kannustamana astuimme kehään ensimmäistä kertaa. Minä en ole näyttelyihminen ja olenhan sentään vannonut ettei minua kehään edes saa - siinä kuitenkin seisoin, aivan kauhusta jäykkänä :D. Tupukin oli tullut katsomaan junnukehää. Tuomari katsoi kaikki junnut todella tarkkaan läpi. Purenta ja hampaat katsottiin edestä, molemmista sivuista, suu avattiin ja sitä liikuteltiin että nähtiin kunnolla miten hampaat menee yhteen. Sitten korvat, kaula, ilme, selkälinja, jokaikinen jalka aina tassuun asti, kyljet, vatsa, häntä...ihan joka ikinen kohta paineltiin ja katsottiin. Wilma seisoi koko ajan nätisti paikallaan. Pikkuisen oli ilme alkuun sellainen että en tiennyt mitä se hommasta meinaa, mutta reippaasti seisoi eikä painanut häntää edes koipien väliin tai väistänyt tuomaria. Näin ollen saimme myös luonnearvostelukohtaan "parhaan mahdollisen" = 1. Rodunomainen. Juoksemista onneksi kokeiltiin vielä ennen kehää. En voinut ottaa namia käteen tai kauheasti jutella sille, koska sen jälkeen etuliikkeitä on mahdotonta arvostella kun se alkaa seuraamaan ja ottaa kontaktia. Kiitos Aten neuvojen, mentiin ihan vapaata juoksua. Wilma käyttäytyi hienosti, juoksi reippaasti, suoraan, ei nuuskinut, kiskonut tai hyppinyt. Seisottaminen arvostelun aikana oli Wilman osalta jees ja pysyi hyvin sekä antoi vapaasti siirrellä jalkoja, mutta minä jäin hölmösti kyykkyyn sen eteen :(..olisi pitänyt seistä vaan, mutta ensi kerralla tietää senkin. Tuloksena sininen nauha joka on uusien sääntöjen myötä EH eli Erittäin Hyvä. Vitsit! Meijän eka kehässäolo ja saatiin EH + esiinnyttiin ilman väistämisiä tai muitakaan ongelmia. Kaikki Wilman tuntevat tietävät että tämä on hieno saavutus hyperaktiiviselta mustuaiselta :). Olen tyytyväinen ja Atekin oli! JEE! Tuomari tykkäsi mm. Wilman päästä ja luustosta, EH:n se sai kulmauksien takia jotka vaikuttavat vielä liikkeisiin. Arvostelussa myös luki well presented eli en kamala huono voinut olla. Tupu kehui, että Wilma muuttuu koko ajan edukseen ja niin se tekeekin - hieno tyttö!
Oli kiva jutustella tuttujen kanssa kehän laidoilla ja vaihdella kuulumisia. Hiskin kehä alkoi 10.20 ja me Wilman kanssa seurattiin kehän laidalla. Siellä hirveässä härdellissä Wilma otti niin rennosti, että kun sanoin "menes maate" se rojahti jalkoihin pienelle kerälle ja tarkkaili siitä ympäristöä. Tervehti se sitten muutamaa hoffiakin ja satunnaisia muitakin koiria. Menee kyllä aika takki auki paikalle ja jos toinen on liian tugeksiva, komentaa haukulla sellaiseen "minä tervehdin sinua, et sinä minua" -tyyliin. Muutoin on ihan rauhallisesti paikallaan kun katselin kehää eikä ylimääräisiä hössötä vaikka musta tuntuu että se on kotona, treeneissä ja muuten tarvittaessa todella vilkas. Ihana huomata että sillä on kuitenkin hermoja ottaa ihan rennostikin tuollaisella paikassa. Hyvä Wilma :) !!! Hiski ja Ate olivat upeita kehässä. Hiski ei ole aikoihin esiintynyt niin ryhdikkäästi kuin tänään! Seisoi rinta rottingilla ja korvat hörössä tuomarin edessä. Tuloskin oli sen mukainen : ERI,SA,PU3 ! Hyvällä potkulla menivät kehässä, oli ilo katsoa ja Wilman kanssa kannustaa. Eräs nainen tuli kehän viereen, katsoi innokasta Hiskiä ja kysyi iloisesti : onko nämä junnuja?? Minä hihittelin ja sanoin että kyllä tuo riehakas merkkari on meijän Hiski - kohta 5-vuotias :D. Naisen mielestä Hiski oli oikein kivan oloinen pakkaus.
Rico sitten meni ja räjäytti potin!!! Hofmarien Goofing Around siis tänään ERI,SA,PU1,SERT, CACIB ja VSP! Vitsit ja wau! ONNEA vielä miljoonasti Katjan perheelle ja tietysti kasvattajalle eli Tupulle! Olipas kivaa jakaa toisten ilo ja menestys siellä kehän laidalla. Katja oli ihan pöllämystynyt koko hommasta ja taisi tajuta sen vasta kun oltiin syömässä näyttelyn jälkeen. Rico esiintyi tosi hienosti! Kiitos kaikille ystäville ja tutuille kivasta päivästä - spesiaalit toki rakkaalle miehelleni Atelle, kiva oli mennä yhdessä :) !
Kotona maistui päikkärit ja heräsin iloiseen uutiseen. Kati oli esittänyt rotikkansa Pimun parhaalla mahdollisella tavalla. 77 rotikkaa ja Pimu oli ROP !!! Mä olin ihan kilareissa ja kiljuin sille puhelimeen onnitteluita! Juuri lenkillä puhuttiin että olisihan se vika SERTi kiva mutta Kati sanoi vilpittömästi tyytyvänäs ERIin ja SA merkintään. Sitten ne meni ja olivat rotunsa parhaita - ONNEA koko sydämestä vielä kerran :).
Ilta onkin mennyt pötkötellen. Hiippikset ovat todella väsyneitä kyläilyreissusta ja hoffitkin nukkuvat näyttelypäivän + tarhariehumisen jäljiltä. Ate antoi niille hienosta päivästä kiitokseksi lihapiirakat ja ne oli todella ansaitut.
Huominen jännittää...IIK!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti