Myönnän - mulla oli epäilykseni. Vapaita ryhmiä, minä alkeisjatkojen kanssa. Kaksi tuntia, neljä ryhmää + toko samaan aikaan. Minulla kolme meitin laumastakin vielä mukana treenattavana...mutta, epäilys osui vääräksi ja aika riitti hyvin eikä tilastakaan ollut pulaa! Toivottavasti näin jatkossakin :).
Mulla oli pahat epäilykset Hiskin suhteen. Unnan astuminen ja Wilman juoksut lyhyen ajan sisällä. Wilmalla on nyt ne parhaat päivät päällänsä. Epäilykset osuivatkin oikeaan, mutta tärkeintä on että sain homman korjattua ja lopuksi tulikin sitten wau me osattiin fiilis. Alku olikin sitten kammottava. Korvat ja ajtukset olivat ihan muissa asioissa ja se kaihoisasti katseli radan laidalle narttukoiria. Pienet tottikset, jonka jälkeen puoliväkisin hidas-kamala radanpätkä. Blaah. Sitten haltuun ja tiukemmin - paria estettä lelupalkalla - toimi! Toimi sitten ihan niinkin hyvin että mulla aukesi sormi kun se jäi legojen ja narupallon väliin. Putkesta kääntöjä ja suorilla vauhtia. Alun kammotuksen jälkeen sellainen semi-ok :). Muiden lähdettyä jäätiin Katin kanssa vielä hetkeksi. Napsasin Hiskin autosta, juoksutin ja sitten mentiin ja voi perkele kun mentiinkin lujaa!!! Liukasteli vähän..ei hyvä. A:n kontakteja, himmailee mutta pysähtyy. Yritän ajoittaa käskyä oikeampaan kohtaan mutta sitä ei vielä ole tainnut oikein löytyä. Putkeen irrotuksia, kääntöjä ja sinne takaaleikkauksia - nopeutta sieltä ulostuloon. Tykkäsin :). Hiski siis unohti naiset ja oli taas korvat hörössä se ihana treenipari joka menee, tekee, tykkää ja osaa. Loppupalkaksi ruoka ja kyllä maistui! Startti 16.1 - IIK!
Olin hyvissä ajoin myös paikalla joten ihan oikeasti ehdin omien koirieni kanssa vaikka ja mitä. Nemo on kyllä vaan niin Nemo :). Sitä ei voisi vähempää kiinnostaa meteli, toiset koirat, toiset ihmiset..se näkee vain minut, agiesteet ja namit :). Nemon kanssa on niin hirmuisen helppoa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Olisi pitänyt videoida eiliset treenit. Rimat maassa ja paria putkea niiden lisäksi. Voisi sanoa että melkein vain seisoin vain keskellä estehässäkkää ja ohjailin sitä millon mitenkin. Takaakiertoihin kaukaa, sylkkäreillä putkiin, takaaleikkauksia, poispäinkääntöjä. Nemo oli niin kiva ja taitava :). Iloinen virnistys kuonollaan ja häntä heiluen se tykitteli menemään. Katselijat nauroivatkin sen mutkaputkessa kulkemista - se tulee sieltä niin lujaa köykäisellä kropallaan että ampuu ulos ulkokaarteesta :D . Temppuiltiin me kaikkea muutakin ja pidettiin hauskaa. Nemon naurava ilme jaksaa aina palkita minua.
Räks räks, mitä nyt, saako jo mennä??!! Siinä Nismon fiilikset. Sitten kun sen päästi niin se meni huutaen mutkaputken kuusi kertaa ennenkuin palasi takaisin. Uskomaton torvi :D ! Suurimmat höyryt päästeltyään se olikin sitten ihan kiva. En vaan osannut sitä ohjata. Vähän samoja ongelmia kuin Hiskin kanssa mutta Hiskin kanssa ollaan edes jonkinlaisessa rytmityksessä aikaajoin. Nismon kanssa se asia hakee vielä kovasti paikkaansa. Askel on niin erilainen Hiskiin verrattuna ja taas Nemoon verrattuna se on niin hirmuisen paljon nopeampi. Lisäksi se ampuu sinne tänne ja tonne jos ei nappaa kiinni sekunnissa. Eilen yritin kääntää sitä putkesta ettei karkaa edessä olevalle hypylle. En onnistunut kuin yhden kerran sellaisella rumalla kiemuralla. Muut kerrat olivat sellaisia ettei se taakseen vilkaissut vaan tykitti suoraan eteenpäin vaikka miten yritin sitä kutsua ja vaihtaa ohjauspaikkaa, olla vastassa sitä putkella jne jne..pöh ja pah, sinne meni niin että häntä vaan vilahti. Hyvät ja huonot puolensa tuossakin :). Lisäksi se reagoi sivuohjauksessa välillä niin nopeasti mun liikkeeseen etten oikein tiedä jääkö se jalkoihin vai mitä tapahtuu. Tehtiin myös A:ta. Karkasi sinne ekalla kerralla ilman lupaa mutta muutoin se meni oikein kivasti :). Lähtötreenit menivät myös kivasti eikä jäänyt edes huutamaan. Häntä kyllä iloisesti pyyhki mattoa. Nismo myös kaatui matolla pariin kertaan - ei hyvä! Onneksi se on pikkuruinen. 3,7 kg tulta ja tappuraa :D. Estetreenien välissä huomasin ilokseni yhden asian. Se tulee viereeni ja tarjoaa seuraamista, kontakti on ihan täydellinen vaikka edistääkin ajoittain. Tuntui kivalta :).
Wilma jäi juoksujen takia kotiin. Voi kunpa ne pian loppuisi. Ollaan tehty pikkuisia tottiksia ja otettu palkaksi pikkuinen rasia jossa on koiranmakkaraa. Se on niin intona ruokakuppiin että ajattelin tuon toimivan ja toimihan se. Kakaramainen pomppuloikka se kyllä on mutta korviakin löytyy aika ajoin ja mikä tärkeintä, intoa sitäkin enemmän :) ! Purkkipalkassa on toki sekin hyvä että pääsee heti irtautumaan siitä namikädestä pois. Hupsu hösöttäjä se on..ja niin pirun vilkas! Musta tuntuu kuitenkin että me ollaan Aten kanssa alettu sitä tajuamaan ja Wilma on löytänyt paikkansa perheessä.
Mulle iski sitten nuha. Ärsyttävää toimia jotenkin puolikkaalla teholla. Tehoja nostaa kyllä taas se että meillä on Aten kanssa uusia projekteja tuloillaan - kivaa! Treenejä ja projektihommia, yhdessäoloa ja hihityksiä. Voisko sitä ihminen enempää pyytää kun käpertyy lämpöiseen kainaloon iltaisin?
*onnellinen huokaus*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti