Kevät tuo taas mahdollisuudet pihatreenaamiseen ja ai että kun se on kivaa :) . Ei tartte lähteä kauas ja kaikenlaista saa puuhasteltua!
Lumen alta on löytynyt myös meijän pikkuinen A-este jolla on mitä mainion treenata kontakteja. Hiski oli hommasta aivan tohkeissaan ja pääsin tosi hyvin sitä palkkaamaan! Kerrasta haki oikean kohdan ja vielä itsenäisesti käskystä pomppasi kontaktille - jes ja hyvä! Ate halusi opettaa Hiskille parkkipaikan/auton tarkistamisen ja ilmaisun (haukun) jos siellä on joku. Mä sain toimia maalimiehenä purutyynyn kanssa. Pari perslähtöä ja sen jälkeen homma hoitui kuten pitikin! Hiski etsi ja kun näki minut, alkoi haukkua (ei hyppinyt päin tai tavoitellut tyynyä vaikka se onkin sen lemppari) ja kun Ate tuli paikalle, purutin sen tyynyyn ja se sai sen palkaksi + irrotti tietty käskystä. Hiski on hassu koira, se syttyy kaikkeen tällaiseen ihan sata lasissa olematta kuitenkaan övereissä ja sitten kun homma on ohi, se menee sisälle pötköttämään.
Wilma onkin sitten ihan vähän eri maata sen "övereissä" asian kanssa kuin Hiski..Wilma on joutunut tiukkaan kouluun sen suhteen että sisällä vaan ollaan eikä jatkuvasti pyöritä jaloissa kun joku talossa liikkuu. Se haluaisi vähän liikaakin olla mukana kaikessa koko ajan. Koulutus on selkeästi alkanut myös toimimaan ja meillä on jo huomattavasti rauhallisempaa sisällä :). Pahojaan Wilma ei kyllä tee yksinkään mitä mä oon suuresti ihmetellyt? Se on kuitenkin niin nuori ja sellainen säätäjä, mutta vieläkin meijän koti on säästynyt tuhoilta. Yhtikäs mitään ei ole mennyt rikki mikä tietysti on ihan superia! Eilen me lenkkeiltiin aurinkoisessa (mutta kauhean tuulisessa) säässä ja samalla sitten otettiin vähän tottista ja rallya. Kivaa häiriötä saatiin pikkusiin juttuihin kun koiria, ihmisiä, polkupyöriä, lastenrattaita yms tuli vastaan. Wilma ei juurikaan reagoi toisiin koiriin tai ihmsiin ja jos reagoi niin se vaan yrittää pysähtyä katselemaan, ei muuta. Mörkövaihettakaan ei ole näkynyt?! Tai sitten se oli niin huomaamaton että mä missasin koko homman..Odotin pahempaa :). Varautunut se edelleen on vieraita kohtaan, mutta niin hoffin kuulukin olla kunhan ei kuitenkaan ole pelokas tai vihainen.
Olen päättänyt opettaa Nemolle eteenmenon (merkille menon) lisäksi siitä irtoamisen oikealle merkille ja vasemmalle merkille. "Eteen" on sillä suhteellisen hallussa jo ja kaivoimme muistin sopukoista sen, että käskystä istuu heti ja tämän olen yrittänyt tähdätä merkin kohdalle. Pari kertaa hipsi käskyn saatuaan takaisinpäin (kääntyy siis käskyn kuullessaan minua päin) muutaman askeleen, mutta kun palkkailin vaan oiekasta ja lyhensin vähän matkaa niin johan muistui mieleen. Nemo on niin hupaisa koska sitten kun se tekee oikein ja saa minut hihkumaan niin se ei tiedä miten päin se olisi ja sinkoilee innostuksissaan ympäriinsä :D ! Lähettelin merkille, annoin istu käskyn ja kävin palkkaamassa sinne. Juoksi tosi lujaa merkille vaikka siellä ei ollut palkkaa! Luulen että kiitos agilityn Nemolla on luottoa tällaisiinkin tehtäviin joita tehdään kauempana ohjaajasta. Siitä sitten etenimme ja eilen otimme vain oikealla menemisen merkiltä. Lähetin eteen, käskin istumaan ja vein palkan oikealle merkille. Palasin lähetyspaikkaan ja Nemo joka istui kiltisti edelleen merkillä sai käskyn "oikea" ja avustin käsiohjauksella. Meni lujaa, napsasi palkan ja jäi sinne istumaan häntä heiluen! Tänään otamme myös vasemman puolen mukaan ja sitten pidennämme matkaa..hauskaa aktivointia!
Jäävät liikkeet ja paikallaanmakuu on Nismolla tehotreenissä, erityisesti seisominen koska rallytoko-kokeet lähestyvät ja tällä kertaa me osataan se istu, seiso, kierrä koira! Vähän oli taas turhankin innokas ja se purkautui sillä haukkumisella. Passivoiduin kokonaan kun alkoi haukkumaan ja se toimi! Tarjosi kontaktia ja odotti hiljaa. Paikallaanmakuussa ainakin oli häiriötä koska Jästi ensin nuuski Nismoa ja sen jälkeen tassulla läpsi sitä tassukarvoihin hetken aikaa. Nismo oli ihan kiltisti paikallaan ja pysyi siellä vielä silloinkin kun palasin viereen! Seisominen onnistuu suhteellisen mallikkaasti käsiavulla silloin kun irtoan siitä eteenpäin. Tämä onnistuu liikkeestä sekä istumisestakin..mutta kun pitäisi kiertää niin herkästi teputtaa ja kääntyy muhun päin. Niinpä helpotin ja palailin muutaman kerran vain sen taakse tai palkkasin edestä. Saatiin onnistumisia :) !
Huomenna olisi vapaata ja suuntaammekin jälleen Kisakalliolle lenkkeilemään jos sade ei yllätä..Agilityakin olisi illalla tiedossa!
Tuntuu että saa aikaan vaikka ja mitä ja siltikin eilen illalla oli aikaa käpertyä Aten kainaloon sohvalle :) ! KEVÄT!
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti